Hyvä päätökseni pysyä kotona Sokoksen alesta katosi pinkin 3+1 kuvaston selailun myötä. Makuuhuone huusi Luhdan harmaata sängynpeittoa keskiviikon alesta. Torstaina kun muistin peiton, oli jo myöhäistä, ehkä se sittenkin oli vääränlainen...
Mutta kaikkea muuta kivaa tietenkin löytyi. Yksi ihanimmista löydöistä oli L'Occitanen nestesaippua, joka sopii herkällekin iholle. Sisältää ravitsevaa sheavoita ja rauhoittavaa aloe-veraa ja on 100% luonnollista alkuperää. Tuoksuna Verbena, ihanan raikas ja sitrusmainen. L'Occitanen valikoimaa pitää tutkia tarkemmin lähiaikoina. Saattaisin pitää monesta muustakin.
Viime viikolla hyvästelin roskikseen minua niin hyvin palvelleet punaiset aamutossut ja kuin tilauksesta löysin uudet. Olen viluinen, nämä Espritin tossut olivat juuri sopivan pehmeät ja halusivat hyvän kodin.
Sitten vielä Victorinoxin tomaattiveitsi. Simply the best. Pitäkää kaukana lapsista, se on oikeasti terävä. Ostin jo valmiiksi tulevaa mökkiä varten (lue: ajatuksissa valmis, todellisuudessa ei tikkuakaan ristissä).
Päätin myös heittää kuvaston pois, etten lue loppuviikon tarjouksia. Katsotaan pitääkö lupaukseni.
Olen suunnitellut tuulikaapin naulakon ostoa pian 3 vuotta ja nyt vihdoinkin sain sen tilattua. Monenmoisia vaihtoehtoja on mietitty, mutta Teppo Asikaisen Oka on jäänyt päällimäiseksi mieleen. Kaunis katsoa, eikö totta.
Kulinaristista hyötyliikuntaa
Syksy on hiljaa hiipimässä kesän tilalle. Lämmintä riittää edelleenkin ja jokapäiväinen tuskailu lasten pukeutumisen kanssa on lähtenyt käyntiin. Kun aamut ovat kylmiä ja päivät lämpimiä niin tarhassa pitäisi olla vähintään kahdet erilaiset vaatekerrat. Näistä kuulakkaista syysaamuista vielä pidän, mutta yleisesti ottaen en toden totta ole syysihminen, vaikka pidänkin sadosta, jota syksy tuo tullessaan.
Olemme yrittäneet sienestää tänä vuonna koko perheen voimin. Olen mieheni kautta oppinut tämän mahtavan kulinaristisen hyötyliikunnan. Mutta eihän kaikki mene kuin Strömsössä. Ennakkoluuloton kokeilijamme kiipeä vaikka vuorelle sieniä etsimään ilman minkäänlaisia mukinoita ja tunnistaa jo herkkutatin, kanttarellin ja kärpässienen. Hän myös tietää, mikä niistä ei kuulu koriin. Kun taas ennakkoluuloisen epäilijämme jalka ei nouse pienienkään risujen ja kivien ylitse. Taitaa olla motivaatiokysymys: toiselle kun sienikastike on suurinta herkkua ja toiselle se on yksi ruoka lisää pitkän inhokkilistan jatkoksi. Onnistuimme kuitenkin saamaan 15 minuutin jatkoajan sienetykselle, kun muistimme ottaa pikkuämpärin mukaan, johon voi kerätä käpyjä. Toiset 15 minuuttia sai kun otti eväät mukaan. Sienet eivät siis tule kovin helpolla pakastimeen tänä vuonna.
Suomessa asumisen hyviin puoliin kuuluu kun saa täytettyä pakastimen kaikella terveellisellä ja vielä ilmaiseksi kun vain viitsii kävellä metsässä. Täällä kun ne metsätkin ovat aina lähellä. Syksyn ”pakko hankkia”-listalle menee kunnon sienikirja, josta löytyy myös matkijasienet. Hyllystäni kun löytyy sieniin liittyen vain keittokirjoja.
Eilen valmistimme iltapalaksi mustavahakas-kangastatti pizzaa ja se oli kyllä aivan hillittömän hyvää, lasillinen hyvää punaviiniä, musiikkia ja kynttilöitä niin syksykin tuntui asteen mielyttävämmältä.
Visualisti hellan ja viinilasin välissä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)