Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Monopolittoman perjantain viinivinkki ja salatut elämät



Viinityyppi: punaviini
Rypäleet: Tempranillo, Cabernet Sauvignon
Maa: Espanja
Hinta: n. 10,- (Silja Line ja minulla kuitti hukassa siksi epämäär. hinta)
Avaa tunti ennen nauttimista

Tuoksussa savua, mausteita, tummaa marjaa ja vaniljaa. Maku: keskitäyteläinen, pehmeän samettinen.

Liharuokien kera, mutta myös seurusteluviiniksi. Monikäyttöinen viini.


Tästä Bodegas Valcarlos -viinitalon sivuille. Tästä lisätietoja Navarran alueesta ja viinitaloista.





Facebookiin on siis perustettu monopoliton perjantai -ryhmä, joka kritisoi Alkon monopoliasemaa. Monopoliton perjantai on osa suomalaisten viiniblogien käynnistämää Rajansa rajoituksille -kampanjaa, jonka tiimoilta johtavissa kotimaisissa viiniblogeissa julkaistaan perjantaina 7.10. koordinoidusti kello 12 monopolijärjestelmän tuomitseva postaus. Jo riittää viattomien viinipullojen sorsiminen. 

Voit olla mukana kampanjassa, kunhan et käy tänään Alkossa, etkä tietenkään avaa yhtään sieltä ostettua pulloa. Tuliaisviinit esiin! Siksi tämän perjantain viinivinkkinä siis laivatuliainen.

Hellan ja viinilasin välistä ollaan myös sitä mieltä, että viinien myynti pitäisi vapauttaa. Alko saisi säilyä erikoiskauppana, mutta en näe mitään syytä, miksi Alkon pitäisi saada säilyttää monopoliasemansa.

Koska ViiniTV:n Arto on viinien todellinen asiantuntija, mutta on myös loistava kynäilijä, jaan tässä hänen tekstinsä aiheesta. Minulla kun tuo kauha pysyy vielä hieman kynää paremmin kädessä. 

Myrskyisää viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!


Teksti lainattu Viini TV:ltä

Monopolin salatut elämät (21.2.2010)
Kirjoittaja: Arto Koskelo - Viini TV

Arvon luomakunnan kruunut, tarkasteltuani Suomen viinikulttuuria kotvan sekä viininystävänä että dinosaurusten jälkeläisenä, jaan kanssanne mietteet, joita olen hautonut kuin kana munia. Mahdollisen sulkasadonkin uhalla kysyn: mikä on tärkein asia viinikaupassa?

Uskon, että se on lopulta hintataso. Sallikaa, että pohjustan hieman nokkimista, jolle teidät altistan. Kotimainen alkoholikeskustelu ajautuu kuluneille urille kuin noiduttuna, mikäli joku lausuu samassa lauseessa sanat monopoli ja alkoholi. Keskustelussa vilahtelevat halvat ja huonot Citymarket-viinit sekä viinin alkoholisoimat teinit. Samaan hengenvetoon luetellaan yleensä puolustusargumentit monopolille.

Mitä keskustelussa ei huomata, on että monopolin hienoimmat puolet ovat itseasiassa täsmälleen samoja, jotka tekevät siitä kivireen hyvälle viinikulttuurille.

Älkää käsittäkö minua väärin: Alkossa on puolensa, joista merkittävin lienee laaja myymäläverkosto, joka kattaa monet pienemmätkin pitäjät. Pohjoisesta etelään lentäneet lajitoverini ovat havainneet, että Alkon myymälöitä löytyy tasaisesti Nuorgamin ja Hangon väliltä. Viinikulttuuriin voi heittäytyä jopa sellaisilla seuduilla, joissa viiniä pidetään herrojen touhuna.

Laajan myymäläverkoston ylläpitäminen ei ole kuitenkaan ilmaista. Kustannukset näkyvät viinin hinnoissa riippumatta siitä, missä päin Suomea pullo ostetaan. Ruuhkasuomalainen subventoi ostoillaan syrjäseutujen kustannuksia. Tämä on ensimmäinen tekijä, mikä tekee Alkosta kalliin.

Tarkastakaa asia vertaamalla hintoja. Esimerkiksi Zenaton Valpolicella Superiore maksaa saksalaisessa Superiore.de-nettikaupassa 5,99,-. Alkossa pullo maksaa täsmälleen kaksi kertaa enemmän, eli 11,99,-. Kuljetuskulujenkin jälkeen pullo on monta kymmentä prosenttia edullisempi ostos kuluttajalle, eikä kyse ole alkoholiveron maksamattomuudesta. Alko ei pärjää kilpailijoille myöskään arvoviinien kategoriassa, vaikka meille toisinaan muuta uskotellaankin.

Mistä Alkon hinnoissa oikein on kyse? Pahanilmanlintusyytöstenkin uhalla totean, että Alkon hintojen kilpailukyvyn puute on perustavaa laatua. Asia selittyy niin sanotulla “long tail -ilmiöllä”, jonka Internet on mahdollistanut. Kevyellä kulurakenteella, nopealla kierrolla ja suuren valikoiman volyymilla nettikauppojen hinnat ovat pysyväisesti perinteisiä myymälöitä alhaisemmalla tasolla, ilman että niiden tulos kärsii. Sama havaitaan, jos verrataan Amazon-kirjakaupan hintoja esimerkiksi Akateemisen kirjakaupan vastaaviin. On selvää, että asiakas maksaa myymäläverkoston kulut ostoksissaan.

Alkon kohdalla kyse ei ole ainoastaan kalliista myymäläverkostosta tai vanhakantaisen organisaation mahdollisesta tehottomuudesta, vaan paljon merkittävämmästä tekijästä, nimittäin myyntikatteista. Alko on vähäsanainen, mitä tulee sen toimintaan. Minimaalinen tiedotuslinja kuulostaisi perustellulta markkinataloudessa, mutta koska Alko edustaa monopolin roolissa enemmänkin markkinatalouden häiriötä, yrityksen toimia verhoava läpinäkyvyyden puute tuntuu kohtuuttomalta.

Alkon katteiden suuruudesta ei keskustella mediassa. Päinvastoin, mediat älähtävät vain silloin, kun hallitus päättää korottaa tai laskea alkoholiveroa parilla prosentilla. Alkoholivero muodostaa silti vain pienen osan viinipullon hinnasta. Muutaman prosentin tarkistus ennestään pieneen muuttujaan ei vaikuta hintaan paria senttiä enempää. Keskustelu alkoholiverosta näyttää sumuverholta, jolla viiniystävät harhautetaan takertumaan epäolennaisuuksiin ja osoittamaan sormella väärää puuta.

Olisi korkea aika puhua piiloalkoholiverosta. Alkon kate muodostaa suuren osa viinin hinnasta ja pidän varsin epätodennäköisenä, että monopoli voisi ylläpitää vastaavaa hintatasoa, jos pelilaudalla olisi muitakin toimijoita. Ymmärrätte mihin olen menossa.

Alkolla on peruslaadukas valikoima, kattava myymäläverkosto ja suht osaava henkilökunta. Viininystävän näkökulmasta hyödyt ovat silti kyseenalaisia. Ruuhkasuomalainen voi kysyä itseltään onko Amaronen saatavuus Utsjoella niin ihanteellista, että se oikeuttaa liki kaksinkertaisen loppusumman hänen laskuunsa? Eihän valtio kustanna verorahoilla cafe lattea, parmankinkkua tai foie grasta syrjäisten seutujen asukeille? Pitäisikö sen muka?

Mikäli ihminen kokee tasokkaan viinikaupan läheisyyden erääksi elämänlaatunsa kulmakiveksi (minkä ymmärrän), johtopäätös on melko ilmeinen. Urbaani ympäristö kutsuu. Selvyyden nimissä tiivistän vielä kantani: on hienoa, että laatuviinejä voi harrastaa kaikkialla Suomessa, mutta en ole varma onko oikein, että lysti kustannetaan pussistani, etenkin kun en saa vastineeksi laskettelukeskuksia tai erämaan rauhaa asuinkaupunkini keskustaan. Lisäksi soisin, että verot hoidettaisiin niinkuin laki sanoo, ei piilottamalla niitä yksityisen yrityksen tunnuslukujen katveeseen.

Loppukaneetin paikka: Alkosta ei tarvitse luopua. Alko jatkakoon kurssillaan. Samalla markkinat tulee avata muille luvanvaraisille toimijoille, jotka kykenevät erikoistumisen avulla vastaamaan paremmin kuluttajien tarpeisiin ja voivat pakottaa sukupuuton partaalla horjuvan tyrannosauruksen tarkistamaan hintansa.

Uudet viinikaupat maksaisivat alkoholiverot valtiolle siinä missä Alkokin, jolloin valtio ei menettäisi virallisia verotuloja senttiäkään.

Mitäpä jos jätettäisiin veroilla politikointi poliitikoille ja annettaisiin asiakkaiden äänestää lompakoillaan? Jos Alko on niin hyvä kauppa kuin se väittää olevansa, sillä ei ole mitään syytä huoleen.

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit viestin minulle!

.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta