Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Järkeviä talvikenkiä


Vuodatin aikaisemmin huonoa urheilupukeutumistani. Otin asiakseni alkaa parantamaan sitä ja alennusmyynnit ovat auttaneet kivasti asiaa. Varsinkin kenkiä on tullut hankittua. Olen aina ollut kenkien perään, mutta intoni on ollut kadoksissa muutaman viime vuoden. Nyt kun katselen eteisen lattialle, niin pahasti näyttää siltä, että kenkämania on löytänyt tiensä takaisin. On kuitenkin mielestäni erittäin perusteltua ostaa kunnon talvikenkiä mahtavalla alella, kun jalka ei kuitenkaan kasva tai pienene. Eikö vain? :)

Olen ilmeisemmin palelluttanut varpaani nuorempana niin moneen kertaan, että varpaat ovat ensimmäisenä jäätyneenä, kun lähden ulkoilemaan. Olen haikaillut pidemmän aikaa Sorelin kenkien suuntaan ja haikailuihini vastattiin alennusmyynneillä. Winter Carnival popot on jo kotiutettu ja hyväksi todettu, mutta Tofinot ovat vielä kuljetuksessa. Kenkien pitäisi kestää -32 C pakkaset, joten ehkä minäkin saatan pärjätä näillä. Winter Carnivaleissa on paksu huovasta tehty sisäkenkä, jonka pitäisi varmistaa lämpö. Suomen oloihin tärkeä juttu on myös se, että kengät ovat vedenpitävät. Tofinot ajattelin enemmän loskakelejä kestämään. Nämäkin olisivat olleet ihanat, mutta eivät olleet alessa harmaana.




Lisäksi koriin hupsahti Helly Hansenin Plentiful parka. Otin takin niin isossa koossa, että alle mahtuu myös vaatetta. Tämän kanssa pitäisi kestää palelematta ainakin hetken aikaa.



Alekoriin sujahti myös Timberlandin stratham heights tall -saapikkaat sekä Timberlandin earthkeepers nevali hiker -nilkkurit. Näillä pysyy pystyssä liukkaallakin ja molemmissa on lämmin vuori. Ehkä nämä eivät mene urheilupukeutumiskategoriaan, mutta näissä on niin tukevat korot ja lämmin vuori, että melkein urheilujalkineiksi voisi sanoa, joten osto oli täysin perusteltu.


Kaikki nämä löytyivät Elloksen alesta, ihan huikeilla ale prosenteilla. Taisi sinne ostoskoriin muutakin urheiluvaatetta humpsahtaa, mutta ne eivät ole vielä tulleet. Ensi talven kenkäosasto ja talvitakki ovat siis kunnossa. Pitäisi ilmeisesti alkaa suunnittelemaan lenkkeily- ja ulkoiluvarusteita kevääksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan ja etsitään netistä kuumeisesti. 



QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Eksoottinen marinoitu makkara-mangosalsa


Olen mukana Snellmanin Kunnon Lenkki -kilpailussa, jossa tarkoituksena oli tehdä jotakin uutta ja herkullista lihaisasta lenkkimakkarasta. Ennenkuin päätin osallistua kilpailuun, tarkastin ensimmäiseksi tuotteen lihapitoisuuden ja sisältääkö se natriumglutamaattia ja koska makkara läpäisi 2 suurinta vaatimustani - lihapitoisuus oli 77% ja tuote ei sisältänyt natriumglutamaattia, päätin antaa sille mahdollisuuden.

Ylläksen maisemissa rakentelin mielessäni erilaisia versioita ja kun mieleeni tuli marinointi, niin pitihän sitä lähteä kokeilemaan. Marinoitua makkaraa kun en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Tästä tuli varsinainen makujen mausteinen ilotulitus, mutta hyvä sellainen. Kannattaa kokeilla.

Reseptistä pääsee tykkäämään Snellmanin sivuilla ja samalla voit voittaa illallisen huippuravintolassa ja hotelliyön Helsingissä. 

Reseptikilpailun voittajalla on mahdollisuus päästä myös syömään ja kokkailemaan huippuravintolaan tai vaihtoehtoisesti lahjakortti Chez Mariukseen. Aika paljon olisi tarpeita keittiötarvikkeissa, joten kiitos jos tykkäät :)







Eksoottinen marinoitu makkara-mangosalsa

1 dl mangoa
1 dl tuoretta ananasta
1⁄2 dl sellerin vartta
1 tl chiliä
1 rkl korianterin lehtiä
1⁄2 pkt Kunnon lenkkimakkara 500 g

Marinadi:
10 g neitsyt oliiviöljyä
10 g soijakastiketta
50 mg hunajaa


1. Poista kuori Snellmanin Kunnon lenkkimakkarasta, siivuta makkara ja laita uunin kestävään vuokaan.

2. Tee marinadi. Sekoita oliiviöljy, soijakastike ja hunaja keskenään. Kaada seos makkaroiden päälle ja sekoita hyvin, niin että kaikki makkarasiivut ovat kosteita.

3. Laita vuoka uuniin 220-asteeseen n. 30 minuutiksi, kuitenkin niin, että makkarasiivut saavat kauniisti väriä. Sekoittele makkaroita uunissa 10 minuutin välein.

4. Kuori mango ja ananas. Leikkaa ananaksesta kova keskiosa pois. Leikkaa mango, ananas, sellerinvarsi pieniksi kuutioiksi. Ota chilistä siemenet pois ja hienonna se. Hienonna tuoreen korianterin lehdet.

5. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja lisää joukkoon puolikkaan limen mehu. Anna marinoitua 30 minuuttia.

6. Nauti keskenään, kun makkarat ovat jäähtyneet. Kaada siirappimaista kastiketta vuoan pohjalta makkaran päälle tarvittaessa lisää.

---------------------------------



Laitan tähän tuoteselosteen, koska tiedän lukijoissani olevan samanlaisia kranttulijoita kuin minä. Kranttuilijana toivoisin vielä tuon viimeisen E250 katoavan tuoteselosteesta. Tässä myös Snellmanin sivuilta otetun tiivistelmän, jossa oli mielestäni"hyvä tietää" -asioita.

Kunnon lenkki ainekset:
Suomalainen porsaanliha (66 %), vesi, suomalainen naudanliha (11 %), perunajauho, suola (1,9 %), glukoosi, sokeri, mausteet (musta- ja valkopippuri, sipuli), aromit (chili, muskottipähkinä, inkivääri), hapettumisenestoaine (E300), säilöntäaine (E250).

--------------------------------

1. Laadukkaat raaka-aineet
Me Snellmanilla haluamme valmistaa kaiken niin hyvin kuin mahdollista ja laadun suhteen emme halua tehdä kompromisseja. Raaka-aineiden on oltava laadukkaita ja puhtaita. Sian- ja naudanlihan tulee olla eettisesti tuotettua suomalaista lihaa omilta perhetiloiltamme. Kunnon lenkkimakkara sisältää 77% suomalaista lihaa

2. Ei kamaraa
Kamaraa eli siannahkaa käytetään yleisesti lihajalosteissa. Siannahka ei sinällään ole epäterveellistä, kuitenkin makkarasta tulee kuumennettaessa vetisempi, mikä vaikuttaa kielteisesti koostumukseen. Makkaran maku on myös paljon parempi ilman siannahkaa. Snellmanilla emme käytä tuotteissamme kamaraa eli siannahkaa, vaan pelkästään kunnon suomalaista sian- ja naudanlihaa.

3. Ei natriumglutamaattia
Natriumglutamaattia käytetään lihajalosteissa ja valmisruuissa vahvistamaan makua. Natriumglutamaatista ei kuitekaan ole yksiselitteistä tutkimustietoa. Joillekin ihmisille natriumglutamaatti saattaa aiheuttaa allergisia oireita. Vaikka se ei olisikaan haitallista, mielestämme oikea maku on parempi kuin maun vahvistaminen keinotekoisesti. Siksi emme jatkossa käytä natriumglutamaattia missään lihavalmisteissamme. Vuonna 2010 Snellman jätti natriumglutamaatin pois kaikista tuotteistaan ensimmäisenä elintarvikealan yrityksenä Suomessa. Snellmanin lihavalmisteiden maku on aito ja oikea, kun maku on peräisin oikeasta lihasta eikä sitä vahvisteta natriumglutamaatilla.

4. Ei lisättyä fosfaattia
Vuonna 2012 tuotteista grillimakkaroista ja nakeista poistettiin myös lisätty fosfaatti. Fosfaatti korvattiin lihan määrää lisäämällä: lihapitoisuus kasvoi jopa 10 prosentilla. Näin tuotteet ovat entistäkin terveellisempiä ja lisäaineettomampia, mutta yhtä maukkaita kuin ruokamakkarat ennen vanhaan. Fosfaatit eivät ole myrkyllisiä, mutta tutkimusten (1) mukaan niiden lähteellä on merkitystä: elintarvikkeisiin lisätty fosfori on tulosten mukaan haitallisempaa kuin luonnollinen fosfori. Suomalaisen ihmisen fosforinsaanti ylittää ravintosuositukset (600mg/vuorokausi (2)) keskimäärin 2-3-kertaisesti.

5. Ei koneellisesti eroteltua lihaa
Snellmanilla emme käytä koneellisesti eroteltua lihaa. Mikäli et vielä tiennyt, niin koneellisesti eroteltu liha on leikkuun jälkeen luista puristamalla irrotettu liha. Emme salli sitä ja uskomme, että kuluttajammekaan eivät pidä siitä.
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
4 Comments
Share :

Sokos Hotel Arina, Oulu


Paluumatkalla pohjoisesta yövyimme jälleen Oulussa. Tällä kertaa hotellina oli aivan Oulun keskustassa sijaitseva Sokos Hotel Arina. 















Huoneemme oli superiorX -luokkaa. Huone oli jaettu tilanjakajalla ja sohvaryhmästä oli tehty lisävuoteet lapsille. Huone oli viihtyisä ja siisti ja mikä parasta - huoneessa oli sauna. Pieni, mutta ihan kunnon sauna, jossa tuli tiukat löylyt. Tottahan toki se tuli testattua iltasella pitkän ajomatkan jälkeen. Sen jälkeen olikin kiva kääriytyä kylpytakkiin ja lueskella kaikki 2 minuuttia, sitten nukkumatti tuli ja yllätti.



Hotellillla on myös pieni lasten leikkihuone ja kuntosali, jonka käyttö jäi tälläkin hotelli vierailulla väliin.

Aamiainen oli monipuolinen ja henkilökunta hyvin ystävällistä. Aamiaisella ei välttämättä tule normaalisti kiinnitettyä huomiota henkilökuntaan, mutta koska Pikku Muru on pähkinäallergikko, joudumme kyselemään paljon ja osa tarvikkeista joudutaan pyytämään keittiön puolelta, pähkinöitä saattaa olla seonneena myös muihin kulhoihin.

Koska hotelli on keskustassa, kannattaa huone pyytää sisäpihan puolelta, näin autojen äänet eivät kantaudu huoneeseen, jos sattuu olemaan yhtä herkkäuninen, kuin minä olen hotelleissa.


Hotellin palvelu ****
Aamiainen ***+
Huone ****

Muuta huomioitua:
- Hotellissa pieni leikkihuone lapsille
- Tilava huone
- Hotellilla oma parkkialue kellarikerroksessa

------------------------------------------------
Sokos Hotel Arina, Oulu, Finland

Hotel Service ****
Breakfast ***+
Room ****

Notice:
- Small play room for children
- Parking area under the hotel
- Spacious room









QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Hyvästit Ylläkselle



Ihana loma Ylläksellä on ohi ja jälleen oli haikeiden hyvästien aika.

Joka päivä on joko lasketeltu tai hiihdetty, joten laiskoteltu ei ole, mutta rentouduttu kuitenkin. PT:n tekemästä ruokavaliosta on hieman lipsuttu, mutta palaan takaisin ruotuun, kunhan kotiovi aukeaa. Ruokarytmistä on pidetty pääpiirteittäin kiinni, mutta sallittu kuitenkin hieman lomavapauksia.

Olen selkeästi koukuttunut kahvakuulailuun, koska kaipaan sitä hirvittävän ihanaa rääkkiä jo. 

Kiitokset Ylläs-Skin mahtavalle henkilökunnalle, jotka auttoivat milloin missäkin ongelmassa, perehdyttivät pienimmän ja isoimman Murun laskettelun saloihin ja viimeisenä päivänä vielä parantelivat pienimmän Murun jalkaa, joka sai iskun hississä vastaan tulleesta lumilaudasta, säikähdyksellä selvittiin. Kiitos oppaiden kuninkaalle Juusolle, joka opetti luisteluhiihdon monet tyylit, vei koko porukan offareille ja järjesti lumikenkäsafarin kahvilaansa ravintolapäivänä. 

Ylläs palvelee ystävällisesti!





Tässä vielä hieman kuvia maanantain hiihtoreissumme taukopaikalta Navettagalleriasta Äkäslompolosta. Hurmaava paikka koko perheelle. Ihania Lea Kaulasen kertomuksia ja nukkeja metsän kansasta.

Ylläs hiljenee, mutta vain Hellan ja viinilasin välissä, kunnes taas ensi vuonna jatketaan!


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Peikonpesässä Ylläksen rinteillä



Lapsille tarjottiin mahdollisuutta käydä tutustumassa Sport Resortin puolella Peikonpesän lastenhoitoon ja se tilaisuus otettiin vastaan innosta kiljuen. Sekä Ylläs-Ski´n että Sport Resortin puolella on lastenhoitomahdollisuus hiihtokeskusten yhteydessä.



Me siis päästimme lapset leikkimään reiluksi tunniksi ja kävimme Ison Murun kanssa tekemässä hiihtolenkin.





Jos paikassa on mukavia leikkitätejä, pallomeri, pitkä liukumäki, Wii, leluja, Peppi-teltta ja paljon muuta lasten kivaa, niin väkisinhän lapset sieltä jouduttiin hakemaan pois. Peikonpesä sai täydet pointsit lapsilta.


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Ylläs-Skin tunnelmia ja lumikenkäilyä


Pakkanen kiristyi hieman ja ilma kirkastui rinteissä. Laskettelusta ei tahtonut tulla mitään, koska maisemat olivat pysäyttävät ja kuvia oli aivan pakko ottaa. Tuo valo, värit ja maisemat. Oikeastaan ihan hyvä, ettei vauhti päässyt liian kovaksi. Ylläs on tänä vuonna vienyt sydämeni lopullisesti. Olemme viihtyneet Äkäslompolon puolella Ylläs-Ski´ssä niin hyvin, ettemme ole vieläkään ehtineet laskemaan Sport Resortin puolelle.

Olette jo varmaan korvia myöten täynnä Lapin maisemia, mutta tässä vielä yksi kunnon pläjäys tältä päivältä, kun aurinko näyttäytyi jälleen. Nämä kuvat ovat on otettu iltapäivällä Aurinkokurun alueelta, jossa toinen Pikku Muru lasketteli kanssani Suomen leveintä rinnettä Lännen leveää ja toinen Pikku Muru laski Ison Murun kanssa Päivänsädettä ja Menninkäistä. Paljon on laskettu eri rinteitä, mutta edelleen on paljon laskematta. Pitäähän muillekin vuosille jättää uutta koettavaa.

Tuo pieni piste taivaalla on kuunsirppi









Rinteessä oli tänään jo järjestettyä ohjelmaa sekä Audin rinnerieha ja Tazza pujottelukilpailu. Lasten piti tietenkin osallistua näihin, kun satuimme hiihtokeskuksen eteen sopivaan aikaan.


Kuka se siellä pujottelee? Pikku Murut pakottivat.
Hädin tuskin ehdimme mökille syömään, kun jälleen piti startata. Tänään oli Ravintolapäivä ja myös Äkäslompolossa oli tapahtumapaikka. Matkaan lähdettiin Äkäshotellilta lumikenkien kanssa patikoiden 1.5 km heijastinpolkua pitkin kuunvalossa. Päädyimme tunnelmalliseen Lapin Kalhun majataloon nauttimaan kuumaa kaakaota ja pullaa. Koko päivän kruunasi paluumatkalla nähdyt koko taivaan laajuiset revontulet.

Päivä täynnä Lapin taikaa!




QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Ylläksen laduilla


Oli ihana herätä yön yli uunissa muhineen lihapadan tuoksun täyttäessä mökin. Loppuviikon ruoka on valmiina ja voimme keskittyä ulkoiluun.
Äkäshotellin takaa lähtevät ladut
Tänään ohjelmassa oli hiihtoa. Puolilta päivin siirryimme Äkäshotellille tapaamaan Lomamestarien Juusoa, joka oli luvannut tutustuttaa Ison Murun luisteluhiihdon erilaisiin tekniikoihin. Äkäshotellilla on paljon erilaista opetusta ja ohjelmaa, joihin voi osallistua, vaikka ei hotellillla asuisikaan. 
Minulle riittää perinteinen tyyli, joten lähdimme Pikku Murujen kanssa hiihtolenkille. Ylläksellä on Suomen paras ja laajin latuverkosto, jolla on pituutta 330 km. Latukartta on täällä tarpeen, jos sisäinen GPS ei satu olemaan täysin kunnossa. 

Pikku Murun jarrutusharjoitukset hiihtoladulla,  jos poro sattuu eteen



Miten sitten kuuluu luisteluhiihtää, otetaan taas lausunto Isolta Murulta tämän päivän kurssista: "Olen joskus hiihdellyt enemmänkin, mutta viime vuosina vähemmän; lähes yksinomaan kuitenkin perinteisellä tyylillä. Luisteluhiihtoa olen harrastanut hyvin vähän, vaikka viitisen vuotta sitten hankin välineetkin. Luistelutekniikkani on tietysti itse opittua ja tiedän hyvin sen puutteelliseksi. Olin kuullut termit kuokka ja wassu (oletan alkavan tuplaveellä?), mutten tiennyt niiden sisällöstä mitään. Juuso oli mainio opettaja. Pikaisesti todettiin tähänastinen tyylini omintakeiseksi oikeanpuoleiseksi kuokaksi. Aluksi käytiin läpi juuri tuon kuokan oikea tekniikka ja myös vasemmanpuolisena. Seuraavaksi siirryttiinkin jo wassuun, mikä olikin minulle jo huomattavasti  vaikeampaa. Tätäkin harjoiteltiin ja hiottiin hetki ja sitten siirryttiin kokeilemaan päivän vauhdikkainta tekniikkaa; mogrenia. Kun tämänkin perusteet oli läpikäyty ja vähän taas harjoiteltu, treenattiin ja hiottiin näitä kaikkia tuon puolitoistatuntisen loppuaika. Pääsin jo tämän yhden kerran avulla mielestäni kohtalaisesti jyvälle eri tekniikoista, vaikken niitä tietysti heti pystynyt omaksumaan. Olen siinä vahvassa uskossa, että pystyn nyt itsenäisesti treenaamaan joka hiihtokerralla lisää. Luulisin muistavani suurimman osan Juuson opetuksista ja vähitellen kehittyessäni pääseväni kokemaan ihan onnistumisen iloakin. Juuso opetti hyvin selkeästi ja havainnollisesti kunkin tekniikan ja muitakin yksityiskohtia asennosta, käsien käytöstä, suksien liu'uttamisesta, potkuista jne. Luisteluhiihto on teknisesti vielä vaativampaa kuin luulin, mutta kuitenkin ihan ihmisen opittavissa. Tällainen yksittäinen oppituntikin riitti nostamaan luisteluhiihtoni aivan uudelle tasolle; minulla on nyt selkeä käsitys tekniikoista ja jatkossa kehityn jokaisella hiihtokerrallani kohti sitä kuntohiihtäjää, josta Juuso voi olla vielä ylpeä. Kiitos ja kunnia oivasta opetustuokiosta. Olen varma, etten todellakaan ollut ainoa luisteluhiihtäjä, jolla ei ollut oikeastaan yhtään tietoa, miten kannattaisi eteenpäin pyrkiä. Nyt on!

Valmiina harjoitteluun

Juu, eikä tämäkään ollut maksettu mainos, kuten ei se eilinenkään. Tunnustan, että jäi hieman kaivelemaan, etten itse osallistunut. Eihän minulla luistelusuksia ole, mutta olisihan ne voinut vuokrata ja kokeilla. Ehkä ensi vuonna sitten.

Lapset oli tänään kutsuttu tutustumaan Ylläs Sport Resortin lastenhoitopaikkaan Peikonpesään. Ilmeisesti lelujen puute on tehnyt tehtävänsä, koska nuorimmainen odotti sitä jo todella paljon. Kirjoittelen siitä huomenna enemmän, kun saan lasten ajatuksia paikasta paperille. Sinä aikana kun lapset tutustuivat Peikonpesään, pyyhkäisimme Ison Murun kanssa vielä 5 km hiihtolenkin. Taidan olla jo aika innostunut talvilajeista kahvakuulailun lisäksi. Jätän kuitenkin ne offarit nuoremmille :)


Olen jälleen aivan naattina sohvannurkassa - huomisen koitoksiin valmistautumassa.

Ihanaista viikonloppua!


Viimeinen nousu huhkittuna ja aika voittaja olo




QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Kun äiti offareille lähti


Ylläksen rinteet olivat tänäänkin sumun peitossa ja lämpötila vain muutaman asteen miinuksen puolella.  Lämmintä on! Huomenna perheemme miehille on luvassa Äkäshotellin luisteluhiihto-opetusta Lomamestareiden monitaiturin Juuson kanssa, joka tänään ystävällisesti otti poikamme mukaan treenailemaan hyppyreitä ja offareita muutaman muun pikku ihmisen kanssa. Loppujen lopuksi olimme Ison Murun kanssa myös mukana kokeilemassa. Ihan oikeesti minä laskettelin metsässä (ainakin melkein metsässä), tätä ilmeisesti ammattipiireissä kutsutaan offareiksi. Ihan mahtavaa, tällaista pitäisi tehdä useamminkin! Haluan aikuisten aloittelijoiden offarikurssille, onkohan sellaisia olemassa? Katsokaa kuvamateriaalia, jonka sain tallennettua - Iso Muru verkoissa. Enkä minäkään ilman kaatumisia selvinnyt. Tämä oli siis ennen opetusta.

Juusolla on muuten sunnuntaina Suomen pohjoisin ravintolapäivän pop-up paikka Lapin Kalhuassa. Sinne pääsee lumikengillä heijastinpolkua pitkin Äkäshotellilta ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
Ennen opetusta ja opetukseen lähdössä


Koska Iso Muru on sinnitellyt koko viikon kanssamme rinteessä, päätin järjestää hänelle ystävänpäiväyllätykseksi lasketteluopetusta. Tuo 90 minuutin mittainen opetus antaa valtavan paljon, oli taso mikä tahansa. Opettajat ovat kuitenkin useimmiten sinua parempia ja heillä aina jotakin opetettavaa. Itselläni oli opettaja ensimmäisen kerran kun palasin takaisin rinteeseen 20 vuoden jälkeen, kun taas lapsilla on ollut opettajat joka vuosi eritasoisissa Wernereissä, joita suosittelen lämpimästi kaikille naperoille. Pienimmän Murun lumiwerneri loppui tänään ja aika hienosti hän pujotetteli jo tenavarinteessä, iso ero siihen kun tulimme.

Iso Muru oli selkeästi erittäin innoissaan tunnilta takaisin tullessaan. Paljon uutta oli opittuna ja opetus oli tullut tarpeeseen. Suuret kiitokset Ilkalle! Nyt koko perhe voi olla rinteessä yhdessä.

Tässä Ison Murun kommentit laskettelukoulusta: "Olen päässyt hyvinkin aikuiseksi erittäin vähäisellä laskettelukokemuksella. Elämäni ensimmäinen lasku oli joskus 35-vuotiaana, ja hyvin harvakseltaan olen sittemminkin mutkamäkeä kuluttanut. Välillä on ollut vuosienkin taukoja, ja sitten taas joku yksittäinen lasku väliin. Mitään varsinaista tietämystä laskutekniikasta minulla ei ollut. Haastateltuaan minua hetken, vei opettaja minut aluksi tenavarinteesen perusteita omaksumaan. Kävimme nopeasti läpi laskuasennon ja tasapainon perusteita, joita saman tien myös eri tavoin harjoittelimme. Aluksi keskityttiin lähinnä käsien/tasapainon hallitsemiseen, sitten alettiin jo tavoitella oikeanlaista laskuasentoa. Lopulta pääsimme jo käännösten hallintaan siirtämällä painoa hallitusti sukselta toiselle. Opettajani kertoi meidän käyvän paljon asioita lyhyessä ajassa läpi koska aikaa oli rajallisesti käytettävissä (yksi 90 min jakso). Treenattuamme yli tunnin tenavarinteessä, olin opettajan mielestä saavuttanut jo riittävän tason siirtyäksemme kurssin huipennukseksi laskemaan superrinnettä. Opettaja osasi loistavasti ylläpitää illuusiotani syntymälahjakkuudestani tässäkin lajissa sopivasti kehumalla. Siltäkin osin loistava ammattilainen siis kun heti huomasi miten minun itsetuntoani hiveli mukavat kehut! Superrinteen alussa opettaja vielä kertasi, miten on tarkoitus laskea ja meni edelläni, samalla menoani kuitenkin vähän väliä tarkkaillen. Puolivälissä pysähdyimme ihailemaan siihen saakka onnistunutta laskuamme ja pikku tauko sopi minulle hyvin. "Laskettelulihakseni" ovat selvästi vasta kehittymässä ja pidempi rinne väsyttää reisiä. Kurssini huipentui toiseen laskuun, jonka teimme jo yhtjäksoisesti, mukaan liitettiin vielä "keppikäännökset", jos muistan termin oikein; jokaisessa käännöksessä sisempi keppi merkkasi käännöspisteen. Lasku meni yllättävää kyllä ihan mukavasti. Tämän laskun jälkeen oli kurssini ohi. Sain tältä sinänsä lyhyeltä kurssilta mielestäni erinomaiset perusteet treenata jatkossa itsenäisesti lisää. Toivon muistavani suurimman osan erinomaisen opettajani ohjeista. Suosittelen lämpimästi muillekin."

Tämä ei ollut maksettu mainos, vaikka siltä kuullostaakin :)

Tänään oltiin rinteessä neljä tuntia ja vaikka taukoja oli, olen täysin naatti. Ei ole puhettakaan, että jaksaisimme rakentaa jotakin hienoa, upeaa gourmet ateriaa ystävänpäiväksi. Lohimedaljongit, uunijuurekset ja hyvä prosecco julistaa hienon päivän iltaa, jälkkäriksi jäätelöä ja vaahtokarkkeja. Sitten taidan pyörtyä sohvan nurkkaan.

Ihanaa ystävänpäivän iltaa!  


                                                                                                     
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Sumuisten vuorten laskijat


Näistä aineksista loihdittiin eilen Snellmanin Kunnon Lenkki -kilpailuun reseptiä. 
Ei ihan tavallista uunimakkaraa tällä kertaa.
Kilpailu ei ole vielä startannut, joten resepti tulee blogiin hieman myöhemmin. 

Pitää antaa kaikki kunnia lähikaupallemme Äkäslompolossa eli Jounin Kaupalle. Täällä voi aivan vapaasti suunnitella mitä tahansa ruoaksi, kaikki aineet löytyvät varmasti kaupasta. 
Luomuhyllytkin ovat niin laajat, että harvassa paikassa näkee samanlaisia. 
Varmaankin turha edes sanoa, että arvostan Yllästä tämänkin vuoksi :)


Tänään oli tarkoituksena tehdä siirtymä Ylläs-Skin puolelta Sport Resortin puolelle, mutta ilman hengettäret olivat eri mieltä. Lämpötila oli edelleen loistava, vain -4C, mutta tuuli oli kohtuullinen ja sumu peitti näkyvyyden. Kun pääsimme hissillä ylös, olin täysin varma, etten ikinä pääsisi alas omin avuin. Näkyvyys oli todella huono.

"Merisairaus" iski laskiessa välittömästi, mutta onneksi muistin lasketteluopettajani opin: "kun näkyvyys on huono, laske reunassa, jotta tasapaino pysyy paremmin."Ilman tuota ohjetta olisin tullut jalka kainalossa alas.
Lasku oli väsyttävä ja Jokerikuppila sopivasti rinteen juurella, joten kupillinen mustaa, vahvaa kahvia lievensi huonovointista oloa, puhumattakaan loistavasta tarinoitsijasta, jonka kanssa jutustelimme kahvilassa.

Tänään laskut jäivät vähemmälle, mutta pienin Muru ehti kouluttautumaan hiihtokouluun. Ala-asemalla keli oli kuitenkin erittäin hyvä.

Huomenna on ystävänpäivä ja minulla on yllätys Isolle Murulle!





QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Hiljaiset rinteet


Rinteessä oli tänään aivan uskomaton sää, -4 C ja kylälläkin vain -11C. Pienin Muru uskaltautui jo Perherinteestä Tenavarinteeseen ja vauhdin huuma löytyi. Huomaatte varmasti kuvasta väenpaljouden. Täällä on täydellisen hienoa lasketella, kun rinteet ovat vielä lähes tyhjiä.
Huomasin tänään Ylläs-Skin facepäivityksistä, että Rinnemies kertoo joka aamu 16.2.-10.3. Twitterissä Ylläksen rinnesään ja myös MTV3 sää -sivuilta löytyy kaikkien rinteiden sääennusteet. Siltä varalta jos tarvitsette tietoja hiihtolomalla.

Laskiaispäivänä ei siis tullut pulkkailtua, mutta lasketeltua senkin edestä. Laskiaistiistaina pitäisi tehdä pullaa ja syödä hernekeittoa. Meillä ei tehty kumpaakaan, sen sijaan lapset saivat lettuja omenahillolla ja ruoaksi tehtiin hyvin eksoottista makkarasysteemiä, jolla osallistun Snellmanin Kunnon Lenkki -kilpailuun. Siitä tulee blogin puolelle myöhemmin juttua. Kattaustarvikkeet ovat kortilla täällä mökillä, joten luovuus kunniaan ja haloille käyttöä muuallakin kuin takassa. 

Huomenna ajattelin kokeilla, miten täältä Ylläs-Skin puolelta tapahtuu siirtyminen Sport Resortin puolelle ja osaanko vielä takaisinkin sieltä.

Huomiseen!


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Rinnekausi avattu Ylläs-Ski


Eilisen shokkihoidon jälkeen aamu valkeni Äkäslompolossa -20 C pakkasessa. pienimmälle Murulle oli varattu paikka LumiWernerin-hiihtokouluun Ylläs-Ski´hin. Tällä viikolla hiihtokouluja ei pitänyt vielä olla, mutta kun soittelin ja kyselin asiasta viime viikolla, niin minulle luvattiin ilmoittaa, jos muita halukkaita tulijoita olisi. Äkäslompolon koululaiset olivat päättänet hiihtokouluttaa lapsukaisia tällä viikolla, joten Pikku Muru mahtui mukaan - aivan loistavaa palvelua. Molemmat pikku Murut ovat käyneet Wernereitä useampaan otteeseen ja se on erinomainen tapa saada lapsi ymmärtämään, ettei syöksylasku ole juuri se oikea tapa laskea rinteessä ja samalla opettaa se oikea tapa. Äidin kertomana samainen sanoma ei mennyt perille.



Mökkimme sijaitsee Äkäslompolossa puolessa välin kylän ja rinteen välissä. Täällä jo aikaisemmin käyneenä olen oppinut, että vaikka kylässä olisi pakkasta -30C niin se ei tarkoita samaa rinteessä, siellä voi olla hyvinkin mukavat oltavat tai sitten ei. Rinnesää pitää tarkastaa aina erikseen, mökin lämpömittaria on aivan turha tarkastella rinteeseen lähdettäessä. Usein myös hiihtokeskusten www-sivuilta tai facebook-sivuilta löytyy tietoja rinnesäästä.

Olen lasketellut nuorempana aika paljonkin, mutta loukattuani polveni jäi laskettelu lähes 20 vuodeksi, kunnes taas 2009 löysin laskettelun uudelleen täällä Ylläksellä. Varmasti kaikkien aikaisempien postauksien jälkeen uskotte kun kerron, että kaivoin vanhat mononi lähes 20 vuoden takaa ja painelin rinteeseen vuokrasuksilla ja ajattelin, että kaikki on kuten ennenkin. Sitten tulin järkiini ja hommasin itselleni opettajan muutamaksi tunniksi, joka kertoi monojeni olevan turvallisuusriski. Turvallisuusriski :) Saattaa käydä niin, että varsi jää jalkaan ja jalkaosa jatkaa menoaan suksen mukana. Asia oli ymmärretty ja joulupukki toi minulle uuden paketin.

Olemme tehneet siitä lähtien lähes joka vuosi viikon matkan tänne ja nyt laskettelukin sujuu hieman paremmin. Iso Muru on pysytellyt aika tiukasti hiihtoladuilla, mutta vastarinta alkaa murtumaan ja nyt koko perhe käy laskettelemassa sekä hiihtoladulla. Vuokrasimme tänään Y-1:stä Isolle Murulle varusteet koko viikoksi.



Tänä vuonna säät näyttävän suosivan meitä, koska pakkanen näyttää ennusteiden mukaan pysyvän jopa alle -10 C tällä viikolla. Rinteillä on ihanan rauhallista ja missään ei ole jonoja ja vaikka kaikki hissit eivät olekaan auki, riittää näissä meille aivan tarpeeksi kierrettävää.

Aina muuten oppii uutta. Tänään löysin Ylläs-Skin ala-aulasta säilytyskaapit, aika mukava jättää sukset kaappiin ja huomenna ei ole mitään kannettavaa mukana. Skibussilla kulkeville aika arvokas juttu. Kaappiin mahtui 2 aikuisten ja 2 lasten sukset sekä kaikkien monot. Hinta koko viikolta 35,-.



Ensimmäinen rinnepäivä on ohi ja huomenna jatketaan reisilihasten vahvistamista rinteessä.

Mukavaa maanantai-iltaa, jään odottelemaan, jos tänä iltana tulisi taas revontulihälytys.

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
4 Comments
Share :

Yöpuulla avannossa


Lämpömittari on ollut tänään täällä Äkäslompolossa aika hirvittävissä lukemissa, emme ole olleet vielä rinteessä ja Iso Murukin kävi vain pikaisesti hiihtoladulla.



Illaksi oli sovittu sauna Ylläksen Yöpuuhun, joka tarjoaa mökkimajoitusta aivan Äkäslompolon keskustassa. Enpä tullut katsoneeksi sääennustetta, kun asiasta sovittiin. Mittari nakutteli -27 astetta, kun menimme saunalle. Isäntä otti meidät vastaan ja kertoi tärkeimmät asiat Yöpuun rantasaunassa saunomisesta ja uimisesta.



Saunatila oli tuulahdus omaa mökkiä, juuri sellaista kuin odotinkin. Ei mitään modernia vaan aitoa oikeaa puulämmitteistä saunatupaa ja saunaa. Ei vesijohtovettä vaan ihanaa puhdasta järvivettä suoraan saunalle. Sauna oli kooltaan sitä luokaa, että sinne olisi mahtunut vaikka isompikin joukkue, mutta me nautimme siitä vain kaksistaan.

Saunatuvan mittari näytti ulkolämpötilaksi -29,9 C eli juuri oikeaa aikaa mennä avantoon. Vesi tuntuisi varmasti jopa lämpimältä. Nyt oli kyse jo sen verran extremeurheilusta, että jätimme lapset suosiolla saunatupaan nintendojen kanssa, kun siirryimme saunaan miettimään avannon lähestymisstrategiaa. Minä olen kerran aiemmin käynyt avannossa, mutta siitäkin oli vierähtänyt jo iso hetki. Iso Muru ei tunnustanut käyneensä ollenkaan. Muistin nähneeni pro kävijöillä pipot ja kuulleeni myös jotakin jalkojen palelemisesta matkalla avantoon. Taas epäurheillullinen pukeutumistaustani paljastui. Ei mitään avantouintivarusteita mukana, pipoa lukuunottamatta. Hätä ei lue lakia, joten vedin villapohjaiset lämpösukat jalkaani, pipon päähäni ja karautin avantoon.
Henki salpaantui hetkeksi, mutta jollakin oudolla kierolla tavalla pidin kokemuksesta ja arvioni veden lämpötilasta osoittautui lähes oikeaksi. Ei vesi sentään lämpimältä tuntunut, mutta kun ilman lämpötila on luokkaa jäätävä, niin vesi oli vain järkyttävän kylmää. Sen verran mukavaa avantodippaus oli, että tein sen kolme kertaa.



Tiedättekö muuten, että avantoon meneminen on huomattavasti helpompaa villasukat jalassa, kuin avannosta poistuminen villasukat jalassa? Paluumatkalla saunaan sukat takertuivat kiinni lumihankeen ja sain tehdä töitä, että sukat pysyivät mukana saunaan saakka. Viisampi olisi taas tajunnut välineurheilla ja ottaa neopreenisukat mukaan.

Kokemus oli huippu ja jätti jälkeensä mukavan kihelmöinnin iholle. Tällaista pitää ehdottomasti tehdä useamminkin.

Yöpuulla on muuten aika mukava lisä asukkailleen näin talvella - revontulihälytys. Vieraille lähtee tekstiviesti kun revontulia on havaittu. Pyysin päästä mukaan hälytysketjuun ja ensimmäinen hälytys tulikin jo tänä iltana eli ensimmäiset revontulet on nähty. Täällä luonnon ja luonnonvoimien kauneus on mykistyttävää.

Yöpuun nettisivuilla revontulista puhutaan näin kauniisti.

"Mystiset taivaan tulet

Pohjois-Suomen kansanperinteen myyttinen tulikettu oli jokaisen metsästäjän haave – tuliketun kaataja saavuttaisi kaikki: onnen, vallan ja rikkauden. Tämä tulikettu juoksenteli pitkin Lappia ja aina silloin tällöin osui hännällään hankeen tai kiveen ja lähetti taivaalle kipinöitä.
Revontuliin liittyy monenlaisia uskomuksia; Revontulet ovat kuolleiden, usein lasten tai neitsyiden sieluja, vainajat lähettävät viestejä eläville, toisille ne lupaavat kala- tai riistaonnea, terveyttä, onnea rakkaudessa ja jopa onnea lapsenteossa! "

Edit: Yöpuun facebook sivuilla myös aika hyvin revontulihälytyksiä, jos haluatte seurata tilannetta Ylläksellä ollessanne.

Ihanaa alkavaa viikkoa täältä tuliketun valtakunnasta!


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Yö Oulun Lasaretissa



Pohjoisen loma on alkanut ja luvassa on tunnelmia ja matkailuvinkkejä Ylläksen upeista maisemista. Ihana päästä kiirettömyyden tilaan, jossa suurin energia kuluu rinteessä tai hiihtolenkillä. Länsirannikolta on mielestäni aivan liian pitkä matka Ylläkselle, mutta auto on meille ainoa vaihtoehto, jotta kaikki sukset ja tavarat saadaan mukaan. Lentokoneella matkustaminen ei ole mahdollista, niin kauan kun mukana on kaikkien muiden tavaroiden lisäksi 8 paria suksia ja 8 paria erilaisia monoja. Pikku Murujen istumissietokyky on hyvin rajallinen, joten teimme yhden yön piipahduksen Ouluun. 

Majoitumme minulle aiemmin täysin tuntemattomassa Hotelli Lasaretissa Oulujoen rannalla Lasaretinsaaressa. 

Tarkoituksenamme oli saapua hotellille ajoissa, jotta olisimme ehtineet testaamaan hotellin ravintolan. Lähtömme kuitenkin venahti niin paljon, että saapuessamme ravintola oli jo kiinni. Soitimme matkan varrella hotellille ja tilasimme salaatit ja sämpylät huoneeseen, jotta loppumatkasta ei tarvitsisi turvautua huoltoasemien palveluihin. Kerrankin viisas päätös. Lapset söivät sämpylät puoliksi nukkuen sängyssä ja me nautimme Ison Murun kanssa valtaisat savukala- ja pihvisalaatit myös puoliksi unessa. Tuosta kuvissa esiintyvästä Oulu a la carte -kirjasta lisää myöhemmin, kun saa luettua kirjan ajatuksella. Ihania herkkuja.





Yövyimme 1920-luvulla suunnitellussa lääninsairaalan talousrakennuksessa. Huoneemme oli tilava perhehuone, jossa sohva oli levitetty lapsille vuoteeksi ja tämänkin jälkeen huoneessa oli erittäin hyvin tilaa. Huone oli viihtyisä, tyylillä sisustettu ja erittäin siisti. 

Ystäväni mukaan Lasaretissa muuten kummittelee, onneksi en tiennyt sitä viime yönä.  




Aamiaisella oli paljon luomutuotteita, hotelli on sitoutunut Portaat Luomuun -ohjelmaan ja vaikka valikoima ei ollutkaan valtaisa, laatu korvasi määrän. Minä löysin kaiken mitä tarvitsinkin ja erityisesti arvostin punaherukoita, jotka olivat au naturel ja maistuivat luonnonjogurtin ja pähkinöiden kanssa niin hyvältä. Myös hotellin ravintola oli sisustettu kauniisti ja astiat olivat Iittalan.




Modernin arkkitehtuurin kohtasi ravintolassa, saunassa, uima-altaalla ja kuntosalilla. Hotellille on allasalue, joka on asiakkaiden käytössä saunoineen. Kuntosalikin löytyy, mutta sinne emme ehtineet. Aamu-uinti aamiaisen jälkeen antoi meille sopivan energiapotkun matkan jatkamiseen kohti Yllästä. Jopa Pikku Murut olivat hetken taistelematta takapenkillä uimisen jälkeen.





Hotelli Lasaretti on viihtyisä, rauhallinen ja ystävällisesti palveleva hotelli, juuri sellainen mitä kaipaa matkalla pohjoiseen.

Hellan ja viinilasin välissä suosittelee lämpimästi!

Hotellin palvelu ****
Aamiainen ***+
Huoneet ****

Muuta huomioitua:
- Parkkialue ulkona, pistokepaikat
- Tilavat huoneet

------------------------------------------------
Hotel Lasaretti, Oulu, Finland

Hotel Service ****
Breakfast ***+
Rooms ****

Notice:
- Parking area outside, power outlets
- Spacious rooms
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
4 Comments
Share :
.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta