Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Kesän suurin murhe oli yksinäinen joutsen


Mikä ihana kesä, josta on otettu kaikki irti. Olen pahoillani, että olen kirjoitellut laiskasti juttuja ja vielä laiskemmin ruokajuttuja. Tämä kesä on ollut ylistys yksinkertaiselle hyvälle ruoalle, joka ei reseptejä kaipaa. "Syypää" on ollut mökkiremontti ja alkuun niin alkeellinen mökkikeittiömme sekä minikokoinen ruosteinen pallogrilli, jotka ovat saaneet onneksi hieman päivitystä. Kalastaja on tuonut mökille juuri mereltä pyydetyt kalat, ei siinä muuta kaivata kuin uusia perunoita, tilliä ja voikastiketta. Moni päivä on menty tällä samalla menulla.

Kesä on kulutettu remontin lisäksi sisustuskirjojen kanssa (pari oivaa löytöä, josta kirjoitan pian) ja erityisesti eläin- ja kasvikirjojen kanssa. Aamiaiselle on otettu kahvin ja ruoan lisäksi kiikarit ja lintukirjat ja katseltu merikotkien liitelyä ja tiirojen kalastusta. Aamu-uinti on tehty joka aamu oli ilma mikä tahansa. Postinhakumatkalle on otettu mukaan kopat ja sienikirjat. Ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, ei televisiota, ylipieni jääkaappi, eikä muitakaan ylellisyyksiä sähköä lukuunottamatta. Ihan huippua!

Useana aamuna olen katsellut rannassamme lipuvaa yksinäistä joutsenta ja miettinyt onko sen puoliso kuollut vai eikö se ole koskaan löytynyt sitä oikeaa. Joutsenhan on yksiavioinen aina ja ikuisesti. Eilen kuin tulevan syksyn kunniaksi rannassamme oli kaksi joutsenta, joilla oli 4 poikasta. Haluan ajatella, että tämä on se sama joutsen, joka vain välillä kadotti perheensä. Pysyttelen ajatuksessa, koska en ole nähnyt sitä yksinäistä joutsenta enää. Joutsenta katsellessa on tullut mietittyä monenmoista, kuten kuinka äärettömän onnekas on, kun on rakas perhe ympärillä, hyviä ystäviä, kauniita maisemia, hyvää ruokaa, kesä, tuuli ja vaikka mitä. Siis paljon enemmän hyviä kuin niitä huonoja juttuja, jotka olen ajatustasolla polttanut iltanuotiolla.

Olen myös jäänyt pahasti koukkuun meren tuoksuun, maailmassa ei voi olla parempaa ja puhtaampaa tuoksua. Saisinpa sitä pulloon talven ajaksi.

Ensi viikolla alkavat lasten koulut ja arki palaa elämään, jolloin blogissa luvassa enemmän ruokaa ja muita mukavia juttuja, kuntoilua kuitenkaan unohtamatta.

Toivottavasti siellä ruudun toisellakin puolella on ollut yhtä hyvä kesäfiilis, sitä tarvitaan pitkän talven tullessa.











QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

2 kommenttia:

  1. Meidänkin rannassa oli keväällä ja alkukesästä yksinäinen joutsen. Tulin aina niin surulliselle päälle kun näin sen... :( Niin kaunis eläin ja ilman puolisoa. Yhtäkkiä sitä ei enää näkynyt. Mielessäni olen vain toivonut, että ehkä se oli vielä niin nuori eikä ollut löytänyt vielä sitä oikeaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä miten yksinäinen joutsen aiheuttaa surullisuutta, siis myös minulle. Ei yksinäinen pupujussi kirvoita minua kyyneliin, ainakaan vielä. Valitettavasti selvisi, että tämä on edelleen yksin ja perheseurue oli erikseen. Kuulemma tällä yksinäisellä herralla on ollut puoliso, mutta on leski nykyään :( Joten jatkan surullisia huokailuja sen nähdessäni.

      Poista

Kiitos kun jätit viestin minulle!

.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta