Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Perheenlisäystä


Nyt se on vihdoinkin totta, meille tulee perjantaina perheenlisäystä. Tällainen pieni, musta, pitkulainen, tuhiseva mäyris tyttö. Olemme jo 3 viikon ajan vierailleet Nousiaisissa tutustumassa pentueeseen ja eilen saimme tietää kuka meille muuttaa. Tämä pikku neiti oli juuri se, jonka halusimmekin. Toisaalta kaikki 5 siskoa ja 1 veli olivat aivan yhtä suloisia ja terävähampaisia vintiöitä kuin tämäkin pikku neiti.










Voitte arvata, että täällä ollaan sellaisissa fiilareissa. Matot on jo rullattu hetkellisesti pois ja ensi viikolla tehdään taloa lapsiystävälliseksi. Kohta ihana tassujen töpsötys täyttää talon ja koko perhe makaa lattialla pienen tytön ympärillä.

Tälläinen viikko tulossa hellan ja viinilasin väliin - toivottavasti teillekin on luvassa mukavia juttuja!
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
14 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki - Breathing Space Cabernet Sauvignon 2012


Viinityyppi: Punaviini
Rypäleet: 100 % Cabernet Sauvignon
Maa: Australia
Hinta: 12,99€ Alko
Avaa ilmaantumaan vähintään tuntia ennen nauttimista

Tuoksu: Marjaisa, lakritsia, yrttejä, eucalyptusta
Maku: Keskitäyteläinen, pehmeät tanniinit, tasapainoinen

Seurusteluun, grilliruokien ja yleensäkin punaisten liharuokien kanssa. Meillä tämä kokeiltiin nyhtöpeurapastan kera ja sopi hyvin myös siihen.

Tästä pääsette Evans & Tate viinitalon sivustolle, josta voi kurkata videopätkän viinintekijän mietteistä.

Musiikiksi Coldplay - Paradise

Upean keväistä viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!



QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Riivityn hyvä nyhtöpeura


Blogeissa on nyhdetty possua jo vähintään pari vuotta.  Näistä lukuisista nyhtöpossuresepteistä intoutuneena Iso Muru päätti kokeilla nyhtöpeuraa ja siitähän tuli aivan loistavaa. Tätä on syöty pastan kanssa, edellisiltana rakensimme nyhtöpeurasta hampurilaiset ja se taitaa taipua oikeastaan  mihin vaan, kuten nyhtöpossukin. Pastaan ei tarvittu mitään muuta joukkoon, lientä oli sen verran pohjalla. Päälle hieman parmesania ja annos oli syöntikunnossa.

Liha ei peloistamme huolimatta kuivahtanut uunissa, vaikka riista aika rasvatonta onkin. Resepti on bongattu ja otettu käyttöön hieman muunneltuna Parempi pyy padassa -kirjasta.

Seuraavaksi pitää kokeilla hieman makeampaa, itämaista versiota.




Nyhtöpeuraa

n. 1 kg peuran lapaa
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 sellerin vartta
1 iso porkkana kuutioituna
1 iso palsternakka kuutioituna
1 appelsiinin kuori raastettuna
1 prk tomaattimurskaa
1 dl punaviiniä
1 dl lihalientä
2 laakerinlehteä
suolaa
pippuria

Hiero suolaa ja pippuria lihan pintaan. Ruskista liha padassa molemmilta puolilta. Lisää hienonnettu sipuli ja valkosipuli, pilkotut sellerinvarret, porkkana sekä palsternakka ja kuullota hetki. Lisää lopuksi raastettu appelsiinin kuori, timjami, tomattimurska, laakerinlehdet, lihaliemi ja viini. Hauduta kannen alla 150-asteessa yön yli. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Riivi pala haarukalla ja leikkaa vielä puukolla pienemmäksi, jos tarvetta on.
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Gastromessut & ViiniExpo 2014


Keskiviikko ja torstai messuiltuna aivan järkyttävässä flunssassa, mutta ruoan ja viinin parantava vaikutus on havaittavissa, koska olen vihdoinkin paremmassa kunnossa kuin lähtiessäni.

Paljon maukkaita löytöjä ja ihania bloggaajakollegoita, hillittömiä hihityksiä, onnenhetkiä ystävien upeista saavutuksista, samppanjaa ja huippukokkeja. Mikä ihana soppa! Instagram päivittyi messuilta koko ajan, joten kurkatkaahan sieltä lisää fiiliskuvia. Kaikki kuvat on napattu iPhonella ja useimmiten toinen käsi on ollut ruokakulholla tai lasissa kiinni samanaikaisesti kuvaa otettaessa. Pahoitteluni heilahtaneista kuvista, mutta ymmärrätte varmaan.

Innastus ja Blogirinki olivat organiseeranneet mahtavat rastit gatstrobloggaajille. Vaikka metsässä välillä eksynkin, niin ravintola- ja ruokasuunnistajana olen aivan omaa luokkaansa. Tämä on tullut todettua monen monta kertaa matkoilla ollessamme. Iso Muru on suunnistaja ja löytää metsässä rastit, mutta hyviin ravintoloihin, ruokakauppoihin ja kenkäkauppoihin minulla on uskomaton vainu.

Yksi rasteista oli kokemuksena ylitse muiden. Chipsters tarjosi mahdollisuuden osterin avaamiseen ja tietenkin myös sen nauttimiseen samppanjan kera. Tunnustus: en ole koskaan avannut osteria, enkä maistanut. Luulin olevani maailman viimeinen ruokabloggari, joka ei ole tätä tehnyt, mutta myöhemmin selvisi, että tämä olikin huomattavan yleinen ilmiö.





En epäröinyt hetkeäkään, haaste oli otettava vastaan. Hyvillä ohjeilla onnistuin saamaan osterin auki, eikä muuten ollut mikään ihan helppo juttu. Sitten oli kulautuksen vuoro. Jaa että miltä maistui?  Se ei ollut huonoa, mutta ei hyvääkään. Se oli merellinen elämys ja se nautittiin au naturel, ilman sitruunaa tai mitään kastiketta. Päälle lasillinen kuohuvaa. Tekisinkö tämän uudestaan? Très certainement et avec champange, merci Chipsters!





Ensimmäisenä pysähdyimme Valiolle maistamaan uutta Eila lattea, josta löytyi 3 eri makua. Näistä parhaiten maistui jääkylmänä original versio. Tämä voisi mennä oikein tosi tosi kylmänä kesällä. Olen kuitenkin niin vannoutunut espresson ystävä ja ranskalaisen paahtonikin juon ilman maitoa, joten maitojuomat eivät ole minun makuuni niitä parhaita.

Rastina oli taideteoksen teko ja tauluun kumoutui tyhjennetyn kahvimukin myötä omanlainen pläjäys terveisten kera.


Toisena paikkana kävimme maistelemassa Laitilan Kukon tuotteita. Minulla testissä oli Kukko Ale ja Isolla Murulla Laitilan Kievarin Ameriikan Ale, joka on tulossa piakkoin markkinoille. En ole aikoihin maistanut olutta, mutta miten tuo Kukko Ale maistuikin niin hyvälle tai ehkä juuri siksi. Kukko oluethan ovat gluteenittomia, mikä on todella harvinaista sekä Suomessa että maailmalla. Onneksi saimme matkaan muutamia Laitilan maistiaisia reseptien kera, näitä tutkaillaan. Taidan käydä ostamassa koko linjan Kukkoja ja pidän oluttastingin pitkästä aikaa.


Kolmantena kiertelimme Pohjanmaan yhteisosastoa, jossa oli mukana Jepo. Jepo on viljelijöiden omistama yhtiö, joka viljelee ja toimittaa perunoita mm. ravintoloille jalostetussa muodossa. Lajikkeita oli esillä vaatimattomat 55. On siitä pottuja poikineen. Kaupallisessa tuotannossa noista oli toki vain muutama, loput olivat tutkittavia ja kehiteltäviä lajikkeita.



Samalla osastolla oli myös Korv Görans. Bostromin leipomo kakkupohjineen, Oles sekä Fresh. Freshin edustajan kanssa keskustelimme pitkän aikaa siitä, onko tarpeellista, että punasipuli myydään pienessä pussissa siivutettuna. Voitte arvata mielipiteeni asiasta, mutta toisaalta onhan se parempi vaihtoehto ostaa salaatti, porkkanaraaste tai sipuli pussissa kuin jättää kasvikset syömättä vai onko? Ja kyllä niitä kuulemma ostetaan hyvin. Mielekkäitä vaihtoehtoja minulle olivat raikkaanoloiset salaatit, kun joutuu syömään autolounaan, niitä löytyy valmiiksi koottuna kylmätiskeistä tai salaattimestari kojuista.


Neljäntenä kävimme tutustumassa Green Roomin tuotteisiin. Vannoutuneena kookoksen ystävänä jäin maistelemaan kookosvettä ja Coco Mojoa sekä tekemään "taidetta" kookossokerilla. Kookossokeri on muuten erittäin terveellistä, sillä alhainen glykeeminen indeksi ja se on täynnä ravinteita.
Tämän osaston jälkeen olin taas valmis lähtemään Thaimaan reissuun nauttimaan kookosvettä suoraan kookospähkinästä rannalle aurinkotuoliin. Hieman edullisempi ratkaisu taitaa olla kookosveden ostaminen omaan jääkaappiin ja alkaahan tuo ilmakin jo lämmetä – aina välilllä.



Kuudennella rastilla tehtiin herkkuleipää. Osasto oli Mondelez Finlandin, joka ei sano kovastikaan paljoa monelle, mutta tuotteet sitäkin enemmän. Rakensin Teresa Välimäen tarkkailevan silmän alla mieleistäni leipää. Alle näkkäriä, paksulti maustamatonta Philadelphiaa, kotimaista Ilmo-ilmakuivattua kinkkua, hieman vihreää, pinjansiemeniä ja hunajaa. Leipä sai hyväksyviä nyökkäyksiä ja se jäi osastolle tarkkailtavaksi.



Seitsemäs rasti, kahvihammasta kolotti. Tuplaespresso antoi lisävirtaa ja auttoi rakentamaan Pauligin aina niin hymyileväisen baristan kanssa lattea. Luulin olevani jossakin määrin visuaalinen, mutta taitoni eivät selkeästikään ulotu kahvimaailmaan. Ei tullut kaunista lehteä, eikä upeaa sydäntä, mutta ehkä omenaksi sen olisi voinut luonnehtia. Onneksi muoto ei vaikuta makuun, mutta fiilikseen toki. Hatunnosto kaikille baristoille!
Olen ollut Pauligin käyttäjä jo pian 10 vuotta, mutta ei se ei ole Juhla Mokka eikä Presidentti vaan Parisien, pressossa tehtynä, joka ainoa aamu ja koko pannullinen, mustana, kiitos!





Kahdeksantena kävimme tutkailemassa Metoksen ammattilaisille tarkoitettuja upeita laitteita ja tarkkailemassa kokkien työskentelyä. Vaikuttavia aparaatteja.

Yhdeksäntenä tutustuimme Dietan tuotteisiin. Olen haaveillut Kitchen Aid -koneesta jo hetken aikaa, äidin vanha Moulinex vaatii korvatulpat ja rautaiset kävivoimat, mutta haaveita pitää olla...
Osastolta löysin kunnon "soppakattilan". Tuo 50 litraa saattaisi riittää meilläkin jo viikoksi. Erityisesti tykästyin tuohon tarjoiluhylly rakennelmaan, ideaa voisi soveltaa myös kotona.




Kymmenes pysädys jäätelöiden pariin Caminiton osastolle. Maistelimme mielenkiintoisia makuja cavasorbet ehdoton suosikkini, niin ja tietysti tyrni. 

Yhdestoista eli yksi ektrakin tuli kierrettyä ja piipahdimme Casa Guston italialaisten herkkujen parissa. Tällä osastolla olisin voinut maistella kaikki tuotteet. Olin NIIN kateellinen Sweet Food O´Mine -bloggaajien voittamasta Casa Guston herkkukorista, vaikka mekin lähdimme kotiin mukanamme valtaisa repullinen Marabou-suklaata, kaakaota, kahvia ja keksejä. Reppu olisi toiminut sopivasti jälkkärinä, mutta maistui junamatkalla ilman pääruokaakin. Kiitos Mondelez Finlandille palkinnosta, lasten ilolla ei ollut mitään rajaa!

Koska myös viiniexpo starttasi torstaina, kiersimme Gastron-rasteja aika kovalla vauhdilla, mutta minä olin tehnyt ennakkotutkimusta Gastrosta jo keskiviikkona, jolloin bongasin muutamia löytöjä.

Mastermark Brandsin -osastolta bongasin AntiOx ilmauskorkin viinille. Sain testiin tällaisen, joten kerrotaan myöhemmin toimiiko luvatusti.



Samaiselta osastolta todelliset kattauskaunottaret vedelle ja viinille. Nyt kuva ei todellakaan ole edukseen näille tuotteille. Nämä pitävät tuotteet kylmänä. Näistä kuulette varmasti lisää, minä haluan nämä meille, niin minun makuuni. 



Saarenmaalta Saare-meijerin rahkapatukat. Itse asiassa jämähdin heidän osastolleen maistelemaan koko tuoterepertuaarin ja pidin niistä kaikista. Olisipa mukava löytää näitä myös Suomesta.


Pirkanmaan Paahtimon huippuhyvät espressot. Pauligin kilpailija Parisien-kahville löytyy täältä. Tumma Ranskalainen paahto, nam!

Ekolon-osastolla oli monenmoista terveellistä herkkua ja muutamia uusia jauhotuttavuuksia (lupiinijauho, teffjauho), jotka vaativat tutustumista.



Rastikierroksen jälkeen siirryimme viiniexpon puolelle. Paniikki – so many wine and so little time! Päätin pysytellä alkuun samppanjoissa, se ei ole koskaan väärä valinta eikä se ollut sitä nytkään.

Tässä muutamia todellisia herkkuja! Herkkuja oli myös muita, mutta aina ei tungoksessa saanut edes kuvaa.






Viiniexpo on oivallinen mahdollisuus päästä tutustumaan harvinaisempiinkin viineihin, joita ei Alkon hyllylltä löydy, vaikka kuinka toivoisi niin. Lisäksi siellä tapaa hyväntuulisia ihmisiä, joita yhdistää rakkaus viiniin.

Minulta kysyttiin näiden messujen aikana moneen otteeseen, mikä on lemppariviinimaa tai -viini. Johon vastaus kuuluu vieläkin: olen juonut niin vähän viinejä, että en vielä osaa sanoa lempimaatani. Jatkan asian tutkimista ja ehkä 30 vuoden kuluttua tiedän, mikä on lempimaa ja jopa ehkä lempiviinini.


Tiukan messurupeaman päätti iltatilaisuus, jossa julkistettiin Vuoden kokki ja vuoden tarjoilija. Herkkupöytien äärellä oli mukava lepuuttaa jalkojaan ja nauttia viimeinen lasillinen viiniä ennen junalle juoksemista. 

Vuoden kokki on Heikki Liekola, Grotesk Meat Bar, Helsinki ja vuoden tarjoilija Toni Yksjärvi, Gastrobar Emo, Helsinki - Onnea!

Loistavaa alkavaa viikkoa!







QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki - Faustino Selección de Familia Crianza 2009


Viinityyppi: Punaviini
Rypäleet: 100 % Tempranillo
Maa: Espanja
Hinta: 11,79 € Alko

Tuoksu: Luumua, mausteisuutta
Maku: Keskitäyteläinen, hedelmäinen, pehmeät tanniinit, tasapainoinen, mausteisuutta

Punaisen lihan, riistan tai lampaan kanssa nautittavaksi.

Faustino-viinien tarina alkoi vuonna 1861, kun aikaisemmin muille yrityksille rypäleensä myyneestä Eleuterio Martinez Arzokista tuli Riojan viinintuottaja. Hän myi viininsä tynnyreissä aina 1930-luvulle asti, kunnes hänen poikansa alkoi pullottaa viinejä. Faustino-nimi otettiin käyttöön vuonna 1957 ja 1970-luvulla Bodegas Faustino oli jo Riojan tärkeimpiä viinintuottajia.



Tässä Faustinon historiaa youtubesta
150th Anniversary Grupo Faustino 


Ja musiikiksi 
David Bisbal - Diez Mil Maneras (pseudo)


Aurinkoista viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Lihakeitto linsseillä


Lihakeitto on yksi lempparikeitoistamme ja sitä lapsetkin syövät mielellään, kunhan liha ei mössötä, eikä epäilyttäviä kasvistuttavuuksia löydy. Näin asian ilmaisee Pikku Muru, joka on armoton lihan laadun tarkkailija ja hirvittävä nirsoilija kasvisten kanssa. Tämä liha ei mössöttänyt vaan suorastaan suli suuhun. Siitäkin huolimatta tämä nirsoilijamme söi keittoa kahtena päivänä valitellen milloin mitäkin ja kolmantena päivänä totesi, että tämähän on oikeastaan hyvää. Naisella on oikeus vaihtaa mielipidettä vai miten se menikään.

Liha oli tällä kertaa luutonta hirven keittolihaa ja perunat jätettiin pois. Lissit sopivat tähän loistavasti, eikä perunoita kaivannut yhtään. Itse asiassa tämä oli parempaa näin ja vielä terveellisempääkin. Helppo tehdä, pitkä valmistumisaika, mutta monen päivän ruoka valmiina. Jos joukossa on hieman pieniruokaisempia perheitä, niin osa kannattaa pakastaa pahan päivän varalle.



Lihakeitto linsseillä

n. 1 kg naudan tai hirven keittolihaa luuton (reilu annos lihaa, voi olla pienempikin määrä)
4 l vettä
2 rkl suolaa
4 sipulia
4 porkkanaa
1/2 lanttu
3 palsternakkaa
2 purjoa
1 laakerinlehti
3 dl punaisia linssejä
sormisuolaa
1 kesäkurpitsa
persiljaa

Keitä vesi ja suola isossa kattilassa. Lisää liha. Keitä kannen alla n. 1 tunti, kuori vaahto pois.
Kuori kaikki kasvikset ja pilko ne. Hienonna purjo ja laita puolet sivuun. Kun keitto on kiehununut tunnin, lisää kaikki muut kasvikset, paitsi puolet purjosta, kesäkurpitsa ja persilja. Anna kasvisten kiehua yhdessä lihan kanssa 2 tuntia. Lisää hyvin huuhdellut linssit keittoon  ja anna kiehua linssipaketin ohjeiden mukaisesti. Lisää kesäkurpitsa, loput purjo ja persilja ja anna kiehua vielä 5 minuuttia.
Nosta liha pois, riivi haarukalla ja paloittele veitsellä pieneksi. Lisää takaisin keittoon. Mausta tarvittaessa lisää ja jos keitto on liian paksua lisää vettä.
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Eroon vehnästä


Olen noudattanut viljatonta ruokavaliota lähes 7 vuotta, pieniä lipsumisia lukuunottamatta. Syynä on vilja-allergia (lääkärin toteama). Vaikka kärsinkin kiusallisesta allergiasta, niin minulle se on tuonut paljon hyviäkin asioita, erityisesti terveyspuolelle. Kun taas toisessa vaakakupissa painavat leivontaongelmat gluteenittomilla jauhoilla, gluteenittomien tuotteiden isot lisäainemäärät ja makuasiat. 

Toisaalta tämä haastaa jatkuvasti tekemään parempia reseptejä, löytämään uusia hyviä gluteenittomia tuotteita. Elämä olisikin aivan liian helppoa ilman allergioita. Lisämomentin hommaan antaa se, että Pikku Muru on pähkinä- ja manteliallergikko eli voin käyttää vain harvoin pähkinöitä tai mantelijauhoja, joilla gluteenittomaan leivontaan saisi helposti vaihtelevuutta. 



Olen lukenut aiheesta aika paljon, mutta nyt laitoin Ison Murun lukemaan uuden William Davisin Eroon vehnästä -kirjan eli tässä vähän tiivistelmää tästä uudesta ja puhutusta kirjasta. Oma mielipiteeni on, että jos ei ole mitään terveysongelmia ja allergiaa, niin miksi ihmeessä luopua viljoista, mutta jos terveysongelmia on, ehkä kannattaisi koittaa olisko viljojen pois jättämisestä apua. Minulle siitä oli todella suuri apu!

Kirjassa on esitetty hyvin yksityiskohtaisesti ja tieteellisesti vehnän lukuisat negatiiviset terveysvaikutukset. Kirjan tiedot ovat tietysti täysin ristiriidassa virallisten ravitsemussuositusten ja useimpien lääkäreidenkin ohjeiden kanssa (ja mm. diabetesjärjestöjen). Perustelut tuntuvat kuitenkin erittäin huolellisesti tutkituilta ja harkituilta, ja ne on monipuolisesti perusteltu. Kirjassa on myös useita kertomuksia potilaista, jotka vehnästä luopumalla ovat parantuneet vaikeistakin sairauksista. Siinä on nimensä mukaisesti keskitytty lähes yksinomaan tuomaan esiin vehnän aiheuttamat moninaiset ja hyvin vakavatkin terveysongelmat. Vehnää käsitellään myös sen muuttumisesta muinaisesta alkuperäisestä villistä yksijyvävehnästä nykyisin käyttämiimme lajikkeisiin. Ja hurjaahan kehitys etenkin viimeisimpien vuosikymmenten aikana on ollut. Voiko edes puhua samasta kasvista enää?

Alussa läpikäytävän vehnän kehityksen ja koostumuksen jälkeen on parisataa sivua tiivistä tekstiä vehnän haitallisista terveysvaikutuksista. Välillä tuntuu jo puuduttavaltakin kun asioita selitetään varsin tieteellisesti, ja lähes samoihin asioihin palataan yhä uudelleen. Kuitenkin juuri tuo tarkka tieteellinen lähestymistapa on tarpeen – kirjailija itsekin tietää olevansa ”tylsä ja jankkaan samasta asiasta”. On toisaalta vaikuttavaa lukea vaikkapa verenkierrossa olevista lipoproteiineista: ”Tämän luvun luettuasi tiedät niistä enemmän kuin 98 % lääkäreistä.” Keskeisimmän ravintolähteemme tuomitseminen suorastaan hengenvaaralliseksi ja syylliseksi lukuisiin terveysvitsauksiimme vaatii aukottomat perustelut.

Kirjan loppupuolella käydään läpi ruoka-aineita, mm. vehnää ja gluteenia sisältäviä tuotteita. Lopuksi on jonkin verran perusohjeita ruuanlaittoon ilman vehnää tai sen haitallisia korvikkeita. Ohjeet ovat varsin yksinkertaisia ja siten kenen tahansa toteutettavissa.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja – ja kannattaa lukea sitkeästi loppuun asti vaikka välillä tuntuisi tylsältä toistelultakin.


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
3 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki - Lindeman's Bin 99 Pinot Noir 2013


Viinityyppi:
Rypäleet: Pinot Noir 100%
Maa: Australia
Hinta: 9,98 Alko

Tuoksu: Kirsikkaa, vaniljaa
Maku: Keskitäyteläinen, kevyt, karpaloinen

Ruokaviini pizzalle, pastalle, lohelle, kanalle tai riistalinnuille

Lindemansin viiniliikkeen perusti tohtori Henry Lindeman vuonna 1843 Hunter Valleyn alueelle Uuteen Etelä-Walesiin. Lindeman oli lääkärinä kiinnostunut viinin positiivisista vaikutuksista terveyteen, ja muutettuaan Australiaan hän päättikin ryhtyä tekemään viiniä. Lindemans on Australian vanhin edelleen toiminnassa oleva viiniliike.

bin = Australialaisissa viineissä tarkoittanut viinierän tunnusta, mutta nykyisin vain tapa nimetä viinejä.

Ja viikon biisivalinta ihana Emma Salokoski Veden alla

Loistavaa viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Mokkapalat kookosmaidosta


Pläjäys 80-luvulta, iki-ihanat mokkapalat, jotka meilläpäin tunnetaan myös nimellä masaliisa.

Leivoin mokkapaloja varmuuden vuoksi, jos ne gluteenittomat pullat eivät olisi onnistuneet laskiaisena. Lähellähän se epäonnistuminen oli, mutta onneksi toinen kokemus oli hieman ensimmäistä parempi. Eka pullasatsi ei mennyt edes sorsille.

Pellillinen mokkapaloja valmistuu nopeasti ja meillä nämä ovat sekä lasten että aikuisten mieleen. Jotta kaikkia ei tulisi syötyä yhdellä kertaa, pakastin osan laakeassa pakasterasissa, eivät muuten kärsi siitä yhtään. Jotta näistä ei tulisi liian kevyitä, niin voi tarjoilla myös lämpimänä kermavaahdon tai jäätelön kera. Pakasterasia on muuten tyhjä jo...


 


Mokkapalat

Pohja
3 munaa
3 dl sokeria
4 dl gluteenittomia jauhoja (Semper) tai vehnäjauhoja
0,5 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl kookosmaitoa
100 g sulatettua voita tai margariinia

Kuorrute
300 g tomusokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
2 rkl sulatettua voita tai margariinia
4 rkl vahvaa kahvia

Koristelu
Kookoshiutaleita tai strösseleitä

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita varovasti. Lisää kookosmaito ja sulatettu voi. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Mittaa kulhoon tomusokeri, kaakaojauhe, sulatettu voi ja kahvi.
Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute lämpimän pohjan päälle. Koristele kookoshiutaleilla tai strösseleillä.

Tarjoile hieman lämpimänä sellaisenaan, kermavaahdon tai jäätelön kera



QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
6 Comments
Share :

Northern Delights - Scandinavian homes, interiors and design ja H niin kuin huvila


Fiilistelykausi on parhaimmillaan, kaikki mökki- ja puutarhakirjat on kaivettu esiin. Sivuutin sääennusteen, jossa puhuttiin jotakin tulevasta lumesta. En kuullut mitään!

Olen selaillut kahta ihanaa ja hyvin erilaista mökki-/huvila-/designkirjaa ja suunnitellut millaisen mökin haluaisin, jos voisin vapaasti valita. 

Northern Delights - Scandinavian homes, interiors and design tarjoaa designasuntoja, -huviloita ja -esineitä Tanskasta, Ruotsista, Norjasta ja Suomesta skandinaavisella tyylikyydellä. Kirja on ylitys kylmän pohjolan yksinkertaiselle, hieman rujollekin kauneudelle, nuorille suunnittelijoille, mutta myös ikoniksi kohonneille designklassikoille.

Tästä kirjasta löysin montakin mieleistä kesävillaa. Upeita rakennuksia, jotka ovat eleettömän kauniita.

Northern delights in all about the calm, reduced, nature-related and well-crafted lifestyle. The first words that come to mind are often light, simple and natural but there is more behind this style than that.



 
 Huikea paikka

Saisiko vanhasta venevajasta tuunaamalla tällaisen?

Tämä talo ei tauluja kaipaa, avaruutta ja yksinkertaista kauneutta

Tilaa säästäviä ratkaisuja



H niin kuin huvila on jatkoa Ulla-Maija Lähteenmäen ja Heli Lahdenrannan kirjalle K niin kuin koti. Tämä kirja on kirppistelijän ja kesäkodin sisustajan ideapankki. Kirjassa on 11 erilaista huvilaa, tyyliä ja näkökulmaa. Paljon kauniita ja tunnelmallisia kuvia sekä  inspiroivia yksityiskohtia.







Kävimme eilen mökillä fiilistelemässä kevään tuloa. Joutsenet olivat saapuneet lahdelle ja kukkapenkissä näkyi vihreitä alkuja. Meri oli auki ja jäätä enää vähän jäljellä. Suunnittelimme projekteja kesälle, ei liikaa, mutta vähän kerrallaan. Nauttimiselle ja kokkailulle pitää jäädä aina enemmän aikaa kuin työnteolle. Ties vaikka alkaisin tekemään kirjaa mökkeilyn iloista, sen verran intona täällä kesää odotetaan!





QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki - Louis Eschenauer Médoc 2011


Viinityyppi: Punaviini
Rypäleet:  Cabernet Sauvignon 75%, Merlot 15%, Malbec 5% ja Petit Verdot 5%
Maa: Ranska
Hinta: 11,20 Alko

Tuoksu: Mustaherukkaa,
Maku: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, luumua, leppeä maku

Kun kerran kevät tulee väkisin, niin otetaan leppeämpää viiniä vinkiksi. Tämä sopii seurusteluviiniksi, mutta myös liharuokien kera nautittavaksi.

Perinteikkäällä viinitalolla on pitkä historia. Louis Eschenauer oli itseoppinut viinintekijä, joka perusti nimeään kantavan viinitalon vuonna 1821. Itseoppinut viinintekijä laajensi pian toimintaansa viini-imperiumiksi. Karismaattisen ja ihailua herättäneen patriarkan vaikutusvallasta kertoo hänen lempinimensä: ”The King of Bordeaux” – Bordeaux’n kuningas

Taitaa olla se aika vuodesta, että viineihin pitää saada taas musiikkia mukaan.
Sade - Kiss of Life


Keväistä viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :
.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta