Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Ei mennyt kuin Strömsössä


Aina ei mene kuin Strömsössä ja tänään se tuli todistettua pidemmän kaavan mukaan.

Eilen kotona käydessäni pienensin hieman raparperipuskaani. Osan laitoin pakastimeen ja osan otin mökille mukaan. Tänään ajattelin tehdä raparperipiirakan. Ajatus muuttui myöhemmin raparperikakuksi. Löysin hyvän oloisen ohjeen uudesta Kotileipurin parhaat -kirjasta. Palaan kirjaan, kun saan valkosuklaa-raparperikakun joskus tehtyä.

Mini-mökkikeittiössä leipominen on haastavaa. Itse asiassa kaikki ruoanlaitto on siellä haastavaa. Olen tuonut kotoa Kenwoodin vatkain/sauvasekoittimen, jolla ajattelin tehdä taikinat ja majoneesit. Totesin jälleen tänään, ettei vatkainosalla ole mitään käyttöä missään. Kone on saanut Red Dot Design -palkinnon 2008, lautakunta ei selkeästikään ole kokeillut vatkausta. Jos kantta ei ole, kulhon sisältö lentää ympäri keittiötä. Jos vatkattavaa jää, se ei vatkaannu. Ei kysettäkään, että kakkutaikinan kuohkeutta olisi syntynyt, ei edes puolen tunnin vatkauksen ja peukalohalvauksen jälkeen.




Ajattelin, että onhan sitä vatkattu ja lisäsin varmuuden vuoksi jauhojen sekaan leivinjauhetta. Tein tämän vielä gluteenittomista jauhoista, jotta epäonnistuminen on taattu.

Next step, ei mökillä tietenkään ollut ohjeessa mainitun kokoista vuokaa. Askartelin leivinpaperista oikea kokoista vuokaa, mutta päädyin kokeilemaan kuitenkin uudella kakkuvuoalla.

Ainoa positiivinen asia tässä projektissa oli uusi Lékué-vuokani, joka olisi ollut suorastaan nerokas minikakulle. Keraaminen pohja ja kahdessa osassa olevat silikonireunukset, jotka olisi ollut helppo irrottaa. Konditionaali on käytössä, ehkä jonakin päivänä saan testattua vuoan myös onnistuneella kakulla. Nyt voin sanoa, että tiivisti piti tunnin uunissa olon jälkeen raa´ankin kakun sisällään.

Uuni ei lämmennyt, 60-luvun Strömberg petti minut. Levyt ovat toimineet jo pitkään vähän niin ja näin. Etulevy ei toimi välillä ollenkaan, takalevy silloin kun on hyvä päivä. Uuni toimi vielä viime viikolla, mutta tänään ei enää kovinkaan hyvin, mutta kuitenkin sen verran, että poltti kakun pinnan ja jätti kakun täysin raa´aksi sisältä. Ohjeessa luki, että kakkupohja saa jää aavistuksen löysäksi ja on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Taitaa olla aavistusta enemmän löysä.

Valkosuklaa-raparperikakku, eikä suinkaan kaalilaatikko, kuten eräs lukijani erehtyi luulemaan facebookin puolella


Joudun siis heittämään sekä Kenwoodin vispilän että Strömbergin ulos ja hankkimaan uudet. Pelastajani on grilli, Cello Gourmet on palvellut meitä tämän kesän. Siinä on sivupolttimo, jolla saadaan aamiaismunakkaat ja mehut tehtyä. Cello on tehnyt kaikki ruoat meille ja ilmeisesti joutuu hoitamaan myös leivonnaiset tästä eteenpäin. Grillissä on takapoltin, ehkä sillä ihan oikeasti voisi myös leipoa. Palaan tähän grilliasiaan, kun olen tehnyt ekan synttärikakun sillä.



Mökkikeittiö vaikenee, ottaa lasillisen viiniä ja hautautuu peiton alle odottamaan auringon paistetta risukasaan!


Edit: Tapahtui seuraavana aamuna - kun olin eilen illalla käyttänyt kakkua 3 vai peräti 4 kertaa uunissa erilaisissa lämpötiloissa, luovutin. Nostin kakun pöydälle ja kaadoin itselleni lasin viiniä. Aamulla avasin vuoan reunukset ja kakku  pysyi juuri ja juuri kasassa. Otin veitsellä lusikalla kakkua lautaselle ja vaniljakastikkeen mukaan. Ranta-aamiaisella maistelimme tätä upeaa luomusta. Nirson Pikku Murun kommentti: aivan tosi hyvää ja erityisesti tuo palanut päällinen maistuu suklaalle (Rakkaani, se on suklaata, joka joskus oli valkoista). Mieheni mielestä raaka kakkutaikina on aina parempaa, joten voitte uskoa hänen kommenttinsa. Niin ja minäkin tykkäsin. Sisällä ollut raparperi-tuorejuustoseos pelasti maun. Oliko tämä sitten Happy End after all?


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
11 Comments
Share :

11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Meillä tehdään kauniimpaa kaalilaatikkoa :)

      Poista
  2. Voi kauhia :D Mutta mahtaisikohan tuossa kaalilaatikko-kakku combossa olla uuden ruokahitin ainekset koossa???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaalilaatikkoa valkosuklaalla ja raparperilla, hmmm…. Ehkä vielä raparperi, mutta että valkosuklaa. Johanna sinussa on ainesta reseptiikan todelliseksi uudistajaksi :)

      Poista
  3. Ehkä Kenwoodin red dot palkinto tuli kauniista muotoilusta? Sillähän ei tunnetusti ole mitään tekemistä toimivuuden kanssa :) Meillä on mökillä käytössä tällainen kone
    http://www.amazon.com/Danesco-12-Inch-Rotary-Egg-Beater/dp/B003OA48QU/ref=sr_1_2?s=kitchen&ie=UTF8&qid=1404368187&sr=1-2&keywords=hand+mixer+manual

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansainvälinen tuomaristo arvioi kilpailuun osallistuvat tuotteet monilla kriteereillä, kuten esimerkiksi tuotteen teollinen muotoilu, toiminnallisuus ja laatu. Nyt taisi toiminnallisuus unohtua. Tuo teidän laite sopisi myös tänne meidän "ei niin modernille" mökille :) Kiitos vinkistä!

      Poista
  4. Voi kääk... ei kivaa! Eikä varmasti tilanne naurattanut sinua... tarina on vaan niin hienosti kerrottu, että se sai hymyn huulilleni... uusi yritys vaan :) Aurinkoa tulossa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei naurattanut alkuun, varsinkaan alkuähellyksen jälkeen. Nyt hymyilyttää jo, varsinkin kun kakkua syötiin aamulla ja se sai kehuja. Priimaa pukkaa tulemaan :)

      Poista
  5. Ikävää, että piirakasta tuli kaalilaatikko. Aina ei mene nappiin, mutta voit lohduttautua, että tarinaa oli kuitenkin hauska lukea :-o

    T: Pia-serkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä nyt naurattaa ja tekisi mieli kokeilla uudestaan, mutta taidan odottaa uuden uuniin ostoon saakka. Joka toivon mukaan on pian :) Saa nähdä miten kauan siihen menee. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  6. Strömsön tyyli on aivan yliarvostettua, joten olenkin samaa mieltä kuin luokkamme pojat yläasteen kotitaloustunneilla: ei se ulkonäkö vaan se maku! Editin perusteella sopinee tähänkin tapaukseen. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit viestin minulle!

.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta