Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Sieniletut


Hillitön tattistus jatkuu. Viikonlopun aikana mökkimaastosta tuli kerättyä tatteja lapsityövoimaa sumeilematta käyttäen. Löytämisen ilo tarttui Pikku Muruihin erityisesti silloin, kun täydellinen pikkuinen kivitatti osui kohdalle. Suuri osa sienistä oli jo mennyt yli (en enää ikinä matkusta tattiaikaan mihinkään). Ämpärin suun kokoisia tatteja, jotka olivat nähneet parhaat päivänsä viikko sitten, saivat sienihullun mielen epätoivoiseksi. Mitä hirveää tuhlausta!

Älä kerää sieniä ämpäriin, sienet limoittuvat erittäin nopeasti siinä. 

Metsän siimeksestä löytyi vielä paljon mustikoita ja kypsiä puolukoita. Hippu on todellinen marjastaja. Se söi suoraan pensaista puolukoita ja mustikoita, mutta osasi tietysti arvostaa mäyräkoiramaiseen tyyliin, jos joku poimi ne valmiiksi ja kaatoi suuhun.

Mökkikeittiö (lue: grilli) oli kovassa käytössä. Station 1: tattien perkaus (minä), station 2: tattien paloittelu (pikku Muru), station 3: tattien paisto (toinen pikku Muru). Siltikin hommassa vierähti 3 tuntia, mutta mikäs siinä oli ollessa auringonpaisteesta nauttien.

Sunnuntaipäivällä oli selkeää turnausväsymystä havaittavissa. Lähdimme Hipun kanssa kaksistaan jahtiin. Tulos: iso kopallinen tatteja. Niitä nautitiin vielä tänäänkin sienilettujen muodossa. Resepti on  Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan Sieniä & ihmisiä -kirjasta. Kirja ei ole tavanomainen sienten tunnistusopas vaan elämyksellinen sienikirja, joka johdattaa 13 sieniretkelle intohimoisten sieni-ihmisten kanssa.
Resepteissä on uudempaa twistiä, mutta myös perinneruokia. Lakritsainen suppilovahveropaahtovanukas ja thaityylinen rouskusalaatti kuullostavat hyvin mielenkiintoiselta. Kirjaan on otettu mukaan paljon käytettyjä, mutta myös harvemmin poimittuja sieniä.
Sienihullulle sopiva syyskirja, jota lukiessa mieleen voi syöpyä pari uutta lajiakin.

Illalla paistettiin sienilettuja, päälle peuranfilettä, lisää sieniä ja sipulia, creme fraichea ja oman maan tuoretta timjamia. Nämä olisi ollut ihana tehdä pikkuisina lettuina, mutta minulla ei ole pikkulettupannua. Olen tämän kesän testannut SwissDiamondin paistinpannua mökillä ja wokkipannua kotosalla. Tähän mennessä pannut ovat ns. pannujen aatelia, ei valittamista. Testi jatkuu, koska usein kysymys onkin siitä, että alkuun kaikki pannut toimivat, mutta miten kauan. Toisin sanoen, jos näin hyvin menee, hommaan SwissDiamondilta myös sen ihanan pikkulettupannun, munakaspannun ja paistokasarin. Olen testaillut tähän ikään mennessä tuhat ja yksi pannua ja osaan todellakin arvostaa kunnollisia keittiövälineitä. Palataan testiin, kun syksy on pidemmällä.

Olen muuten kokonaan unohtanut, että reseptini osallistuu ConoSurin -kisaan. Nöyrin kiitos, jos käytte äänestämässä sitä. Tuliset lohitacot on siellä ihan alimmaisena.



Sieniletut

3 dl maitoa
3 munaa
1,5 dl sienisilppua
1,5 dl sipulisilppua
5 rkl maissijauhoa
0,5 dl öljyä
ripaus suolaa

voita paistamiseen

Lettuihin sopivat lähes kaikki sienet, mutta tällä kertaa käytössä oli herkkutatteja. Lisää makua sieniin saa paistamalla sienet ja sipulin etukäteen ja maustamalla suolalla.
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Paista hitaasti voissa keskilämmöllä, niin että ohukkaat saavat kauniin värin.

Syksy, mikä ihana tekosyy!

                                                                                           
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

2 kommenttia:

  1. Sieniä, sieniä, lisää sieniä. Jep. Vaan en ole vielä yhtään kyllästynyt. Herkkutattiaika on kohta ohi, seuraavaksi odottelen mustavahakkoiden joukkokokoontumisia. Muutama viite niistä on jo nähtykin. Nurminahikkaiden keruuta olen myös miettinyt, mutten ole vielä uskaltanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei merkkiäkään kyllästymisestä, päin vastoin. Nyt taitaa olla hyvä vuosi uusien lajikkeiden opetteluun, kun joka paikka on täynnä sieniä. Nurminahikaalla taitaa olla aika paljon samankaltaisia ystäviä, joten tarkkana saa olla.

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi!

.hidden {display: none !important;}

Follow @hellanjaviinilasinvalissa