Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Perjantain viinivinkki - Capoccia Nero d’Avola Cabernet Sauvignon


Viinityyppi: punaviini
Rypäleet: 70% Nero d’Avola, 30% Cabernet Sauvignon
Maa: Italia
Hinta: 11,90 Alkon tilausvalikoima

Tuoksu: Marjainen, luumua, lakritsia
Maku: Keskitäyteläinen, lämmin, pehmeät tanniinit, rusinaa

Sellaisenaan seurusteluun, possulle, pastalle.

Capoccia tulee italiankielisestä ”Capo”-sanasta, joka tarkoittaa perheen päätä. Sisilialaiseen tapaan, perhesiteet ja traditiot ovatkin tärkeitä arvoja viinin tuottajalle, Santa Tresan viinitilan nykyiselle omistajaperheelle. Tila kuuluu Sisilian vanhimpiin, yksityisomisteisiin tiloihin ja se on keskittynyt tuotannossaan erityisesti luomuviineihin.

Jos et ole koskaan tilannut Alkon tilausvalikoimasta, täältä löytyy faktoja.


Karmivaa viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Arki tuntuu hyvältä


Kotona ollaan ja mukava loma on takanapäin. Kiitokset paranemistoivotuksista, ne tulivat tarpeeseen, lämmittivät mieltä ja kerroin joka ainoasta pikku tytölleni, joka hymyili kuumeen läpi. Matkalle lähdettiin jo paljon paremmassa voinnissa tai niin me luulimme. Kova kuume löi takaisin päälle perille päästyämme ja seuraavana päivänä kutsuimme lääkärin. Antibiootin ja levon voimin tyttö sai voimansa takaisin ja loppu loma menikin jo aivan normaaleissa rantatouhuissa, hieman varjon alla normaalia enemmän. Joskus sitä tekee tietämättään hyviä päätöksiä, vaikka niitä tehdessään ei ole vielä ymmärtänyt sen merkitystä. Varasin lomallemme all inclusive-hotellin. Enhän minä yleensä ole sellaisten kannattaja, mutta juuri sellainen kuului tällä reissulla ollakin. Syitä oli monia!
Kirjoittelen matkasta juttua piakkoin. Tässä on muutama muukin matkakertomus odottamassa kertomistaan.



Pyykkikone jyllää viidettä täyttä koneellista. Määrästä voisi kuvitella, että matkamme suuntautui pohjoisnavalle, eikä yli 30 asteiseen Afrikkaan. Pikku Murut ovat sen kokoisia kiitiäisiä, että ei auta kuin katsoa peiliin. Toisaalta jotakin taisi jäädä pyykkikoppaan ennen lähtöäkin. Pyykkikopat ovat lähinnä naurettava vitsi tällä hetkellä, meillä on koko ammeellinen pyykkiä, josta voi käydä vapaasti valitsemassa sopivan värisuoran seuraavaan koneelliseen. Sen lisäksi ammeen reunalla keikkuvat kauniit tuliaistossut. Kauneus on pettävää ja haju aivan hirveä. Aivan kuin kamelin… jostakin tehty, epäilen lähteekö haju ikinä pois.


Hotellin WLAN toimi juuri kuten lomalla kuuluukin ja aika kului ihan muualla kuin tietokoneen vierellä. Kuvien lataaminen instaan kesti puolituntia ja sen jälkeenkään ei ollut takeita, oliko toimenpide onnistunut. Luin kirjan (ei keittokirjan) pitkästä aikaa ja miten hyvältä tuntuikaan itkeä kirjan kanssa. Ihana kirja, mutta hieman itkettävän ihana eli just täydellinen lomakirja.



Nyt pitää vielä vastailla muutamaan meiliin ja sitten pujahdan sänkyyn lämpimien peittojen alle teekupin kanssa lukemaan muutaman sivun uudesta Chocochili-blogin Elina Innasen Vegaanin keittiössä -keittokirjasta. Arki tuntuu taas hyvältä!
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
12 Comments
Share :

Lomalle vai ei?


Lasten syysloma alkaa hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Mukavaa, että on loma, mutta kun molemmat Pikku Murut ovat kipeänä. Meillä on huomenna aamulla lähtö lämpimään, mutta pääsemmekö lähtemään ratkeaa vasta tänään illalla. Kun kuume on tänä aamuna ollut vielä yli 39 ei oikein uskalla vielä ajatella mitään. Jos ihmeparantuminen tapahtuu ja kuume pysyy alhaalla ilman lääkkeitä, lähdemme huomenna. Muussa tapauksessa tulemme maitojunalla takaisin Helsingistä aamusella.

Epämääräisiä päivityksiä luvassa ensi viikolla sosiaalisen median puolella facessa ja instassa, mutta jos nettiyhteys toimii, niin ehkä myös täälläkin. Luvassa "mielenkiintoisia" viinejä sekä eksoottisia ruokia. Toivon mukaan myös kauniita maisemia, merta ja lämpöä. Toinen vaihtoehto vaakakupissa on se räntäsateinen Suomi, mutta sitä en ajattele vielä sen enempää.

Nyt toivotaan parasta ja universumille on lähetetty tilaus tällaisista maisemista. Pitäkäähän peukkuja pystyssä.




QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
8 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki - Ochoa Mil Gracias Graciano 2010


Viinityyppi: Punaviini
Rypäleet: 100 % Graciano
Maa: Espanja
Hinta: 14,90€ Alko

Tuoksu:Mustaherukkaa, punaherukaa, nahkaa, toffeeta
Maku: Täyteläinen, pehmeän tanniinen, marjainen, karpaloa, hapankirsikkaa

Ochoa on perheomisteinen viinitalo, joka on sijainnut Oliten sydämessä Navarran kunnassa jo vuodesta 1845. Javier Ochoa vastaa viinituotannosta yhdessä tyttäriensä ja vaimonsa kanssa. Yrityksellä on käytössään 145 hehtaaria tarhoja.

Mil Gracias on espanjaa ja tarkoittaa suomeksi "tuhannet kiitokset".

Ruokaviini punaisten liharuokien kera.


Oikein ihanaa viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Pikasushi


Hirveä sushinhimo, mutta ei energiaa väkertämiseen.
Pikasushi pelastaa! Oikeaoppisesti sushiriisiä, sushietikkaa ja pallojen pyöritys, kaikki muu vierelle ja sushit rakennetaan lautasella oman mielen mukaan tai sitten laitetaan kaikki peräkanaa suuhun. Tämä on varmaan virallisesti nigirisushia pikana.

On sitä joskus sushia tehty pidemmänkin kaavan mukaan, mutta tällä kertaa näin ja hyvää tuli. Tämä on pelastavaa kotisushia, jonka saa pikaisesti lautaselle ja silti tai ehkä juuri siksi, se maistuu täydellisen hyvältä.

Kuvissa vilahtaa Magisson Black terracotta -karahvi, joka on ollut meillä kovassa käytössä. Kun karahvin upottaa muutamaksi minuutiksi kylmään veteen, se pitää sisällön viileänä usemman tunnin ajan. Valkoviinille sekä vedelle aivan loistava ja kaiken lisäksi kaunis. Karahviin voi kirjoittaa vaikka liidulla kylkeen ja pesussa se lähtee pois.
Lyhdyn olen ostanut Zelected by houze -kutsuilta, aivan ihania juttuja.

Saatoi tähän mennä jopa hieman yli tunti, mutta se kannatti.








Sushietikka (2,5dl valmista lientä)

0,5 dl vettä
0,6 dl tomusokeria
1 dl riisiviinietikkaa
0,5 tl suolaa

Mittaa kaikki ainekset kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi välillä sekoittaen, tällöin saat tasaisen liemen. Kun liemi on kiehunut, jäähdytä.

Sushiriisi

5 dl sushiriisiä
6 dl vettä

1,5 dl sushietikkaa

Mittaa riisi ja vesi teflonpinnoitteeseen kattilaan, peitä tiiviisti kannella ja kuumenna miedolla lämmöllä kiehuvaksi. Keitä varovaisesti viisi minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna riisin vetäytyä noin 20 minuuttia. Älä missään keittämisen vaiheessa poista kantta, jotta höyry ei karkaa.

Kaada valmis riisi mahdollisimman laakean astiaan, ja valuta sushietikka lastaa apuna käyttäen tasaisesti riisin päälle. Sekoita liemi riisiin varovaisesti leikkaavin vedoin. Jäähdytä kädenlämpöiseksi viuhkalla tai esimerkiksi paksulla sanomalehdellä.





Lisukkeet
- Kylmäsavulohta tai graavialohta
- Jokiravunpyrstöjä
- Kurkkua
- Porkkanaa
- Retiisejä
- Wasabia
- Soijaa
- Sushi-inkivääriä

Tonnikalatahna
- tonnikalaa ja hyvää majoneesia (Hellman´s) sekoitettuna sopivassa suhteessa


Avokadotahna
2 avokadoa
2 tl wasabitahnaa
2 rkl creme fraichea
1 sitruunan mehu
suolaa maun mukaan

Sekoita avokadonliha kaikkien aineksien kesken blenderissä tasaiseksi ja mausta suolalla.


Seuraava vaihe, dippaile sushipallerot wasabi-soijakastikkeeseen juuri sellaisena kuin itse haluat, joko täytteen kanssa tai ilman. Helppoa kuin heinänteko. Pallerot olivat oivan makuisia vielä seuraavanakin päivänä, joten saimme lounassushit samalla vaivalla.

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
6 Comments
Share :

Tunnelmavaloja syksyn pimeyteen


Mitä mitä mitä, jouluvalot ovat saapuneet kauppoihin ja tein ehkä vuosikymmenen kauneimmat valolöydön. Kuparinväriset pallot, jossa ledit sisällä. Ei minulla tietenkään ollut mitään suunnitelmaa, mihin ne laitettaisiin, mutta paikka löytyi heti. Olohuoneen musta kirjakaruselli, joka oli vuosi sitten vielä tummanruskea, sai kauniit valot mustalle pinnalleen. Aivan ihanan väriset ja millaiset varjot niistä tuleekaan. Valot jäivät juuri sellaiseen sykkyrään kuin paketissa olivat ja ne olivat täydelliset juuri niin.

Huomenna haen toiset. Eikä nämä näytä jouluvaloilta vaan tunnelmavaloilta, joten eikö ole täysin hyväksyttävää ottaa ne käyttöön heti piristämään pimeitä iltoja? Joululaulut laitan soimaan vasta ensi viikolla…

Loistavaa sunnuntai-iltaa!




QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
8 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki - Casa Marin Cartagena Riesling 2012


Viinityyppi: valkoviini
Rypäleet: 100 % Riesling
Maa: Chile
Hinta: 15,98 € Alko

Tuoksu: Passionhedelmää, omenaa, petrolia
Maku: Kuiva, hapokas, tasapainoinen, sitrusta

Tyylikäs viini nautittavaksi sellaisenaan, vaaleiden kalojen tai äyriäisten kanssa. Toimi hyvin myös pizzan kanssa.

Viña Casa Marin on pieni perheomisteinen putiikki, joka sijaitsee San Antonion laaksossa Chilessä. Tällä hetkellä yritys viljelee 40 hehtaaria viiniköynnöksiä. Viininvalmistus tapahtuu perustajan Maria Luz Marinin ja hänen poikansa Felipe Marinin toimesta.

Oikein ihanaa viikonloppua Hellan ja viinilasin välissä!
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Mehumaijan käyttöohje - helppoa mehuntekoa


Muistatteko vielä viime kesän ihanan lämmön? Minä olin jo melkein unohtanut sen, kunnes kurkkasin pakastimeen. Meillä pakastetaan reilusti marjoja ja riistaa ja siksi varustukseen kuuluu kaksi pakastinta. Toinen on keittiössä oleva kaappipakastin ja toinen varastossa oleva arkkumalli. Arkkumalli on osoittautunut loistavaksi, koska suuremmatkin pakastettavat (kuten 4 peuran jalkaa) mahtuvat sinne.

Tein karviais-punaherukkamehua, karviais-vadelmamehua ja kirsikkamehua. Kolme mehumaijallista ja tuloksena 24 pulloa mehua. Marjat eivät olleet kärsineet pakastuksesta ja maku oli aivan priimaa. Jos siis ensi kesänä laiskottaa ja pakastustilaa löytyy, näinkin näppärästi voi siirtää mehunteon koleisiin syysiltoihin, jolloin mehunteko lämmittää kivasti.


Laitoin jokaiseen täyteen maijalliseen 1,5 kg sokeria, suhteena n. 300g sokeria/marja kg. Kirsikoita en punninnut vaan kokeilin samalla suhteella. Lasken mehun aina yhteen suureen 10 litran kattilaan, näin saan loppuvaiheessa tarkastettua oikean makeuden ennen pullottamista.



Valitettavasti oikomiseni näkyy myös pullojen desifioinnissa. Toisaalta eduksi luettakoot, että kertaakaan meillä ei ole ollut homeista pulloa, joten taitaa tämäkin toimia. Jostakin syystä meille kertyy ihan hyvin viinipulloja, jotka sitten näppärästi kierrätetään mehupulloiksi. Näistä ei missään tapauksessa lioteta etikettejä pois, jotta talvella tietää mitä syksyllä on maisteltu.

Ensin pesen pullot tiskiaineella (upotan lavuaarissa ja huljuttelen) ja huuhtelen tulikuumalla vedella. Juuri ennen mehun pullotusta, keitän vedenkeittimellä vettä ja kaadaan sitä hieman pulloon ja huljauttelen vähän. Sen jälkeen täytän lämpimän pullon kuumalla mehulla. Talouspaperilla vaahto pois pullon suusta. Korkit on pesty tiskiaineella ja kaadan myös niiden päälle kiehuvaa vettä. Korkki päälle, nimilappu etiketin päälle ja pullo ulos jäähtymään. Sama operaatio kaikille ja seuraava päivänä siirrän pullot jääkaappiin odottamaan mehukestejä.

Taisi muuten olla ensimmäinen vuosi, kun en enää edes viitsinyt ajatella niitä kauniita mehupulloetikettejä vaan tyydyin helpoimpaan ja nopeimpaan vaihtoehtoon. Mitäköhän tämä merkitsee, taitaa olla peli menetetty. Nyt joudutaan juomaan laadukkaampia viinejä, jotta saataisiin ensi vuonna kauniimpia etikettejä.



Tämä oli ensimmäinen kerta kun meillä oli kirsikoita, kiitos ihanan naapurimme. Kirsikkamehu on aivan taivaallista ja voisin kuvitella, että sitä mukava hyödyntää myös ruoanlaitossa ja leivonnassa monella eri tapaa.



Mehustaminen

1. Laita vesi pohjalle ja muista lisätä sitä keittämisen aikana
2. Lisää marjat ja sokeri kerroksittain, marjat päällimmäiseksi
3. Varmista, että letku on auki ja alla iso kattila
4. Ota valmista mehua pikku kattilallinen ja kaada marjojen päälle
5. Odota, että kaikki mehu tulee talteen
6. Pullota desinfioituihin pulloihin ja korkita
7. Jäähdytä
8. Laita jääkaappiin tai pakasta muovipulloissa
9. Nauti




Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass



QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Blogitapaaminen Reposaaressa


Vietimme kesällä kauniin iltapäivän muutaman satakuntalaisen ruokabloggarin kanssa. Kirjoittelin jutun valmiiksi mökillä ja tallennusvirheen vuoksi juttu katosi avaruuteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan eli tässä uusi kirjoitus.

Ainekset loistavaan iltapäivään ovat koossa kun vieressä on meri ja treffeille on tulossa ruoka- ja leivontabloggareita. Emäntänä reposaarelainen Sarppu, joka pitää Tyrniä ja tyrskyjä –blogia, Kirsi Kirsin keittiöstä ja minulle uusi tuttavuus Eija Kanapeet-blogista.

Reposaareen maisemat ovat huikeat. Vaikka lähistöllä asunkin, niin valitettavan harvoin Reposaareen tulee lähdettyä. Kävelyretki kallioilla sai huokailemaan, miten kaunis meri voikaan olla, kallioista puhumattakaan.









Sarppu oli vuokrannut Siikarannan leirintäalueelta idyllisen mummonmökin, jonka keittiön valloitimme sujuvasti. Tästäkin mummonmökistä oli suorat merinäköalat.

Sen verran kulinaristi tämä toinen Pikku Muruni on, että vaikka tiedossa on neljän naisen seura, niin poikani päätti lähteä mukaan. Ruoka kun saattaisi olla hyvää. Arvostan tätä junnua, yhtä ruokaorientoitunut kuin äitinsäkin!



Alkudrinkiksi kohotimme pikkupullot kuohuvaa Bernard-Massard Cuvée de l'Ecusson BrutEnsimmäinen, mutta ei todellakaan viimeinen blogitapaaminen oli julistettu alkaneeksi.  

Tämä luxemburgilainen kuohuviini on kuiva, hedelmäinen, omenainen ja sitruksinen. Tämän kanssa olisi pärjätty läpi ateriankin eli sopii hyvin noutopöytään.



Kaikki olivat tehneet jotakin herkkua pöytään ja minulta tuli marinoitu paahtopaisti sekä kaali-pekonisalaatti





Kukkakaali-parsakaali-pekonisalaatti

1 pieni kukkakaalia
1 pieni parsakaali
1 pkt pekonia
1 pieni sipuli tai pala salaattisipulia
kuivattuja viikunoita

Kastike:
2 dl majoneesia
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja valkopippuria

Leikkaa kukkakaalista ja parsakaalista kukintoja kulhon pohjalle. Kuori ja leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi ja lisää kulhoon. Ruskista pekoni pannulla tai grillissä ja laita talouspaperin päälle jäähtymään. Leikkaa jäähtynyt pekoni pieniksi paloiksi ja lisää salaattiin viikunoiden kanssa.
Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Lisää kastike salaattiin ja sekoita. Laita salaatti hetkeksi jääkaappiin vetäytymään ennen tarjoilua.

Pääruoan kanssa juomana oli erittäin huokean hintainen chileläinen MontGras Carmenère-Shiraz. Tuoksussa tummia marjoja ja maku marjainen, tanniininen, kirsikkaa. Sopi hyvin noutopöytään, ruokaviini.


Ja näitä ihania herkkuja riitti.







Jälkiruokana oli mehevää porkkanakakkua, mustikkatäytteisiä pikku pavlovia ja Sarpun uutuuskokeilua eli lakritsinmakuista juustokakkua.




Makeiden jälkkärien kanssa tai oikeastaan vähän niiden jälkeen nautittiin pikku pullot raikkaan mansikkaista, chileläistä Fresitaa. Jälkkärijuoman pitää olla vielä makeampaa kuin jälkiruoka, näin kombinaatio toimii. Fresitan sokeripitoisuus on 60 g/l. Valkoinen makea jälkiruokaviini olisi saattanut olla vielä parempi vaihtoehto näiden herkkujen kera.

Kotiinviemisiksi saimme HK:n Lihakirjan, Iloleipurin leivontatarvikkeita, Meiran kahvia, mausteita ja leivontatuotteita, Mykoran sieniä, Eskimo Finlandin keittiö- ja leivontatarvikkeita. Eskimon tuplispussit pääsivät viime viikonloppuna käyttöön, kun pakastimme hirvenlihaa ja ne tuli todettua erinomaiseksi.
Kiitokset myös Viinimaalle viineistä ja Sinebrychoffille alkoholittomista siidereistä.

Kiitos emännälle ja upeille naisille - iltapäivä oli loistava!

Juttua tapaamisesta

(huom! Kirsin keittiössä ja Tyrniä ja tyrskyjä -blogit ovat nykyään eri osoitteessa, linkit jutun alussa)
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
5 Comments
Share :

Vaniljainen kaura-omenapaistos ja kiitos ehdokkuudesta


Onneksi maailmassa on ystävä, joilla on valtavia omenapuita täynnä isoja juuri sopivan makean kirpeitä omppuja. Ystävä, joka on sitä mieltä, että oma omppukiintiö on täynnä ja jaettavaksi riittää. Ehkä jonakin vuonna olen yhtä onnellisessa asemassa ja voin auttaa ystäviä omppuhädässä. Tällä hetkellä omien omenapuiden sato taisi jäädä 10 omppuun. Jostakin on aloitettava, mutta kun ei millään jaksaisi odottaa.

Nyt meillä on terassilla omppusaaveja odottamassa kattilaan pääsyä. Osan ajattelin pakastaa siivuina talven piirakoita varten. Mehuksi näistä ei taida riittää, vaikka se lasten suurta herkkua olisikin.

Ensimmäiset ekan omput hyppäsivät retroruokaan, ylläri ylläri. Retroruokailua on ollut liikkeellä jo muutaman viikon ja vieläkin näyttää jatkuvan. Ajattelin tehdä tämän kookossokerilla ja sitä kuumeisesti etsiessäni törmäsin vaniljakastikejauhepussiin, joka oli juuri menossa vanhaksi. Kookossokeri oli käytetty loppuun eli tilalle otin fariinisokerin. Matkalla roskikseen vaniljakastikepussi otti uuden suunnan ja siirtyi mukaan paistokseen. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen ja minä myös.

Tämä ei ole mikään yltiömakea, koska tykkään ottaa vaniljajäätelöä paistoksen kanssa eli jos olet makean ystävä ripottele omppujen sekaan lisää sokeria.

Sain perjantaina yllätyksen. Blogini oli saanut ennakkoääniä niin hyvin, että se on asetettu ehdolle Indiedays Blog Awards 2014 Indiedaysin inspiroivin ruokablogi -sarjaan. Kiitos, te sitten osaatte yllättää. 
Siellä siis ollaan ja upeassa seurassa ollaankin. 19.10 saakka voi äänestää ja äänestyspaikalle pääsee täällä. Kaikkiin sarjoihin ei tarvitse laittaa ehdokasta, jos joku sarja tuntuu vieraalta.
Kiitos, jos saan äänenne jälleen kerran.

Mutta nyt takaisin paistokseen.




Vaniljainen kaura-omenapaistos

5-6 omenaa kuorittuna ja paloiteltuna

1 vaniljakastikepussi
n 2 dl kylmää maitoa

75 g voita
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl fariinisokeria
3 dl kaurahiutaleita
 
Laita omenapalat vuoan pohjalle. Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito keskenään tasaiseksi ja kaada omenoiden päälle. Sulata voi kattilassa, lisää mausteet ja sokerit. Sekoita ja lisää kaurahiutaleet. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuoakaan päällimäiseksi. Laita paistos uuniin 200-asteeseen n. 15-20 minuuttia. Koita omenoiden pehmeyttä haarukalla. Haarukan pitäisi upota omenoiden läpi sujuvasti.

Tarjoile hyvän vaniljajäätelön kera.
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
4 Comments
Share :
.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta