Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Kiitos ja anteeksi - elämä jatkuu


Toisen Pikku Murun jälkeen syntymän jälkeen en ole ollut itseni. Nyt en oikeastaan enää edes muista millainen olin ennen, koska nykyinen olotilani on ollut voimissaan jo niin kauan. Alkuun pidin jaksamattomuuttani valvomisen syynä, mutta ajan myötä väsymys vain lisääntyi ja nukkuminen sen myötä. Nukkuminen oli parasta mitä tiesin.



Koska tunnen kroppani hyvin, tiesin että kaikki ei ole kohdallaan, mutta olin liian väsynyt hakeakseni selitystä. Lasten sairastelut vaativat omat selvittelynsä ja arjen rutiinit tuntuivat raskailta. Pelkäsin, että olin oikeasti muuttunut väsyneeksi, laiskaksi ja saamattomaksi.

Hiukseni ovat lähteneet puoleen siitä mitä ne olivat ennen lapsia, kuulemma normaalia lasten jälkeen. Mutta kun minulta niitä lähti vielä 8 vuotta synnytyksen jälkeen. Onneksi alkuperäinen määrä oli suuri, joten niitä on vieläkin päässä.

Ihoni on rypistynyt normaalia aikaisemmin, koska se kärsii kuivuudesta. Sisäiset vitaminit, ulkoiset voiteet ja terveellinen ruokavalio ei tuonut apua siinä määrin kuin olisi ajatellut. Kauhulla ajattelen, missä kunnossa se olisi ilman niitä.

Kylmyys, minulla on aina kylmä. Paitsi silloin kun minulla on hirveä hiki, joka vaihtelee kylmyyden kanssa. Yöt hikoilen ja päivät palelen. Juu ja on käynyt mielessä vaihdevuodetkin.

Muistini on huonontunut niin paljon, että olen epäillyt jos jonkin näköisiä muistisairauksia ja aivokasvaimia.

Pahinta on ollut saamattomuus. On aivan hirvittävä määrä asioita mitä haluaisin tehdä, mutta kun en pääse suunnittelua pidemmälle. Tämä on ollut hirvittävää ja minulle outoa. Monen vuoden aikana tähänkin on tottunut ja alkanut pitää tätä ikävänä luonteenpiirteenä, joka on aikaisemmalle minulle täydellinen vastakohta.

Vuodenajat kiitävät ohi ja samalla kaikki mitä olin ajatellut tehtäväksi puutarhassa tänä keväänä on jälleen siirtynyt vuodella eteenpäin.



Muistatteko, kun olen kirjoitellut painonnousustani? Hellan ja kahvakuulan välissä projektin aikana kuntoni nousi, kroppa kiinteytyi, mutta paino ei liikahtanut mihinkään. Noudatin ruokavaliota tarkasti ja ihana PT:ni Jenni psyykkasi, mutta painolle ei tapahtunut mitään. Olen yrittänyt karppauksella ja monella muullakin, mutta mitään ei tapahdu. Paitsi, että paino on noussut yli 10 kiloa. Eihän sitä kukaan usko, että syöt terveellisesti etkä herkuttele kun elonpainoa kertyy koko ajan. Vain itse tiedät, että jotakin on vialla.

Tilanne on pahentunut vuosi vuodelta ja tänä vuonna olen ollut pohjamudissa. Nukkunut, nukkunut ja nukkunut, muun ajan olen ollut väsynyt. Päivän vireystila on riittänyt 2 tunniksi.

Olen punninnut, olenko masentunut, mutta kaikki asiat ovat todella hyvin, enkä kärsi stressistä. Olen onnellisen väsynyt. Masennus on poissuljettu. Olen hetken epäillyt kilpirauhasta, mutta nyt vasta kävin lääkärissä. Siinä se sitten oli - pelastukseni - sairaus. Hullua sanoa noin, mutta kun kyseessä on sairaus, joka ei ole kuolemaksi ja jonka voi käsittääkseni saada lääkityksellä kuntoon, on kyseessä pelastukseni. Luotan siihen, että näiden kaikkien oireiden alta saattaa vielä löytyä se Johanna, joka olen ollut. Iloinen, energinen, aikaansaava ja pirteä. En ole saamaton ja laiska vaan kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta.



Kiitos teille, että olette pysyneet blogini lukijoina, vaikka olette varmasti huomanneet intohimoni kirjoittamiseen ja kokkaamiseen laantuneen. Mielestäni blogia ei pitäisi kirjoittaa, jos intohimoa siihen ei ole. Olen tuntenut sen, mutta tunne on hiipunut enemmän ja enemmän koko ajan. Nyt toivon sen palaavan takaisin, koska oikeasti rakastan kirjoittamista, ruoanlaittoa ja erityisesti valokuvausta. Toivon, että pysytte jatkossakin mukana, jättäkää kommentteja että olette käyneet täällä. Lukijamääristä näen, että teitä on aivan valtavasti, mutta olisi ihana lukea myös kommenttejanne täällä tai facen puolella.

Varmaankin lääkityksen oikean tasapainon löytäminen kestää hetken, mutta olen luottavainen, että apu löytyy ja löydän oman itseni näiden kaikkien oireiden alta. Mikä ihana ajatus olisikaan saada energia takaisin, mitä kaikkea kivaa sillä voisikaan tehdä.

Nyt lähden mökille ottamaan merienergiaa ja tanssimaan haravan kanssa, siinä upeaakin upeampi suunnitelma sunnuntaille.

Halaus teille kaikille ja aurinkoista viikkoa!
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
28 Comments
Share :

28 kommenttia:

  1. Hyvä että syy löytyi. Kun luin tekstin alkuosaa, ajattelin, että sinun täytyy mennä kilpirauhaskokeisiin. Yhdellä ystävälläni oli juuri samoja oireita ja hän sai lääkityksestä avun. Toivottavasti saat lääkityksen pikaisesti kohdalleen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia, eiköhän joku lääkitys ainakin jossakin vaiheessa tehoa! :)

      Poista
  2. Ihana Johanna, upean rehellinen kirjoitus! Uskon että asiat muuttuvat parempaan ja saat takaisin oman iloisen itsesi, on sen verran yleinen sairaus että kokemusta lähipiiristäkin löytyy. Toivottavasti nähdään taas pian jossakin tapahtumassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Eiköhän me nähdä, kun saan virtaa niin jaksan taas käydäkin jossain :)

      Poista
  3. Itselläni myös ollut jo useamman vuoden ajan kilpirauhasen vajaatoiminta. Thyroxin-lääkitys auttoi väsymykseen ihan parissa viikossa :) Sairauden myötä kertyneet kilot eivät valitettavasti mihinkään hävinneet kuin vasta ajan ja sinnikkyyden myötä, mutta painon lisääntyminen sentään loppui heti lääkityksen aloitettuani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava kuulla, että toimii noinkin nopeasti jos hyvin käy ja että sinulla on homma hallinnassa. Tässä pitää aloittaa kuntokuuri, jos vaikka nyt vähän karisisi painokin helpommin

      Poista
  4. Terveiset kohtalotoverilta! Omalla kohdalla juuri tuo saamattomuus on tuntunut pahimmalta, myös palelu ja väsymys. Kiitos kun jaksat kirjoittaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain kohtalontoveri voi ymmärtää miltä tuntuu saamattomuus, joka ei ole itseaiheutettua. Toivotaan, että se on kohta meiltä molemmilta ohi :)

      Poista
  5. tsempit sinne murunen! olen itse asiassa moni oiretta itsessänikin tunnistaneena miettinyt ihan saman diagnoosin mahdollisuutta...en vain ole saanut aikaiseksi sitä lääkäriin menoa... :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Erja! Tuolla sinun energiallasi voisin ajatella ylitoimintaa, mutten vajaata :) Sä olet aina täynnä energiaa!

      Poista
  6. Hienoa, kun syy löytyi. Epätietoisuus on kaikista ikävintä ja nyt asia korjaantuu lääkityksen myötä ja elämänilo palautuu! Upea juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä olisi todellakin aika paljon helpompaa kun saisi energiat takaisin, mutta toivotaan ettei se hetki ole enää kovin kaukana :)

      Poista
  7. Tsemppiä! Hyvä kun löyty syy!

    VastaaPoista
  8. <3 Kiitos kun jaoit tämän! Toivottavasti saat itsesi pian takaisin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken se saattaa viedä, mutta niin sitkeä meinaan olla, että kaivan itseni esiin :)

      Poista
  9. Tsemppiä ja jaksamista! Toivottavasti jaksat kokkailla jatkossakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Tässä on vain yksi suunta, nyt kun tietää syyn :)

      Poista
  10. Tsemppiä sinulle;toivottavasti valoisa kesä antaa paljon voimia .,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kevään tuoksut ja värit ovat tehneet jo pelkästään ihmeitä. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu :)

      Poista
  11. Tsemppiä sinulle ja perheelle. Hyvä, että syy vihdoin löytyi ja saat apua sairauteen. Jaksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Peggy! Suuri helpotushan tämä oli ja onneksi netti on pullollaan tietoa!

      Poista
  12. Jo tekstisi alkua lukiessani olin varma, että sinun pitää päästä kilpirauskokeeseen. Onneksi olet jo päässyt. Kuulun sukuun, jossa on paljon kilpirauhassairauksia, joten oireet on kyllä tulleet tutuiksi. Sinähän olit kerännyt suurimman osan tyypillisistä oireista! Oikean lääkeannostuksen löytymiseen voi kyllä mennä vähän aikaa, mutta kyllä se onnistuu ja kunto alkaa kohentua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haavilla on kahmittu, enkä maininnut vielä puoliakaan :) Sitkeyteni ei sentään ole kadonnut, joten en ihan helpolla luovuta!

      Poista
  13. Voimia ja tsemppiä! Onneksi oireiden syy löytyi, epätietoisuus on kaikista ikävintä. Toivottavasti saat pian lääkityksen kohdalleen. Jaksamista sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Onneksi Pikku Murujen kesäloma alkaa, niin kaikki on astetta helpompaa ja kesän aikana paranee aivan varmasti nopeammin.

      Poista
  14. Tiedän paremmin kuin hyvin tuon helpotuksen kun saa kaikelle jonkun selityksen! En tiedä mikä sattuma tämäkin nyt taas oli, mutta kirjoitin itse hyvin samankaltaisen postauksen omasta tilanteestani kilpirauhasen kanssa juuri viikonloppuna...Itselläkin säädetään juuri lääkityksen tasoa, ja toivon todella pääseväni pian optimaalille tasolle.
    https://ssiiri.wordpress.com/2015/05/23/on-se-vajaatoiminta/

    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös sinulle! Ei tämä varmaan ihan helpoin ole, mutta onneksi ei myöskään vaikein. Elämä kantaa ja toivottavasti lääkkeiden optimaalinen taso myös :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi!

.hidden {display: none !important;}

Follow @hellanjaviinilasinvalissa