Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Uuden vuoden isot lupaukset






Vuosi 2017 meni ja vihelsi mennessään. On sellainen olo, etten kerennyt junaan vaan seurasin sen menoa sivusta. Ruuhkavuosilla on suuri osa tässä, mutta myös terveysongelmilla sekä ihan arjen kipuilulla. Lasten koulunkäynti ei ole aina ihan peruskauraa. Ei tämä varsinaisesti ole ollut ruusuilla tanssimista.
Asiaa helpottaa, kun on joku, kenen kanssa näitä asioita selvittää ja jakaa, joku jonka kainalossa voi niiskuttaa huonon hetken tullen, eikä tarvi olla mitään muuta kuin oma itsensä.

Olen onneksi saanut tehdä ihania matkoja. Alkuvuodesta kävimme perheen kanssa Salzburgissa ja laskettelemassa, kesän teimme mökkiremppaa ja nautimme Luvian sateisesta kesästä, syksyllä haimme aurinkoa perheen kanssa Kreetalta, käväisin myös Pohjois-Islannin unohtumattomissa maisemissa ja piipahdin nopeasti Pariisissa joulun alla. Nämä laataavat akkuja ja antavat valtavan määrän inspiraatiota.

En yleensä harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Ensi vuonna ajattelin ruuhkavuosista huolimatta keskittyä enemmän itseni hoitamiseen. Kaiken muun hoitamisen keskellä olen päästänyt itseni sellaiseen kuntoon, että vyhdin setvimisessä saattaa mennä hetki, mutta eiköhän se selviä. Aloitan elämäntaparemontin ja haluan löytää liikkumisen ilon ja hyvänolon. Keväällä haluan olla jälleen siinä kunnossa, että jaksan juosta. Vaikka moni puhuu kehopositiivisuudesta, niin minulle ylimääräinen paino tuntuu painolta, enkä näe tässä mitään positiivista. Ylipaino vaikeuttaa liikkumista, lisää diabetesriskiä ja aiheuttaa niin paljon muitakin terveysongelmia. Olen jo sen ikäinen, että ymmärrän ylipainon vaarat ja eikä tilanteeni parane ennenkuin olen saanut painoa pois. Alkuvuodesta kevennetään reseptiikkaa, mutta mausta ei tingitä. Minulle ruoka ei tule koskaan olemaan polttoainetta vaan yksi aistinautinnoista.

Haluan myös kuvata enemmän ja muutakin kuin ruokaa. Matkoilla kuvaaminen on ollut ihanaa ja Islannin matkalla innostuin taas henkilökuvauksesta, kiitos Veeran. Niin ja tottakai haluan matkustaa paljon ja inspiroitua lisää.

Lupaan myös pyrkiä ulos kaikista näkymättömistä karsinoista, joita olen itselleni rakentanut. Uskon, että tässäkin iässä koko maailma on avoin ja kaikkea voi tehdä, kunhan tekee sitä suurella sydämellä. Tämä tulee näkymään blogissa, mitä vain voi olla luvassa ja varmasti jo alkuvuodesta tulee tapahtumaan mukavia juttuja.

Siinä on lupausta kerrakseen, mutta kun julkisesti lupaa jotakin, niin on hitokseen paljon vaikeampaa perääntyä.


Ihanaa uutta vuotta!

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu





QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
4 Comments
Share :

Joulukuulumisia


Joulupyhät on herkuteltu. Kerrankin jouluruoat oli mitoitettu on oikein ja kaapissa ei ole ylijäämää, lukuuottamatta savustettua peuraa, jota onneksi riittää vielä hetken. Lisäksi pieni määrä savukalaa ja keitettyjä perunoita, joista ajattelin tänään tehdä kermaisen kalakeiton. Kertaakaan en saanut ähkyä eli kahden kattauksen tekniikkaa toimii loistavasti. Päivällä kalapöytä ja illalla lihaa, salaattia ja juustoja. Toin Pariisista pari juustoa, jotka oli ihana nostaa pöytään jouluaattoillan herkutteluun. 





Lahjoja ei pitänyt tulla paljoa, mutta jostakin kumman syystä niitä kerääntyy lapsille aikamoiset määrät. Onneksi aikuisten lahjat ovat pysyneet muutamassa paketissa. 

Eilen poika karkasi jo treeneihin ja tänään turnaukseen. Onneksi saimme olla muutaman päivän omassa kuplassa kotona ilman kiirettä mihinkään. Sitä ei enää kovin usein tapahdu ja lasten kasvaessa entistäkin harvemmin. Pitää nauttia kun he vielä viihtyvät kotona pelaamassa lautapeliä vanhempiensa kanssa. 

Saimme Poriin eilen lisää lunta ja tällä hetkellä kelit olisivat sopivat vaikka hiihtämiseen. Ei siis mitään tiedä vaikka kaivaisin sukset esiin ja lähtisin sivakoimaan pitkästä aikaa. Kuuseen tuijottelu alkaa riittelemään pikku hiljaa vaikka nautinkin suunnattomasti siitä, että vihdoinkin olen saanut kuuseeni sellaiset koristeet, joista pidän enemmän kuin mistään. 

Somevapaa joulu piti. Olen siis kerrankin ollut esimerkillinen äiti (siinä suhteessa), mitä ei kovin usein tapahdu. Siksi hiljainen blogi joulun aikaan. Nyt kuitenkin takaisin koneen äärellä ja joulupöydän reseptitkin tulossa tuota pikaa.

Ihania välipäiviä ja toivottavasti teilläkin on yhtä odottavainen fiilis uuteen vuoteen!






QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Rakkauskirje


Oi Pariisi, edellinen tapaamisemme oli ikimuistoinen ja niin oli tämäkin. Ihania ruokia ja kauniita kuvia, edes sateinen ilma ei onnistu pilaamaan meidän suhdettamme. Se luultavasti perustuu siihen, että tapaamme kovin harvoin. Olet kovin kiireinen ja minulle se saattaisi olla liikaa, jos tapaisimme usein.

Tunnelmasi oli äärimmäisen lämmin tai ehkä se johtuu siitä, että pysyttelen pikkukujilla ja välttelen turistipaikkoja. Tällä kertaa pääsin kuitenkin näkemään myös suurimpia nähtävyyksiäsi, mutta sekin tapahtui yöllä kun muut nukkuivat. Olit kaunis!









Rakastan
... Miten harmaallakin ilmalla kahviosi näyttävät olevan tunnelmaa täynnä ja ne ovat
... miten saat ihmiset istumaan illallisella monta tuntia osterivatien äärellä
... piipahtaa juustokauppaan, toin juustojasi Suomeen saakka
... miten käytät viininpunaista ja vihreää samettia
... juoda lasillisen vin chaud´ia täydellisen pienen kirsikkamacaronsin kanssa
... ranskalaisten naisten korkeita korkoja ja huoliteltua ulkonäköä
... ranskalaisten miesten tyylitajua
... kieltäsi, joka saa polveni notkumaan
... viinejäsi
... täydellisiä suklaakauppojasi, toin suklaatasikin Suomeen
... leipomoittesi tuoksua, meinasin tuoda patonkiakin Suomeen
... yksinkertaisia aamiaisiasi, jotka kuitenkin maistuvat paremmalta kuin kokonainen buffee
... ruokiasi, jotka ovat niin täynnä makuja. Muutama säilykepurkki taisi eksyä matkatavaroihini.
... pieniä kirjakauppojasi, jotka ovat täynnä täydellisiä valokuvakirjoja ja vielä ihanampia muistikirjoja
... ruuhkiasi, joissa voin taksin takapenkiltä stalkata mitä naapuriautoissa tapahtuu
... tuoksujasi ja sitä, että löysin elämäni tuoksun luotasi (tosin en voinut ostaa sitä sen kalliin hinnan vuoksi - palaamme tähän asiaan vielä)
... kauniita kauppojasi ja täydellisiä jouluasetelmia
... hienostuneisuuttasi

Olemme kuherruskuukausivaiheessa ja olen sitä mieltä, että pidetäänkin se niin jotta viehtymys ei katoa.

Nähdään taas pian - A bientot ma cherie!

PS.
Rakastaisin sinua vieläkin enemmän, jos kertoisit miten ihmeessä pidät kansasi hoikkana tällä ihanalla ruokavaliollasi. Tämäkin asia oli jälleen kerran pohdinnassa. Jatkan tutkimustani ja ehkä seuraavalla matkalla keskityn tutkimaan ranskalaisten lautasia. Yhden ahaa-elämyksen koin kun sain elämäni täydellisimmän suklaakonvehdin, joka räjäytti suuhuni tajuttoman makupaletin. Miksi syödä isoa vähemmän täydellistä suklaakakkua kun pienellä konvehdilla saa paremman makunautinnon. Tämä olkoon ohjenuorani jouluna.




















Pressimatka


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Suuntana Pariisi


Tulin vain kirjoittamaan nopeat heipat, pakkailen viimeisiä ja huomenna aamulla (toivottavasti) starttaan kukonlaulun aikaan lentokoneella Helsinkiin ja sieltä Pariisiin. Pääsen muutamaksi päiväksi Pariisin matkailutoimiston pressimatkalle tutkailemaan miltä Pariisin joulu näyttää, millä herkutellaan ja aika mukavia kierroksiakin oli luvassa.

Instagramin InstaStories -videotarinat päivittyvät reissun aikana, joten tule mukaan Pariisiin ja klikkaa tykkäys Instaan. Videot löytyvät klikkaamalla instan profiilikuvaa pallossa.

Ihanaa nähdä Pariisin joulu, vaikka vesisadetta onkin luvassa. Tui tui, nyt on pakko mennä että ehtii vielä vähän nukkumaan.






QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Pohjois-Islanti Day 1


Islanti - tulen ja jään maa, jonka mystiset voimat ja kauneus saavat ihmisen käsittämään oman pienuutensa ja haavoittuvaisuutensa luonnon keskellä. Islannissa tuntee luonnon äärimmäiset voimat, jotka se kätkee karun kauneuden alle kunnes on taas aika muistuttaa maailmaa niiden olemassaolosta.



Islanti nousi tuhkapilvellään koko maailman otsikoihin ja lentokentillä odottavat asiakkaat kirosivat Islannin. Vaikka tuhkapilven seuraukset olivat dramaatiset niin luonnolle kuin eläimille, sai Islanti sen seurauksena ihmisten huomion ja turistivirrat kauniille saarelleen.

Suurin osa matkaajista suuntaa Reykjaviikiin, mutta me suuntasimme tunnin päässä sijaitsevalle sisäisiä lentoja tekevälle kentälle ja otimme suunnan rauhallisempaan pohjoiseen ja Akureyriin.

DAY 1

Akureyri on Islannin toiseksi suurin kaupunkikeskus n. 20 000 asukasta ja samalla pohjoisosan keskuspaikka sekä Islannin toinen yliopistokaupunki.

Ensimmäisen yön vietimme vain reilun 10 minuutin päässä lentokentältä Iceland Air Akureyri´ssa. Hotelli oli tyylikäs, mutta tunnelmaltaan lämmin. Hotellin Ravintola Aurora oli tasokas ja kaikki listan ruoka-annokset oli rakennettu paikallisista raaka-aineista. Suosittelen maistamaan Islannin omaa äyriäiskeittoa, joka oli aivan itkettävän hyvää. Tiesittekö muuten, että Islannissa aamu kuuluu aloitaa snapsilla. No en minäkään. Kaikissa hotelleissamme oli snapsilasit ja pullo. Pullossa oli kalanmaksaöljyä ja joka aamu kulautimme snapsin kitusiimme. Maassa maan tavalla ja varsinkin kun näin terveellisestä tavasta on kysymys. Vastapainoksi aamiaiselta löytyi myös vohvelien paistopiste, jotta elämä ei olisi liian terveellistä.






Ensimmäisen yön jälkeen jatkoimme matkaa Akureyristä Skagafjörðuriin, jossa on asukkaita reilut 4000 ja hevosia enemmän kuin ihmisiä. Ajomatkan maisemat ovat jylhiä, kauniita vuoria, joihin nousevan auringon valo teki toinen toistaan kauniimpia varjojaan. Päätepisteemme on Lytingsstaðir ja siellä odottivat suloiset Islannin hevoset. Saksalainen Evelyn löysi aikoinaan Islantilaisen miehen ja päätyi yhteensattumien kautta pitämään hevostilaa Islantiin. Evelynillä on hyvin suosittu Horses and heritage -ohjelma, jossa pääsee ratsastamaan ja samalla kuulemaan historiaa sekä Islannin tarustoa. Tilalta löytyy myös uusia vanhaan perinteiseen tapaan rakennettuja turvemajoja, joissa hevoset saavat viettää aikaansa.

Löysin Tubesta pätkän, jossa Evelyn kertoo enemmän tilastaan, jos haluat kurkata sen linkki löytyy tästä.







Matkalla syömään löysimme ihanan pienen piilossa olleen vesiputousparatiisin.



Pysähdyimme syömään Sauðarkrokurin piskuisessa kaupungissa perheomisteisessa Kaffi Krokurissa. Pöytään oli katettu monenmoista herkkua mm. kissakalaa, joka on muuten erinomaista, hevosta, poroa ja lohta. Hämmäntyneenä luin TripAdvisorista, että paikka on kuitenkin eniten pizzoilla pyörivä, vaikka potentiaalia toden totta olisi muuhunkin ja ehkä kesäaikaan onkin näin. Heidän omistuksessaan on myös Islannin vanhin kesähotelli Tindastoll aivan ravintolan lähistöllä.





Pienen matkan päässä on The Tannery, nahkatehdas, joka on tunnettu suurten muotitalojen nahantoimittajana. Täältä lähtevät upeimmat kalannahat, joka on muuten 7 kertaa vahvempaa kuin lehmännahka - kukapa olisi uskonut. Kultaisia kalannahkoja saadaan folioimalla nahka. Nahkatehtaan valikoimassa on kaikki mahdolliset eläinten nahat ja myös personoituja toivomuksia toteutetaan.

Ainoa kilpailija kalannahoissa on Brasiliassa, eikä sieltäkään pystytä tuottamaan näin tasaista laatua. Nahkatehtaalla on pieni myymälä, jossa kannattaa poiketa tekemään ostoksia. Opastettuja kierroksia 2 kertaa päivässä kesäaikaan.






Next stop Infinity pool Hofsós - paikallinen pieni maauimala, sillä erotuksella että kyseessä on infinity pool, josta on huikeat näkymät merelle ja tarjolla on tietysti myös poreallas. Ensimmäinen valas nähtiin uima-altaasta katseltuna. Nautinnollista ja millaisia otoksia altaalta saikaan. Kävimme allaskäynnin jälkeen vielä rannalla ihailemassa täydellisesti maisemaan sulautuvia mustia puutaloja. Minä sitten rakastan mustia puutaloja merenrannalla.










Siglufjörðurin nähtävyydet ja majoitus

Siglufjörður on 1940-luvulla kukoistuksessaan ollut sillistä elänyt pikkukaupunki, jonka lukemattomat kalatehtaat tyhjenivät sen myötä kun silliparivet katosivat aluuelta. 80-90-luvun vaihteessa kaupunki oli kuin aavekaupunki, mutta 1994 merimuseon perustamisen myötä turistit ovat löytäneet kaupungin uudelleen.

Siglufjörður muodostaa 15 km päässä olevan Ólafsfjördurin kanssa Fjallabyggd-nimisen kunnan. jossa on reilut 2000 asukasta.







Nykyään kaupunki tunnetaan erityisesti The Herring Era -museosta, joka on Islannin suurin ja kansainvälisiäkin palkintoja saanut merimuseo. Sillimuseo ei välttämättä kuulosta alkuun kovinkaan kiinnostavalta, mutta kaikkia ennakko-odotuksia vastaan se oli juuri sitä. Useammasta eri rakennuksesta koostuva museosta osa on entisissä suolaustiloissa, jotka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Kokonainen laivakin mahtuu yhteen rakennuksista. Herring girls´ien asuintalo on entisöity ja myös iso osa sen tavaroista saatu lahjoituksena tehtaassa aikoinaan töissä olleilta naisilta. Museo sijaitsee Sigló-hotellia vastapäätä.






Sigló Hótell on islantilaista hotelli-idylliä parhaimmillaan eikä sitä turhaan kutsuta Islannin kauneimmaksi hotelliksi. Puusta rakennettu 2 kerroksinen hotelli, jonka pihassa on ulkoallas oli tunnelmaltaan kotoisan tyylikäs. Harvoin kohtaa näin lämminhenkisiä paikkoja. Hotelli on meren äärellä ja vuorten kainalossa, turvassa kaikelta ja samanaikaisesti se tarjoaa kaiken tarvittavan. Hotellin ravintolan Sunna´n upeaa ruokaa paikallisista aineksista valmistettuna mm. turskacarpaccio, langustinit ja turskan niska olivat kertakaikkisen ainutlaatuisia.

Mahdollisuus revontuliin on iso ja kesken illallisen revontulihälytys sai kaikki illallisasiakkaat lähtemään ulos tähyilemaan taivasta. Meidät palkittiin ja kauniit vihreät nauhat tanssivat taivaalla. Monelle asiakkaalle tämä oli ensimmäinen kerta ja syy jonka vuoksi he olivat tulleet Islantiin.





Segull 67 on kävelymatkan päässä Sigló Hótellista, joten täällä kannattaa poiketa iltaoluella ennen dinneriä. Segull 67 on pikkuinen perheomisteinen panimo, joka on rakennettu vanhaan kalatehtaaseen. Heidän palkittuja oluitaan löytyy myös paikallisista kaupoista ja Siglon hotellistakin






Pohjois-Islannin parhaaksi tituleerattu laskettelukeskus Skarðsdalur sijaitsee Siglon lähistöllä. Keskus aukeeaa joulukuun alussa ja sulkeutuu vasta toukokuun 15. päivä. Joten tekemistä riittää.

Kaupunki on pieni, idyllinen, äärimmäisen siisti ja värikkäät talot antavat kontrastia luonnon kauneudelle.  Kaupungin hiljaisuus oli hämmentävää ja kaunista, kuin olisit ollut pumpulissa.

Ensimmäinen päivä Pohjois-Islannissa oli takana ja käperryin lähes hartaana valkoisiin lakanoihin. Jätin ikkunan hetkeksi auki, kuuntelin hiljaisuutta ja tuoksuttelin raikasta meri-ilmaa. En olisi ikinä voinut uskoa millaisia maisemia Islanti tarjoaa. Olin ihastunut!


To be continued...


Matka toteutettu yhteistyössä 


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu












QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
5 Comments
Share :
.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta