Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

5/recent posts
Tuliset lohitacot ja tarinaa 5 vuoden takaa

Tuliset lohitacot ja tarinaa 5 vuoden takaa


Törmäsin tänään facebookissa muistoon, joka oli viiden vuoden takaa lentokoneen ovelta napattu kuva (kuva jutun lopussa). Siinä olimme mieheni ja Winestaten maahantuojien edustajien kanssa lähdössä kokkaamaan tuliset lohitacot Pariisiin Cono Surin järjestämään loppukilpailuun. Olin selviytynyt monen välikarsinnan jälkeen loppukilpailuun, jossa jokaisesta maasta oli jäljellä yksi edustaja. Irlanti, Ruotsi ja Suomi. Voitte uskoa, että jännitti. Kilpailun tuomaristossa oli Cono Surin viinintekijä Adolfo Hurtado sekä Chilen superjulkkis masterchef tuomari Chris Carpentier.









Pariisissa kisaaminen oli järjestetty paikalliseen kokkikouluun ja ennalta tilatut raaka-aineet odottivat pöydällä. Onneksi mieheni toimi apukokkina ja olihan reseptiä tehty viikon verran kotona joka päivä. Lohitacoja tuli korvistakin ulos. Myös Masterchef tuomari oli kokannut reseptimme ennalta, koska hän oli valinnut meidät kolme loppukilpailuun.

Kaikki sujui hyvin ja tuomaristo maisteli annoksemme. Tulokset saimme illalla Seinen risteilyllä. Voitte lukea tunnelmia tästä vanhasta jutusta, se tuntui niin uskomattomalta silloin. Oikeastaan se tuntuu vieläkin siltä. Kun vielä ihanan illallisen jälkeen julkistettiin, että olin voittanut koko kilpailun - en enää ymmärtänyt ollenkaan. Olin juuri voittanut matkan Chileen kahdelle ja tutustumisen siellä ihanaan Cono Surin viinitalon sydämeen. Matkamme kesti 10 päivää ja kiersimme pohjois-Chilessä, jonne jäi palanen sydämestä. Kävimme Valparaisossa ja kiertelimme myös muita viinitaloja. Matka oli unohtumaton.

Nyt kun 5 vuotta on kulunut, ajattelin laittaa tuliset lohitacot uudelleen julkaisuun, mutta nostalgiakuvien kera, uusia kun ei ole otettu. Monet ystäväni ovat kehuneet tätä, joten ilmeisesti sen pitää olla todella hyvä. Pitääpä testata itsekin, mitä sitä tekisi toisin vai tekisikö mitään.

Tämä resepti tehtiin Cono Surin Bicicletta Riesling -viinille kaveriksi.


Tuliset lohitacot


Asiaslaw

1/2 kg punakaalia ohueksi suikaloituna
2 porkkanaa, pitkiä lastuja suikaloituna juustohöylällä
2 kevätsipulia varsineen
1 ruukku korianteria silputtuna varsineen
3/4 dl suolapähkinöitä

Vinegretti
1 chili pienistettynä
2 valkosipulinkynttä silputtuna
2 rkl hienoksi raastettua inkivääriä
3 tl sesamöljyä
1/2 dl riisiviinietikkaa

Sekoita salaatin ainekset keskenään. Tee vinegretti, sekoita ja lisää salaatin sekaan. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia.

Avokadosalaatti

2 avokadoa pieneksi paloiteltuna
2 limen mehu
1 punasipuli ohueksi siivutettuna
ripaus suolaa

Sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa muutama tunti.

Teriyakilohi


1 kg lohta fileerattuna ja kuutioituna
öljyä

Teriayakikastike
1/2 dl soijaa
1/2 dl vettä
1/4 dl miriniä
3 rkl fariinisokeria
1 rkl inkivääriä hienoksi raastettuna

Suuruste:
1/2 rkl maizenaa
1 vettä

sormisuolaa

Sekoita kaikki ainekset suurusteenaineita lukuunottamatta keskenään.

Paista lohipalat kahdessa erässä pienessä määrässä öljyä muutaman minuutin ajan molemmin puolin. Lisää kaikki lohenpalat pannulle ja kaada teriyakikastike pannulle, anna poreilla hiljakselleen n. 5 minuuttia. Nosta lohenpalaset reikäkauhalla pannulta kulhoon ja ripottele kevyesti suolaa. Suurusta kastike. Kaada kastike lohipalojen päälle.

Kokoa tacot ja valuta teriyakikastiketta päälle.

Bon appetit!

------

Tässä oli Suomen kokoonpano Tuomas, Riitta, Janina ja oma apukokkini - kiitos! Oi jestas, miten pitkä tukka mulla on ollut, nyt pitää alkaa kasvattamaan taas.




Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

More »
Johanna / Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Ketogeeninen ruokavalio - hyvä vai huono?

Ketogeeninen ruokavalio - hyvä vai huono?


Olen joutunut painimaan 30-vuoden ikävuoden jälkeen terveysasioiden kanssa enemmän ja vähemmän koko ajan. Olen lukenut terveyttä koskevia tietokirjoja hyllymetreittäin ehkä jo kilometreittäin. Välillä joku solmu on auennut, mutta koska solmuja on niin paljon, ei kokonaisuus ole parantunut. Jos omat solmut ovat olleet hieman löysemmät, on lapsiperheessä aina lisäsolmuja selvitettävänä. En siis ole päässyt kovin helpolla näissä asioissa. Enkä etsi nytkään helppoa ratkaisua vaan selvitän mitä ketogeeninen ruokavalio tekee minulle. Samalla selviää, mitä se tekee miehelleni eli koekaniineita on kaksi. 




Mikä ironisinta, joudun painimaan eniten ruoka-asioiden kanssa. Ruokabloggari, joka rakastaa ruokaa ja kokeiluja yli kaiken, joutuu rajoittamaan milloin mitäkin, tiedättekö miten se syö naista?  Tosin, se on tuonut hyllylleni monia ruoka-aineita, joita en muuten ehkä olisi ymmärtänyt kokeilla. Haluaisin syödä normaalisti, mutta se on ollut liikaa. Haluaisin syödä tuoretta leipää, leipoa korvapuusteja, nauttia perunoita lihapullien kanssa ja syödä hedelmiä välipalaksi. Halusin poiketa leipomossa leivoksella. Valitettavasti kohtuullisuuskaan ei auta, en vain voi syödä normaalisti tai niin kuin käsitykseni normaalista on. 

Lääkkeet olisivat olleet ratkaisu moneen vaivaani. Minulla voisi olla useita purkkeja, jos olisin ottanut ne vastaan. En kuitenkaan ole halunnut ottaa niitä, kun vielä on mahdollisuuksia tehdä asioiden eteen jotakin itsekin. Olen mukavuudenhaluinen, mutta todella voimakastahtoinen. Olen siis yrittänyt, lukenut lisää ja yrittänyt. Ei siis ihme, että välillä voimat ovat poissa ja unettomuus vaivaa.

Olen vuosien varrella oppinut ruokakokeilujen ja sairauksien kautta paljon elimistöstäni. Olen myös ymmärtänyt yksilöllisyyden merkityksen ruokavalioissa. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Ruokaympyrä voi olla toiselle hyvä ja toiselle kirous. Kun en syö lääkkeitä, ymmärrän ja osaan tulkita kehoni viestit, eivätkä lääkkeet muuta arvoja suotuisampaan valoon. Todellisuus on tässä.

Olen elänyt viimeisen vuoden normaalisti. Tosin viljat ovat allergiani vuoksi olleet poissa - suurimmaksi osaksi. Olen syönyt lihan ja kasvisten kanssa perunaa, välillä jopa pastaa, aamuisin leipää ja nauttinut hedelmiä herkutteluun. Tulos: unettomuus, paastosokerit korkealla ja pitkäaikaissokerien arvoa en edes uskalla arvailla. Jaloissa ja käsissä tuntohäiriöitä, migreeniä ja väsymystä. Olen hiilihydraattiherkkä eikä elimistöni kestä niitä, vaikka kuinka haluaisin. Hiljainen tulehdus tekee tuhojaan. 

Olen ollut lamaantunut, etten ole ollut enää pitkään aikaan innostunut ruoanlaitosta, kun en saa tehdä enkä syödä mitä haluaisin. Haluaisin vain tehdä monipuolista terveellistä ruokaa tavallisista ruoka-aineista. En siis kaipaa roskaruokaa, enkä epäterveeellisiä herkkuja, mutta kun perunakin on m inulle pahasta. Olen myös kieltänyt tosiasian, että kun allegiatesteissä 10 vuotta sitten löydettiin vilja-allergia, niin samassa testissä löydettiin allergia perunalle, riisille, herneille, tattarille ja muutamalle muulle. 




Nyt olen siinä pisteessä, että joko haen diabeteksen estolääkityksen tai aloitan ketogeenisen ruokavalion ja lopetan hiilihydraattien syömisen nyt alkuun lähes kokonaan. Arvaatte varmaan kumman teen, koska helppoja ratkaisuja ei ole tähänkään asti käytetty. Jos haen estolääkityksen ja arvot korjaantuvat, saan jatkaa hiilihydraattien syömistä, mutta eihän elimistöni niitä edelleenkään kestä, lääke vain korjaa tilannetta kemiallisesti. 

Olen siis alkanut opiskelemaan ketogeenista ruokavaliota. Olen aika kujalla, mutta lukemalla ja kokeilemalla viisastuu. So far olen ymmärtänyt, että rasvan osuutta on lisättävä, proteiinin määrä laskettava tarkkaan ja hiilihydraatit karsittava. Liikaa proteiinia ei saa syödä. Onnekseni pakastimessa on riistaa, joten hyvälaatuista proteiinia on tarjolla. Katsoin eilen Netflixistä dokumentin ketogeenisestä ruokavaliosta ja miten sitä on käytetty hyvin tuloksin mm. autististen lasten hoidossa, diabeteksen hoitoon vaikutukset ovat olleet erinomaiset. Dokkari myös muistutti palailemaan ruoan alkulähteille, käyttämään hyvin vähän jalostettuja tuotteita. Kannattaa käydä katsomassa se, jos ette ole vielä nähneet. Siinä on siis paljon muutakin juttua kuin ketogeenisestä ruokavaliosta.



Oivalluksia

Olen mehustanut 28 päivää ja parantanut suolistoni sillä tavoin jo kahteen kertaa. Olen aiemmin noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka ei silloin tuottanut tuloksia väsymystä lukuunottamatta. Tosin silloin en tiennyt pahasta raudanpuutoksestani, joka nyt pitäisi olla korjattuna. Olen palkannut PT:n pariinkin otteeseen ja yrittänyt sitä kautta saada itseni kuntoon, mutta eihän ryhtiä voi löytyä, jos kroppa ei toimi. 
Kaikki nämä ovat opettaneet paljon. Rakastan mehustamista ja vihermehut ovat herkkua. Voiko olla pehmeämpää tapaa suoliston parantamiseen kuin pehmeät ja terveelliset mehut. Nykyään juomme joka aamu sellerimehua ennen aamiaista.  Olen oppinut, että rääkkiliikunta ei ole minua varten, mutta liikkua pitää. Omaa liikuntamuotoa pitää rakastaa ja siitä pitää nauttia. Elämässä on tarpeeksi stressihormoneita, joten liikunnan pitää saada aikaan hyvää oloa myös liikunnan aikana, ei vain sen jälkeen. Aloitin syksyllä astangajoogan ja rakastan sitä. Rakastan pitkiä kävelylenkkejä ystäväni kanssa, jalat käyvät yhtä tiuhaan tahtiin kuin leuatkin ja hiki tulee. Haluaisin vielä tanssin takaisin elämääni ja suunnittelin tekeväni uuden aluevaltauksen tenniksen puolelle. Tilasin TRX-treenipaketin kotiin ja nyt aloitan siihen perehtymisen. Kehon omalla painolla saa hyviä tuloksia. 

Olen siis valmiina seuraavaan ihmiskokeeseen. Elämä olisikin turhan tylsää, jos ei jatkuvasti säätäisi jotakin. Yritän ottaa tämän positiivisen kautta. Olen selvinnyt näinkin pitkään ilman lääkkeitä ja saan edelleen syödä monipuolista ja erittäin hyvää ruokaa. En niin normaalia kuin haluaisin, mutta hyvää kuitenkin. Ehkä löydän minun uuden normaalini tämän kokeen aikana. Ehkä löydän myös rakkauteni ruoanlaittoon takaisin. 

Jos teistä joku on noudattanut ketogeenistä, niin laittakaa ihmeessä vinkkejä ja kompastuskiviä, joita vältellä. 

Ihanaa marraskuun alkua ja hyviä oivalluksia!


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass







More »
Johanna / Hellan ja viinilasin välissä
6 Comments
Hiljaiset ja hitaat hetket - mitä kuuluu ja miksi mitään ei kuulu

Hiljaiset ja hitaat hetket - mitä kuuluu ja miksi mitään ei kuulu


Hieman matalapainetta ilmassa. Siitä syystä pientä hiljaisuutta ja vajaatehoisuutta. 

Ensi viikko on parempi. Lupaan kerätä kauniita kiviä, energiaa ja toivon mukaan nukun vihdoinkin kunnolla Kreikan auringon alla. Ajattelin lukea, kuunnella aaltojen pauhua, nauttia vanhan kaupungin fiiliksistä, istuskella kahvilla nauttien lämmöstä ja kesästä, jota emme saaneet Suomeen tänä vuonna.  Etsin ihania ravintoloita, juon paikallisia viinejä ja imen jokaisen lämmönsäteen ja aromin itseeni. Illat pelaamme korttia jonkun pikkuisen tavernan pöydässä ja edessäni saattaa olla lasillinen ouzoa. Rakastuin edellisen Kreetan reissun aikana tuorepuristetun appelsiinimehun ja ouzon yhdistelmään. 




Kuvat viime syksyn Kreetan reissulta
Sääennuste lupaa 25-astetta ja yölämmöksi 20-astetta, joten toiveeni ovat korkealla. Toivon myös, että saisin katkaistua unettomuuskierteeni, joka vie energiani joka yö. On vienyt jo pitkään. Olen niin väsynyt, että hädin tuskin suoriudun enää välttämättömistä asioista.

Jätän siis suosiolla tietokoneen pois matkasta. Otan mukaan kamerani, kirjani ja lupaan tehdä matkatarinoita IG-tarinoiden puolelle, ainakin vähän.

Kun syysloma on ohi, lupaan teille pari mahtavaa arvontaa ja juttua pihaprojektistamme, josta tuli aivan huippuhieno. Tosin parhaat kuvat saadaan vasta ensi kevään aikana, kun nurmikko kasvaa takaisin kivetyksen viereen ja kasvit alkavat kukkimaan. Kerron myös kompastuskivistä ja mitä tekisin toisin. 

Isot uudet jutut

Pihassamme on vihdoinkin lipputanko ja kompostori. Kompostorin käyttöä on opeteltu pikku hiljaa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä, mitä ei pidä ja mitä pitää tehdä. Kyseessä on Kekkilän kotikompostori, josta olen aika innoissani ja aika noviisi näissä hommissa. Lipputanko on jotakin, mitä olen aina toivonut ja nyt se on pihassa. Emme ole vielä kertaakaan käyttäneet sitä eli neitsytnosto on edelleen tekemättä. Odotan seuraavaaa liputuspäivää ja olen varmaan pihassa laulamassa lippulaulua, kun se päivä tulee. Sanokaa vaan hulluksi - ehkä vähän olenkin. Olen myös aloittanut astangajoogan uudestaan ja mikään ei ole tuntunut niin hyvältä ja oikealta pitkään aikaan. Tarvitsen lisää joogaa. 

Blogini on pitänyt uudistaa jo pitkän aikaa sitten, mutta toivotaan että saan energian tähän projektiin kohdalleen. Ehkä tämä on unettomuuden lisäksi myös 8 vuoden blogiväsymystä ja mietintää, mihin sitä jatkaa, mistä ammentaa intoa ja inspiraatiota tulevaan. Pakottamalla kun ei synny mitään hyvää. 

Mietin kaikkea kauempaa kun makailen meren rannalla aurinkohattu päässä ja saan ensimmäisen kreikkalaisen salaatin eteeni keskinkertaisen valkoviinin kanssa. Silloin elämä hymyilee ja tuntuu kevyeltä ja sen olon yritän pitää ainakin viikon ajan. Olemme varanneet bed and breakfast -paikan, joka näyttää kuvissa ihanan idylliseltä. Paikka sijaitsee keskellä kaupunkia, mutta rantaan on lyhyt matka. Loppuviikoksi majoitus on vielä varaamatta, katsotaan mitä haluamme loppuviikolta.

Jos siis haluat mukaan reissuun, ota suunnaksi IG-tilini tarinat sunnuntaiyöstä lähtien. Katsotaan mihin päädymme. Olemme perillä ihanteellisesti klo 03 keskellä yötä. Minullehan se on ihan sama, kun en kuitenkaan nukkuisi. Sitä paitsi lämpimässä on paljon mukavampi valvoa. 

Apua

Kerro minulle mitä haluaisit nähdä blogissa jatkossa, mikä sinut tänne alunperin toi, mikä piti täällä? Haluatko enemmän juttua IG-kuviin, IG-tarinoita vai onko blogi se juttu. Enemmän tarinoita vai enemmän kuvia? Millaista ruokaa, helppoa arkeen vai piperrystä viikonloppuun vai helppoa viikonloppuun? Haluatteko joka viikkoiset viinivinkit takaisin, viinivinkit ruokien yhteyteen vai kuukauden viinin? Kaikki muukin palaute otetaan ilolla vastaan ja näistä ehkä muotoutuu uudelleen syntyvä blogini. Jos te vielä jaksatte, niin ehkä minäkin inspiroidun. Ilman teitä ei ole blogia! 


Ihanaa viikonloppua! 




More »
Johanna / Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Vikingin trendikäs äyriäisvati ja vinkit Tukholmaan

Vikingin trendikäs äyriäisvati ja vinkit Tukholmaan


Ruuhkavuosien merkitys on auennut minulle viime vuosien aikana koko karmeassa laajuudessaan. Kun kotona on kaksi teini-ikäistä harrastavaa nuorta, on parisuhdeaika kortilla. Sitä on kuitenkin löydettävä ja siksi sitä yritetään varastaa aina kun pienikin tilaisuus tarjoutuu. Kun miehelleni ilmaantui nopea työmatka Tukholmaan oli tilaisuus koittanut. Olen aina rakastanut laivojen kiireettömiä ravintolaillallisia, joten sellainen kuulosti enemmän kuin hyvältä. Tosin en väheksynyt sitäkään tosiasiaa, että saisin kierrellä kokonaisen päivän yksikseni Tukholmassa ja Fotografiskassa



Viking Grace on suosikkilaivani. Ihan siitä syystä, että se on uusi, moderni ja tyylikäs. Hyttien kuuluukin olla parisängyllisiä ja kauniita, kuten Gracella ja tykkään, että hytistä löytyy kylmä pullollinen kuohuvaa.





Olimme varanneet Viking Gracen taas niin trendikkään äyriäisvadin. Äyriäisvatihan on aivan parasta rakkausruokaa, tiedättehän mitä ostereista sanotaan. Olemme syöneet sen muutaman kerran koko perheen kesken lasten kanssa, mutta silloin jouduin ”purkamaan” myös lasten ravut ja säätämään joka suuntaan, kuten lasten kanssa yleensäkin. Älkää käsittäkö väärin. Arvostan toki, että lapset haluavat nauttia ravuista, mutta joskus on vain ihana nauttia aikuisten kesken. Mistään muualta ei saa tuollaiseen hintaan noin upeaa vadillista äyriäisiä erilaisten kastikkeiden kanssa. Tilasimme äyriäisvadin lisäksi ranskalaisia perunoita, koska ne vain sopivat siihen - täydellisesti ja tietysti ekstra-annoksen aiolia ja lisää paahtoleipää. Tämä kaikki nautittiin loistavan jääkylmän Chablis ´in kanssa. Tämän jälkeen emme jaksaneet kuin mini mini pienen jälkiruoan, annos on siis täyttävä, koska myöskään mieheni ei jaksanut.  Voitte arvata, että teinit stalkkasivat kotona IG Storyä ja ilmoittivat viestillä haluavansa laivalle syömään äyriäisvatia ennen joulua.

Laitan tähän kuvaamani äyriäisvatiesittelyn eli mitä herkkuja siinä on tarjolla sekä aterimien esittelyn. Tarjoilija ohjeistaa aterimien käytössä eli sen takia ei kannata jättää tilaamatta. Hummerikin on valmiiiksi puolitettu. Olisin niin valmis lähtemään uudestaan - monestakin syystä...
Pitää vielä erikseen mainita, miten mahtavaa palvelua saimme jälleen laivalla. Lähes poikkeuksetta laivalle on valikoitunut äärimmäisen viinitietoisia ja palveluhenkisiä tarjoilijoita, jotka jaksavat hymyillä ja jutustella kiireenkin keskellä. Tykkään!












Torstai-ilta oli hyvin rauhallinen laivalla, mutta meillehän se sopi. Käväisimme digestiivillä laivan discossa, koska Jiri Nikkinen! Jumaloin Jiriä lukioaikoinani ja kuuntelin kaikki Cliftersin C-kasetit puhki. En tiedä olikohan Jiri vanhentunut yhtään ja suomi-Beatles raikasi lavalta vanhaan malliin.

Aikaisen aamun tietäen siirryimme hyvissä ajoin hyttiin.

Aamun valjetessa ja laivan saapuessa satamaan mieheni lähti autolla työmatkalle ja minä jäin aamiaiselle laivaan. Lähdin vasta juuri ennen laivan takaisin lähtöä. Onnekseni luvassa oli upea ja aurinkoinen päivä. Fotografiska aukeaa vasta klo 09, joten otin ensimmäiseksi etapiksi keskustan. Vikingin terminaalista kävelee aivan kevyesti Södermalmille, mutta myös keskustaan. Matkan varrella voi pysähtyä eri kahviloihin maistelemaan toinen toistaan parempia uunituoreita korvapuusteja kun aamiainen tuli syötyä jo laivalla.



UrbanDeli, Sveavägen avoinna 07-
Vetekatten, Gallerian 09.30-



En ollut tehnyt hyökkäyssuunnitelmaa vaan vaeltelin päämäärättä. Muutaman vinkin olin saanut ystävältäni ja ne tietysti piti tarkastaa.

H&M Home Concept Store, Biblioteksgatan 11

Sisustusliike oli niin upeissa syksyn väreissä, että olisin ollut valmis kantamaan kaikki marmoripöydät, marmoritarjottimet, kultaiset kukkaruukut ja keltaiset pöytäliinat mukanani laivaan, mutta onneksi järki voitti ja mukaan lähti vain kultainen tarjotin. Onnekseni löysin jälkikäteen nettikaupasta muutaman mieltä nakuttavan tuotteen. Tässä H&M Home myymälässä oli myös kukkia.

Huomio!
Kaikissa käymissäni sisustusliikkeissä soi ranskalainen musiikki ja siltä niissä näyttikin. Qui, minä rakastan tämän hetkisiä sisustustrendejä, trés chic! Katsokaa lattiaa.





Kajsas Fisk / Hötorgshallen

Satuin olemaan kauppahallin lähellä lounasaikaan, jos et ole käynyt täällä – suosittelen. Ota rullaportaat alakertaan ja vaikutu. Monta erilaista ihanaa ravintolaa ja varmasti tuoreista raaka-aineista. Söin yhdessä suosituimmista eli Kajsas Fiskessä heidän legendaarisen kalakeittonsa, jossa on päivän kalaa, simpukoita ja rapuja. Niin järjettömän hyvää!

Åhlens Stockholm City /Muji Klarabergsgatan 50

4. kerroksessa on japanilaisen Mujin iso liike. Kaikki tuotekategoriat edustettuna. Olin pitkään haaveillut Mujin diffuusorista ja näin syksyllä uskon sen tulevan tarpeeseen. Sellainen lähti siis mukaani, tuoksujen kera tietysti. Ihania muistikirjoja ja edullisia hyviä kyniä. Vaatteita, huonekaluja ja paljon muuta.

Åhlensilla pitää tietysti käydä katsomassa myös ruotsalaiset keittokirjat ja muutkin paperituotteet, koska olen muistikirjahullu. Eikä pidä unohtaa valaisisosastoa.


Uniqlo, Hamngatan 27 (Kungsträdgården)

Olen maailman huonoin vaatekaupoissa kävijä, mutta ystäväni vinkki Uniqlosta oli loistava. Minä oikeastaan eksyin matkalla satamaan suoraan sinne. Toinen toistaan kauniimpia vaatteita ja suhteellisen huokeaan hintaan. Täältä sain lasten tuliaiset ja itsellenikin muutaman puseron. Kaupalla on myös nettikauppa.



Huonona shoppailijana lähdin aikaisin iltapäivällä kävelemään takaisin sataman suuntaan nauttimaan Fotografiskasta loppupäiväksi. Minulle ei tuottanut mitään ongelmaa istuskella rauhallisen näyttelyjen kiertämisen jälkeen Fotografiskan ihanassa kahviossa viinilasillisen äärellä ja ehkä alakerran museokaupasta saattoi löytyä jotakin luettavaakin. Sitä paitsi sain miehenikin iltapäivällä takaisin ja kiersimme näyttelyt vielä uudelleen.

Fotografiskassa on huippuhyvä ravintola, jos sattuu olemaan paikalla lounas tai illallisaikaan. Pöytävaraus pitää olla tehtynä, paikka on niin suosittu. Fotografiskasta on 5 minuutin kävelymatka terminaaliin ja autolla pääsee check-in pisteisiin suoraan museon edestä.

Amorella laivalle päästyämme menimme pienten pakollisten shoppailujen jälkeen suoraan syömään. Tällä kertaa hieman reissusta jo väsyneenä kokeilimme Ella´s Steakhouse -ravintolaa. Menu viineineen on laadittu yhteistyössä viinitalo Bottegan kanssa ja mieheni ossobucco risoton kanssa oli todella hyvää. Olin itse sortunut italialaisvaikutteiseen hampurilaiseen ja vaikka sekin oli hyvä, olin annoskateellinen. Ella´s on selkeästi nopeampien ruokailujen ravintola, mutta lista näytti uudistuneena lupaavalta. Kotitekoinen pistaasijäätelö oli niin täyttä tavaraa, että yhdestä pallosta riitti kahdelle. 

Huomio!
Kuvan Amarone on loistava






Tällainen nopea päivä Tuhkholmassa matkakin irrottaa arjesta. Matkalta palaa piirun verran parempana vanhempana takaisin valmiina teinien loputtomiin taistoihin.


Huomio!
En tiennyt, että esim. viinit voi nykyään ennakkotilata ja ne toimitetaan suoraan autokannelle Tukholman matkoillakin - kätevää. 


Pressimatka Viking Line


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu







More »
Johanna / Hellan ja viinilasin välissä
3 Comments
Blue Lagoon Islanti - ehdottomasti vierailun arvoinen

Blue Lagoon Islanti - ehdottomasti vierailun arvoinen


Siitä on melkein kaksi vuotta kun vierailin ensimmäisen kerran Islannissa, enkä voinut mennessäni ajatellakaan millaisen vaikutuksen maa minuun tekisi. Minä, joka aina kaipaan lämpöön ja aurinkoon, halusin kuitenkin vapaaehtoisesti lähteä viileään Islantiin Italian sijaan. Lähdimme mieheni kanssa parisuhdelomalle Islantiin. Ensimmäinen kohde oli tietysti upea Blue Lagoon.

Lensimme Helsingistä Keflavikin lentokentälle Reykjavikiin. Meillä oli iltalento eli olimme perillä vasta klo 18. Tästä kiiruhdimme noutamaan vuokra-autoa. Lentokentältä on kuljetus vuokra-autojen pisteihin, mutta jos matkatavaroita ei ole liikaa kannattaa ottaa sijainti selville ja kävellä lentokentän etuovesta määränpäähän. Helposti nopeampi vaihtoehto kuin 20 minuutin bussin odotusaika ja 5 minuutin ajomatka. 

Blue Lagooniin pääsee myös bussilla sekä Keflavikin lentokentältä (20 min) että Reykjavikistä (50 min).  Moni kiertomatka sisältää myös vierailun tänne. 



Blue Lagoon 

Olimme varanneet netistä samalle illalle Blue Lagoon -kylpylän, joka onkin hyvin lähellä lentokenttää. Vaikka Blue Lagoon on lähes aina täynnä, on se ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Aamut ja illat ovat selkeästi hiljaisempia aikoja ja auringonlaskun aikaan paikka näyttää upeimmalta. Blue Lagoon pitää varata etukäteen, koska kävijämääriä rajoitetaan. 

Hintakategorioita on kaksi. Toiseen kuuluu pyyheliina, kasvonaamio ja drinkki, toiseen kuuluu pyyheliina, 2 kasvonaamiota, drinkki, kylpytakki ja tossut sekä pöytävaraus ravintolaan ja lasillinen kuohuviiniä. Varvastossut jäävät vierailun jälkeen omaksi ja käytimmekin niitä muissa kylpylöissä koko reissun ajan. Altaan vierellä on rekit, jonne pyyheliinat voi jättää uinnin ajaksi. Kasvonaamiot kannattaa ehdottomasti ottaa altaassa sijaitsevasta beauty bar´ista, ne ovat erittäin laadukkaita. Samoja tuotteita myydään aulassa ja monessa kaupassa Reykjavikissä ja tietysti lentokentällä tax-free hintaan.  

Blue Lagoonin geoterminen merivesi, jota on 9 miljoonaa litraa, vaihtuu 40 tunnin välein. Blue Lagoonissa ei siis ole klooria vaan runsaasti suolaa, piitä ja muita luonnon mineraaleja.
Vesi tulee tulivuoren pohjavesikerroksista 2000 metrin syvyydestä. Geotermisen meriveden hyötyjä on tutkittu neljän vuosikymmenen ajan  Runsaasti piitä, levää ja mineraalisuolaa sisältävä vesi vahvistaa, uudistaa ja kosteuttaa ihoa ja stimuloi verenkiertoa. Olo on aivan uskomattoman hyvä ja rentoutunut kylpyläkäynnin jälkeen.

Veden lämpötila on 38-40 astetta eli vilua ei joudu kärsimään, vaikka ulkona olisi kuinka kylmä. Koruja ei kultaa lukuunottatta kannata pitää altaassa, mineraalit saattavat muuttaa korujen väriä, joten ne kannattaa jättää suosiolla kaappiin.







Blue Lagoon Lava-ravintolasta

Olimme tehneet pöytävarauksen Blue Lagoonin Lava-ravintolaan. Olimme ravintolassa 15 minuuttia ennen klo 21, jotta ehdimme tilaamaan ennen klo 21. Sen jälkeen ravintolasta ei ollutkaan enää kiire. Ruoka oli aivan huippulaadukasta eli suosittelen lämpimästi syömään täällä kylpyläkäynnin jälkeen. Pöytävaraus pitää ehdottomasti tehdä, paikka on hyvin suosittu eikä syyttä.

Jos on varannut kylpylän kalliimman paketin, kuuluu hintaan lasillinen kuohuviiniä ravintolassa. Tänne saa myös tulla ennen klo 16 kylpytakissa, jos haluaa vielä sen jälkeen palata uimaan.

Lava-ravintola keskittyy islantilaiseen ruokaan ja kaikki raaka-aineet tulevat lähistöltä. Listalla on siis paljon kalaa, meren eläviä ja lammasta. Suosittelen kokeilemaan langoustinekeittoa joka saattaa muissa ravintoloissa löytyä myös hummerikeiton nimellä. Sen intensiteetti kylpylän pehmeyden jälkeen oli huikea. En ole koskaan syönyt näin upeaa äyriäiskeittoa.
Islannissa ei ole hummereita, mutta langoustine on hyvin hummerin näköinen ja makuinen. Siksi sitä kutsutaan myös nimellä Icelandic lobster. Islanniksi se on leturhumarinn, mutta kun etuliite letur jätetään usein pois, siitä tulee hummeri (humar).

Vinkki! Pöytävarausta tehdessä voi toivoa ikkunapöytää laguunin ääreltä. Siinä on paikan paras pöytä ja näkymä on huikean kaunis. Tosin koko ravintola on tunnelmallinen.

Alueella on myös toinen ravintola, joka on saanut maininnan Michelin oppaaseen Moss Restaurant. Ehkä ensi kerralla testaamme tämän.











Hotelli

Blue Lagoonissa on myös kaksi hotellia Silica ja Retreat, joiden huonehinnat lähtevät 500€ ylöspäin. Jos raha ei ole hidaste, saa näillä vierailusta vielä astetta upeamman. Hotelleilla on omat yksityisalueensa ja hoitonsa kylpylässä.

Matka jatkui Reykjavikiin

Me jatkoimme kylpylän ja dinnerin jälkeen matkaa Reykjavikiin Storm-hotelliin, josta matkamme jatkui seuraavana aamuna länteen. Tämä pieni hotelli ansaitsee kehut. Todella tyylikkäät, uudet ja siistit vaikkakin pienet huoneet ja erinomainen aamiainen aivan Reykjavikin keskustassa ostoskadun tuntumassa. Hotelli oli myös kohtuuhintainen verrattuna moneen muuhun Reykjavikin hotelliin. Valitettavasti en muistanut ottaa ainokaistakaan kuvaa täältä.

Seuraavaksi juttua Islannin länsiosasta.


Aiemmin Islannista kirjoitettua

Pohjois-Islanti
https://hellanjaviinilasinvalissa.blogspot.com/2017/12/pohjois-islanti-day-1.html
https://hellanjaviinilasinvalissa.blogspot.com/2018/01/pohjois-islanti-day-2.html
https://hellanjaviinilasinvalissa.blogspot.com/2018/01/pohjois-islanti-day-3.html
https://hellanjaviinilasinvalissa.blogspot.com/2018/02/pohjois-islanti-valassafari.html


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu

More »
Johanna / Hellan ja viinilasin välissä
6 Comments
Anthony Bourdainin lasagne

Anthony Bourdainin lasagne


Anthony Bourdain, kokkien kauhukakara, jonka elämä loppui aivan liian aikaisin. Hänen keittokirjansa Appetites - Ruokahalu on ollut luvussa tällä viikolla ja sieltä ensimmäisenä kokeiluun lähti lasagne.

Kirja on tekijänsä näköinen niin tekstiltään kuin kuviltaankin. Kirja on jaoteltu osioihin.
1. aamupala
2. taistoon!
3. salaatit
4. keitot
5. voileivät
6. juhla-alkeet
7. hampurilaissäännöt
8. pasta
9. kalat ja äyriäiset
10. siipikarja
11. kiitospäivä
12. liha
13. lisukkeet
14. jälkiruoka
15. liemet, soseet ja kastikkeet

Kirjassa on paljon ohjeita miten teet esim. parhaan munakkaan, mutta myös pitkiä reseptejä kuten tämä lasagnekin. Näiden reseptien puoleen Bourdain kääntyy, kun pyjamabileissä kaivataan pannaritarjoilua tai kun ruokalistalla on väkivallaton perheateria.

"Suurimmaksi osaksi kirjan reseptit ovat suoria lainoja epätäydellisistä nuoruusmuistoistani. Mukana on äidin luomuksia ja sellaisia ruokia, joista pidin tai joita rakastin elämäni onnellisimpina hetkinä - ja joita jaan mielelläni tyttäreni kanssa. Kirjasta löytyy myös muutamia matkojeni täysosuma sekä tiivistettynä viisauden sanoja aamiaisen ja kiitospäivän aterian kaltaisista aiheista. Ne on esitelty järjestelmällisellä, taktisen tehokkaalla ja stressittömällä tavalla."

Kirja on julkaistu 2016 ja suomeksi se on ilmestynyt 2017. Appetit oli Bourdainin ensimmäinen ruokakirja 10 vuoteen ja jäi Bourdainin viimeiseksi teokseksi.


Alkuperäisessä lasagnereseptissä on naudan etuselkää jauhettuna, kananmaksaa, jauhettua vasikanlihaa, jauhettua sianlihaa, mutta koska välillä oikaisen on minun reseptissäni vain hirven jauhelihaa. Minulta ei myöskään löytynyt ruoanlaittovalkoviiniä (hävetäkseni tunnustan ja pidän huolen, ettei tämä toistu), joten käytin punaviiniä. Muuten sitten noudattelinkin reseptiä. Lasagnesta tuli todella hyvää ja pehmeän makuista. En ole vähään aikaan nähnyt lasten syövän niin valtavia annoksia kuin tätä meni.

Täydellistä punaviiniruokaa viikonloppuun.




Anthony Bourdainin lasagne


3 rkl oliiviöljyä
1 iso keltasipuli
3 isoa porkkanaa kuorittuna ja hienonnettuna
3 lehtisellerin vartta hienonnettuna
4 valkosipulin kynttä kuorittuna ja hienonnettuna
1/2 tl tuoreita timjaminlehtiä
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
1 kg hirven tai naudanjauhelihaa
1,75 dl tomaattipyreetä
2,5 dl punaviiniä
3,75 dl täysmaitoa
2 laakerinlehteä
10 dl valkokastiketta (ohje erikseen alla)
1,75 dl parmesaania raastettuna
450 g lasagnelevyjä
250 g (2 palloa) tuoretta mozzarellaa ohueksi siivutettuna


Valmista ensin jauhelihakastike. Kuumenna 3 rkl oliiviöljyä keskikokoisessa paksupohjaisessa kattilassa keskikorkealla lämmöllä. Lisää sipuli, porkkana, lehtiselleri, valkosipuli ja timjami. Lisää sitten oman maun mukaan suolaa ja pippuria. Kypsennä puukauhalla säännöllisesti sekoitellen 7-9 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä ja niistä on irronnut nestettä. Lisää jauheliha sekaan ja riko se hyvin kuumassa. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Jatka hyvin kuumalla kypsentämistä, kunnes liha on ruskistunut - sekoita sitä säännöllisesti ja kaavi tarvittaessa kattilan pohjaa, jotta ruskistuneet palaset irtoavat sen pinnalta. Liha ja kasvikset eivät pala pohjaan sillä tavalla,

Sekoita tomaattipyree ruskistuneen lihan joukkoon keskilämmöllä. Anna seoksen kypsentyä noin 20 minuuttia säännöllisesti sekoitellen. Lisää viini, kuumenna kiehuvaksi ja anna kypsyä, kunnes neste on keittynyt kokoon puolella. Kaada joukkoon sen jälkeen maito ja laakerinlehdet ja kuumenna kiehuvaksi. Vähennä lämpöä hiljalleen hautuvaksi ja kypsennä 1,5-2 tunyis ajoittain sekoitellen. Lisää tarvittaessa vettä (tai kana- tai lihalientä), jos sellaista löytyy), mikäli kastike näyttää kaipaavan ohennusta.

Maista kastiketta ja lisää siihen tarpeen mukaan suolaa sekä pippuria. Siirrä kattila kuumalta levyltä ja sekoita kastiketta, jotta siitä irtoaa höyryä ja se jäähtyy hieman. Kaavi rasva kastikkeen pinnalta ja hävitä se.

Esilämmitä uuni 175 asteeseen.

Voitele noin 23 x 33cm uunivuoka oliiviöljyllä. Kaada vuoan pohjalle kerros valkokastiketta. Ripottele päälle hieman parmesania ja laske sen pinnalle lasagnelevyekerros. Kaada pastalevyjen päälle jauhelihakastiketta ja sen jälkeen taas valkokastiketta sekä juustoraastetta. Jatka pastalevyillä ja jauhelihakastikkeella, kunnes vuoka on täyttynyt kokonaan. Viimeisen kerroksen kuuluu olla jauhelihakastiketta, jonka päälle on ripoteltu valkokastiketta sekä ohuita mozzarellaviipaleita.

Aseta vuoka uuniin ja paista 175 asteessa noin 50 minuuttia, kunnes lasagne o0n pinnalta ruskistunut ja kupliva. Ota lasagne uunista ja anna sen jäähtyä. Anna lasagnen levätä 15 minuuttia ennen annostelua, jos se on pakko tarjoilla samana päivänä.

Parhaan tuloksen saat, kun annat sen jäähtyä kauttaaltaan yön yli. Kuumenna uuni seuraavana päivänä 175 asteeseen, peitä lasagnevuoka foliolla ja kuumenna kunnes se kuplii. Ota lasagne pois uunista ja anna sen tekeytyä 20 minuuttia ennen tarjoilua.


Bechamel valkokastike


6 rkl voita
6 rkl vehnäjauhoja
1 l täysmaitoa
suolaa ja pippuria maun mukaan
ripaus vastaraastettua muskottipähkinää

Kuumenna voita keskikokoisesssa paksupohjaisessa kasarissa keskilämmöllä, kunnes voi vaahtoaa ja kirkastuu. Vatkaa jauhot joukkoon ja sekoita aineksia puukauhalla niin, että voi sekoittuu jauhoihin ja sekos muuttuu kuivaksi tahnaksi. Vähennä lämpöä ja jatka sekoitellen kypsentämistä, mutta älä anna seoksen ruskistua.

Kuumenna maito kevyesti poreilevaksi toisessa kasarissa ja kaada pikkuhiljaa vatkaten voi-jauhoseoksen eli suurusteen joukoon. Jatka vatkaamista, kunnes seos on samettinen. Lisää maun mukaan suolaa ja pippuria ja halutessasi muskottipähkinää. Jatka kypsentämistä miedohkolla lämmöllä säännöllisesti sekoittaen kunnes kastike on niin sakeaa, että se tarttuu kauhan takaosaan.



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

More »
Johanna / Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Viiden aineksen suklaakakku

Viiden aineksen suklaakakku


Onko mitään ihanampaa kuin sytytellä kynttilöitä, laittaa juuri Tukholmasta ostamani Muji-diffuusori puhaltamaan rentouttavaa bergamotin tuoksua ja rakentaa lautasella suklaakakusta ja kermavaahdosta täydellinen rakennelma, kun sen vielä voi nauttia sohvan nurkassa ja sade ropisee ikkunalautoihin. Siinä on minun täydellinen suklaakakkuhetkeni. Tosin nautin suklaakakkua mielelläni ihan koska vain, eikä hetken tarvi olla edes täydellinen, siitä tulee ainakin hetkeksi parempi suklaakakun ansiosta.

Tämä suklaakakku ei säästele kaloreissa ja sen maku on täynnä voimaa. Se on todellinen suklaakakku, joka ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. Kakkuun ei tule jauhoja eli se sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville ja siitä riittää pienempikin palanen, koska se on täyteläistä ja tuhtia suklaakakkua. Päälle tai tarjolle voi laittaa puolukoita tai herukoita antamaan pientä kirpeyttä. 




Viiden aineksen suklaakakku


250 g tummaa suklaata
225 g voita
1 tl kardemummaa
3 kananmunaa
2 dl ruokosokeria

Koristeluun
puolukoita, punaherukoita tai mitä ikinäkään haluaa

Tarjoiluun
kermavaahtoa

Pilko suklaa pieniksi paloiksi. Sulata voi kattilassa, nosta kattila liedeltä pois. Lisää kattilaan suklaapalat. Anna suklaan sulaa lämpimässä voissa. Sekoita hyvin ja anna seoksen hieman jäähtyä huoneenlämmössä.

Lisää kardemumma suklaa-voiseoksen joukkoon.

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella tai yleiskoneessa.

Kaada suklaa-voiseos hiljalleen muna-sokerivaahtoon samalla koko ajan vatkaten. Jatka seoksen vatkaamista hitaalla nopeudella, kunnes taikina on hyvin paksua.

Kaada taikina voideltuun halkaisjaltaan 19 cm:n irtopohjavuokaan, jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla. 

Paista 175-asteessa 20-24 minuuttia. Kakku saa jäädä pehmeäksi keskeltä. Jäähdytä kakku hyvin ennen vuoasta irrottamista. Kakun voi valmistaa etukäteen ja pakastaa. 

Koristele haluamallasi tavalla ja tarjoa kermavaahdon kanssa.







Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass



More »
Johanna / Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta