Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Joulukuun kolumni


Miehen logiikkaa

On itsenäisyyspäivä. Lumihiutaleet leijailevat kauniisti, maisema on kuin postikortissa. Sillä välin kotonamme...

Olemme perinteisesti juhlistaneet itsenäisyyspäivää ystävien tai suvun kesken. Nautimme shampanjaa ja illallisen pidemmän kaavan mukaan. Sen jälkeen on ollut mukava mennä sohvalle katsomaan pukuloistoa tai ainakin naisista on ollut.

Tänä vuonna kutsuimme ystävämme mukaan nauttimaan illasta. Mutta mitä tapahtui sen kutsun jälkeen on mysteeri. On siis itsenäisyyspäivä, ruoka on tekemättä, mieheni on lähdössä metsästämään vieraidemme miehen kanssa. Lupautuivat kuitenkin tulemaan ruokailemaan kuudeksi, jos kaato ei satu tulemaan juuri ennen lähtöä. Voisiko tämä tapahtua naiselle: kutsut vieraat ja kun ruokaa pitäisi alkaa valmistelemaan, niin katoat harrastusten pariin. Oikeastaan sehän olisikin todella mukavaa. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei pakastimemme täyty riistalla ilman metsästystä, mutta pitikö juuri nyt.
                             
Menusuunnitelmamme on: Katkarapucocktail, hirven jääpaisti sisukkaalla siirapilla ja suppilovahverokastikkeella, porkkana- ja perunalanteilla sekä jälkiruoaksi suklaavaahtoa.

Onneksi vieraamme ovat kuitenkin niin tuttuja, että taidan valmistella ruoan yhdessä rouvan kanssa. Nautimme jo etukäteen lasillisen shampanjaa ja annamme lasten katsoa hetken Röllin Sydäntä ja siinä sivussa pyöräytämme ohimennen ruoat pöytään. Ystävien kanssa ruoanlaittohan on hauskaa ja nuorempana sitä tehtiinkin paljon. Asioilla on tapana järjestyä, kuten nytkin varmasti käy.

Jos kuitenkin käy niin hassun hauskasti, ettei mieheni ole kotona silloin kun sovittiin, voi olla että tältä rouvalta pääsee muutama valittu sana jo kirjoitettujen lisäksi.

Visualisti hellan ja viinilasin välissä
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Marraskuun kolumni


Tuuletusta ruokapöytään

Lapset osaavat aloittaa joulunodotuksen ajoissa. Jouluvaloista on tehty yövalot ja joulupukille on lähetetty ensimmäinen kirje, lisäpainoksia tehdään päivittäin. Tonttuja olen käyttänyt jo muutaman kuukauden kiristykseen ja uhkailuun.

Joulun odotus on ihanaa aikaa. Kauniita värejä, valoja pimeyteen, musiikkia, lasten odotuksesta nauttimista. Jouluruokailumme muovautuu joka vuosi uuteen uskoon. Ennenkuin perhe kokoontuu aattona, pidetään suunnittelupalaveri, siitä kuka tekee mitäkin ja millaisella kaavalla tänä vuonna syödään. Pöydän kunniapaikan saa savustettu peuranjalka, lähes kaikki muu vaihtuukin vuosittain, äitini lanttulaatikkoa lukuunottamatta. Tänä vuonna pieniä rajoituksia saattaa asettaa oman perheemme luontaisesti gluteeniton, munaton, hiilihydraatiton, en pidä lihasta enkä kasviksista ruokavalio. Onneksi joulupöydän tarjonta on niin monenkirjavaa, että siitä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Jouluruoan kuuluu olla hyvää ja mieluisaa, emme ole nähneet mitään järkeä pitää pöydässä ruokia, joita jokainen ottaa veitsenkärjellisen velvollisuuden tunnosta. Kunnon tuuletus ruokalistaan tekee hyvää. Seuraavaksi vuodeksi voi säilyttää menestyksekkäät ruoat ja loput taas laittaa uusiksi. Maailma on täynnä hyviä ruokalajeja kokeiltavaksi. Valtaisan tajuttomuuden tilan aiheuttavasta ruokailusta pääsimme eroon kahden ruokailun politiikalla. Päivällä syödään kalaruoat ja illalla liharuoat. Nyt tajuttomuustila on ainakin astetta helpompi.

Tämän vuoden suunnittelupalaveri on vielä pitämättä ja joulun väri päättämättä. Joulun väri on oma juttuni, se määrittää kuusen koristeet ja pöydän kattauksen. Viime vuonna joulu oli sininen ja hopea. Tämä vuosi etsii vielä inspiraatiokuvaansa.

Ihanaa pikkujouluaikaa ja joulun odotusta!

Visualisti hellan ja viinilasin välissä
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Lokakuun kolumni


Mausteiden parantava voima

On flunssakauden aika. Tuntuu että perheenjäsenistämme jokainen on vuoronperään ääni käheänä ja huonolla tuulella. Ruokahalu on sen mukainen, mikään ruoka ei tunnu kelpaavan lapsille. Välillä tuntuu, että lapset elävät pelkillä omenoilla, mutta onneksi energiaa näyttää riittävän.

Flunssakauden aikana meillä käytetään erityisen paljon chiliä, sipulia, valkosipulia ja inkivääriä. Lasten ruokaan lähinnä sipulia ja valkosipulia. Jotenkin kolea syysilma huutaa lämmittäviä mausteita. Kaikki kokeilut ovat sallittu, eivät ne ainakaan todennäköisesti vie sairastumisia huonompaan suuntaan.

Valkosipulia nautitaan suolakurkkujen, hunajan ja smetanan kanssa tai sellaisenaan. On selkeitä kausia, jolloin valkosipulihimollani ei ole mitään rajoja ja sitä laitetaan lähes ruokaan kuin ruokaan. Valkosipuli vahvistaa vastustuskykyä. Tuoksua neutralisoi persilja, jos samassa ruokakunnassa sattuu olemaan valkosipulin inhoajia.
Chili irrottaa ja ohentaa limaa. Se kiihottaa ruoansulatusnesteiden toimintaa ja vaikuttaa lämmittävästi. Chilillä on puhdistava ja desinfioiva vaikutus. Vilustumisen aikana siis käypä ensi-apu.
Inkivääriä meillä tulee käytettyä lähinnä kiinalaisiin ruokiin ja teehen. Haudutettu inkivääritee tekee hyvää flunssalle, mausta sitruunalla ja makeuta hunajalla.  Eilinen kanasalaatti sai hunnun majoneesista, johon oli sekoitettuna inkivääriä, valkosipulia ja chiliä. Tunsin parantavan voiman, mutta olen edelleen flunssassa.

Jostakin luin, että kanelin pitäisi lisätä ruokahalua. Taidan alkaa maustamaan lasten ruokaa sillä. Itselläni valitettavasti ruokahalu vain kasvaa sairastelunkin aikana.

Jos nämä mausteet eivät paranna meidän perheen flunssaa, niin ainakin ruoka on maistunut hyvältä. Makuaistikin vaatii normaalia enemmän stimulointia näin flunssan aikana.

Visualisti hellan ja viinilasin välissä
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

3+1


Hyvä päätökseni pysyä kotona Sokoksen alesta katosi pinkin 3+1 kuvaston selailun myötä. Makuuhuone huusi Luhdan harmaata sängynpeittoa keskiviikon alesta. Torstaina kun muistin peiton, oli jo myöhäistä, ehkä se sittenkin oli vääränlainen...

Mutta kaikkea muuta kivaa tietenkin löytyi. Yksi ihanimmista löydöistä oli L'Occitanen nestesaippua, joka sopii herkällekin iholle. Sisältää ravitsevaa sheavoita ja rauhoittavaa aloe-veraa ja on 100% luonnollista alkuperää. Tuoksuna Verbena, ihanan raikas ja sitrusmainen. L'Occitanen valikoimaa pitää tutkia tarkemmin lähiaikoina. Saattaisin pitää monesta muustakin.



Viime viikolla hyvästelin roskikseen minua niin hyvin palvelleet punaiset aamutossut ja kuin tilauksesta löysin uudet. Olen viluinen, nämä Espritin tossut olivat juuri sopivan pehmeät ja halusivat hyvän kodin.





Sitten vielä Victorinoxin tomaattiveitsi. Simply the best. Pitäkää kaukana lapsista, se on oikeasti terävä. Ostin jo valmiiksi tulevaa mökkiä varten (lue: ajatuksissa valmis, todellisuudessa ei tikkuakaan ristissä).



Päätin myös heittää kuvaston pois, etten lue loppuviikon tarjouksia. Katsotaan pitääkö lupaukseni.
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Kaunis Oka





Olen suunnitellut tuulikaapin naulakon ostoa pian 3 vuotta ja nyt vihdoinkin sain sen tilattua. Monenmoisia vaihtoehtoja on mietitty, mutta Teppo Asikaisen Oka on jäänyt päällimäiseksi mieleen. Kaunis katsoa, eikö totta.

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Syyskuun kolumni


Kulinaristista hyötyliikuntaa

Syksy on hiljaa hiipimässä kesän tilalle. Lämmintä riittää edelleenkin ja jokapäiväinen tuskailu lasten pukeutumisen kanssa on lähtenyt käyntiin. Kun aamut ovat kylmiä ja päivät lämpimiä niin tarhassa pitäisi olla vähintään kahdet erilaiset vaatekerrat. Näistä kuulakkaista syysaamuista vielä pidän, mutta yleisesti ottaen en toden totta ole syysihminen, vaikka pidänkin sadosta, jota syksy tuo tullessaan.

Olemme yrittäneet sienestää tänä vuonna koko perheen voimin. Olen mieheni kautta oppinut tämän mahtavan kulinaristisen hyötyliikunnan. Mutta eihän kaikki mene kuin Strömsössä. Ennakkoluuloton kokeilijamme kiipeä vaikka vuorelle sieniä etsimään ilman minkäänlaisia mukinoita ja tunnistaa jo herkkutatin, kanttarellin ja kärpässienen. Hän myös tietää, mikä niistä ei kuulu koriin. Kun taas ennakkoluuloisen epäilijämme jalka ei nouse pienienkään risujen ja kivien ylitse. Taitaa olla motivaatiokysymys: toiselle kun sienikastike on suurinta herkkua ja toiselle se on yksi ruoka lisää pitkän inhokkilistan jatkoksi. Onnistuimme kuitenkin saamaan 15 minuutin jatkoajan sienetykselle, kun muistimme ottaa pikkuämpärin mukaan, johon voi kerätä käpyjä. Toiset 15 minuuttia sai kun otti eväät mukaan. Sienet eivät siis tule kovin helpolla pakastimeen tänä vuonna.

Suomessa asumisen hyviin puoliin kuuluu kun saa täytettyä pakastimen kaikella terveellisellä  ja vielä ilmaiseksi kun vain viitsii  kävellä metsässä. Täällä kun ne metsätkin ovat aina lähellä. Syksyn ”pakko hankkia”-listalle menee kunnon sienikirja, josta löytyy myös matkijasienet. Hyllystäni kun löytyy sieniin liittyen vain keittokirjoja.

Eilen valmistimme iltapalaksi mustavahakas-kangastatti pizzaa ja se oli kyllä aivan hillittömän hyvää, lasillinen hyvää punaviiniä, musiikkia ja kynttilöitä niin syksykin tuntui asteen mielyttävämmältä.

Visualisti hellan ja viinilasin välissä
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Visby




Heinäkuun loppupuolella teimme muutaman päivän matkan Gotlantiin. Lähdimme matkaan Turusta aamulaivalla. Lasten kanssa matkustaessa suosittelen lämpimästi erikoisaamiaista. Laatu korvaa määrän ja näin homma pysyy paremmin hallinnassa  ja vanhemmille tarjottava lasillinen kuohuvaa maistuu kivasti hyvin valikoitujen aamiasherkkujen kanssa. Päivällä ruokailimme Grill House -ravintolassa. Osassa Siljan ravintoloista tarjotaan aikuisten annoksista lapsille ns. kokeiluannoksina. Pikku kokeilijamme testasi etanat (8kpl) hintaan 3.50. Aikaisemmin tämä kokeiluannos systeemi toimi kaikkiin ruokiin, mahdollisuuksien rajoissa, mutta nyt vain harva tarjoilija muisti asiaa. Koneelta löytyi kuitenkin vielä muutamia hintoja. Antakaa palautetta, niin ehkä tämä palautuu takaisin. Me aikuiset nautimme alkuruokapöydän pääruokana. Lapsille jälkiruokapöytä maksoi muistaakseni vaivaiset 3,50.
Saavuimme Tukholmaan iltasella, josta jatkoimme suoraan Nynäshamniin ja yövyimme siellä sataman tuntumassa olevassa Skärgårdshotellet. Hotelli oli huoneiltaan sellainen leirikeskusta muistuttava ja jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta kuitenkin siisti. Aamiainen oli hyvä ja hotellista on vain 5 min kävelymatka satamaan, josta Gotlannin laivat lähtevät. Menomatkamme oli suuremmalla laivalla, josta olimme aikaisen lähdön vuoksi varanneet hytin. Laivan ravintola on suuri ja aamiaisjonot valtaisat, joten on suositeltavaa nauttia aamiainen jo hotellissa, jos mahdollista. Matka kesti 3.5 tuntia.

Suoraan Visbyyn sataman edestä lähtee takseja, linja-autoja ja myös vuokrapolkupyöriä löytyi. Heti ulostuloaulan oikealta puolelta ulkoa löytyy muutama autovuokraamo. Autot ovat edullisia, mutta tarkasta auto ennenkuin allekirjoitat sopimuksen. Hotellimme Clarion Visby sijaitsi Visbyn vanhassakaupungissa lyhyen matkan päässä kaikesta. Clarion hotellit ovat kunnostautuneet erityisesti luomuruoan saralla. Pitää myös mainita, että hotellin pohjakerroksessa oli hoitola ja uima-allas, johon oli mukava pulahtaa lasten kanssa. Hotelli oli aivan ihana ja loisto paikalla. Visby on erittäin suosittu kohde ja pikaisen lähdön vuoksi ennakkovalmistelut jäivät puolitiehen. Mikä tarkoittaa, että pöytävaraukset olivat tekemättä ja ensimmäisenä iltana se kostautui. Löysimme kuitenkin kohtuullisen ruokapaikan Rosengården, tarjoilijoilla ei todellakaan ollut paras päivä. Hinta-laatu suhde meni miinuksen puolelle, vaikka ruoka olikin ok.

Gotlannin tarjonnasta lapsille valitsimme Kneippbyn Resort Visby Sommarlandin, joka sijaitsi n. 10 min ajomatkan päässä Visbyn vanhastakaupungista. En ollut tutustunut paikkaan, mutta tiesin Peppi Pitkätossun talon olevan siellä. Peppi-elokuvathan on tehty Visbyyn kauniissa maisemissa. Paikka olikin paljon enemmän kuin osasin odottaa. Paljon erilaisia laitteita lapsille: tukkijoki, vuoristorata yms. Vähän isommille yli 7-vuotiaille erikseen omat virikkeensä. Vieressä sijaitsi valtava vesipuisto, joka sekin kuului hintaan, mutta sinne emme valitettavasti ehtineet. Kaikki sisältyy sisäänpääsymaksuun, lukuunottamatta narunvetoa ja onnenpyörää. Peppi talossa oli klo 13 lauluhetki ja klo 15 teatteriesitys.






Eilisestä illasta viisastuneena teimme pöytävarauksen illaksi. Olisin halunnut tutustumaan 50 Kvadrat -ravintolaan, sinne emme kuitenkaan saaneet pöytää. Suuntasimme siis gamla masters-ravintolaan, emmekä pettyneet. Lapsille kaikista annoksista sai puolikkaan. Itse otin valmiin kesämenun, viinipaketin kera ja nautiskelin. Myös palvelu oli erinomaista, vaikka paikka olikin ääriään myöten täynnä. Hinta-laatu suhde neutraali+.



Paluumatkalle olimme varanneet istuinpenkit yläkerrasta, nyt kyseessä oli pienempi laiva. Huomasimme laivaan päästyämme, ettei ole itsestään selvää, että paikat ovat vieretysten, vaikka varaus on tehty samanaikaisesti. Asiasta kannattaa siis mainita kun lunastat lippuja satamassa. Saimme kuitenkin vaihdettua paikkoja ystävällisten kanssamatkustajien kanssa. Matka takaisin kesti 3 tuntia ja siinä taisi olla 3 tuntia liikaa pikku matkustajalle, joka kärsi keinumisesta äitinsä lailla. Laivalta sai ensimmäisen matkatunnin aikana ostettua bussilippuja Nynäshamn-Tukholma. Linja-auto oli heti sataman ulkopuolella ja näin pääsi vaivattomasti Tukholmaan muutamaksi tunniksi ennen laivan lähtöä takaisin Turkuun.

Laivalle päästyämme suuntasimme suoraan maistelemaan mereneläviä Galaxin kalaravintolaan Happy Lobsteriin. Tällä kertaa ruokani ei kuitenkaan sytyttänyt. Mieheni sen sijaan söi pikku kokeilijan kanssa äyriäislautasen alkuruoaksi ja heille maistui oikein kovastikin. Ruokailun jälkeen turnausväsymys sai vallan ja menimme nukkumaan karkkikaupan kautta. Taisin ostaa myös muutaman viini ja shampanjapullon, kun sattuivat olemaan tarjouksessa Masi Costasera Amarone sekä Laurent-Perrier Brut. Aamulla laivan saapuessa satamaan kävimme vielä nauttimassa erikoisaamiaisen ja lähdimme laivasta, kun ruuhka oli kokonaan ohi eli jos ei ole hirveä kiire niin nauti aamiainen ja poistu vasta hieman ennen laivan lähtöä. Hermoja säästävää.
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Elokuun kolumni



Purkkien ja pullojen keskellä

Keväällä lehdet ovat täynnä laihdutuskuureja ja syksyllä lehdet täyttyvät säilöntäohjeista. Ehkä linjat pysyvät paremmin kurissa, kun säilöö talven varalle kaikki hyvät vitamiinit. Katsotaan sitten keväällä.

Päätökseni, ettei pihaan tule hyötykasveja, unohtui tänä vuonna. Tottakai pihaan tulee omenapuita, kirsikkapuu, luumupuu sekä kaikkia marjapensaita. Helpottaa säilömistä, kun löytyy jotakin säilöttävää myös omasta pihasta. On pieni investointi ostaa omenapuu ja herukkapensas, kun ajattelee millaisen sadon ne pian kuitenkin antavat. Tähän saakka on aina löytynyt joku ystävä tai ystävän ystävä, jolla on ollut ylimääräisiä marjoja ja hedelmiä myös muille annettavaksi. Vadelmiakin pitää laittaa johonkin nurkkaan ja bongasin kaupasta myös karhunvatukan. Mitä kaikkea ihanaa niistä saakaan muutamien vuosien kuluttua. Hirvikärpästen syötäväksi on kuitenkin pakko mennä, jotta saan mustikat ja sienet.

Onhan siinä kieltämättä hommaa, kun pakastaa mansikat, vadelmat, mustikat ja herukat.  Sitten pitää keittää mehua ja tehdä hilloa. Sitten alkaakin jo sienien poimiminen, pakastaminen ja kuivaaminen. Ja vielä viimeiseksi omenamehujen tekeminen. Suurimpana työnä kyllä edelleenkin pidän purkkien- ja pullojen pesua ja kuumentamista. Mutta kyllä se kannattaa: tietää tarkalleen millaisia lisukkeita lihalleen laittaa ja millaisia mehuja lapset juovat, eikä varmasti ole lisä- ja väriaineita. Ja kun unohtaa hinnoitella oman työnsä, niin halvalla lähtee.

Ja kun syksy saapuu, miten ihanaa onkaan avata jääkaappi ja ihailla hyllyjä, jotka ovat täynnä mehupulloja, hillopurkkeja, kurkkuja ja muuta makoisaa talven varalle.
Pakastin pursuaa marjoja ja sieniä. Antaa talven tulla, minä olen valmiina!

Visualisti hellan ja viinilasin välissä
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Kesä kukkamekossa


Heinäkuun kolumni

Juhannuksenkin suunnitteluun kuuluu ruokalehtien selailua. Mitä kaikkea herkullista voisikaan tehdä juhannukseksi. Rakastan suunnittelua: paras suklaakakku, sinappikastiketta graaville kalalle, herkkuperunasalaatti, grillattuja äyriäisvartaita, liekitettyä ananasta ja sangriaa. Tänä juhannuksena en kuitenkaan saanut näitä reseptejä toteutusasteelle. Näin käy aina välillä, tuntien selailun tulos onkin vain vesikielellä. Sitruuna-valkosipuli marinoidut oli ivit olivat ainoa etukäteisvalmisteluni. Hirvenlihakin marinoitiin vasta mökillä.

Kannoin kaikki ostokset suoraan kaupasta mökille. Koko juhannus mentiin kaavalla: liukuva aamiainen klo 07-10, lounas klo 13, kahvit klo 14, päivällinen klo 18, lasten iltapala klo 20, aikuisten yöpala liukuvasti klo 23-02. Tietenkin jääkaapin ovi kävi vieläkin useammin: kermaista gorgonzolaa, kylmää perunaa sinapilla höystettynä, savustettua peuraa tai jotakin pientä herkkupalaa – ihan vain välipalaksi.

Olen nauttinut olostani ja kulkenut vapaasti kuin metsänneito kukkamekossa. Kun paluu kaupunkiin on edessä pelkään, että totuus syödystä ruoan määrästä valkenee, kun farkkujen nappi ei menekään kiinni. Tätä kirjoittaessani olen kuitenkin vielä onnellisesti mökillä kukkamekkossa, enkä meinaa edes laittaa farkkuja, joten toivotaan aurinkoisia ilmoja. Jos vietän täällä vielä useamman päivän, niin ehkä kuljen koko kesän kukkamekkossa. Onneksi mekko on sentään nätti ja niitä kaksi kappaletta.

Mikä olisikaan voinut olla ihanampi juhannus: rakkaat ihmiset ympärillä, luonto kauneimmillaan, meren raikkautta, saunavihdan tuoksua, maukasta ruokaa, hyvää viiniä ja kukkamekko. Kuka farkuista tykkäisikään?

Visualisti hellan ja viinilasin välissä                                                                          
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Toukokuun kolumni


Piknik Barcelonassa

Lasten syntymän jälkeen olemme mieheni kanssa ottaneet tavaksi livistää kerran vuodessa pidennetylle viikonloppulomalle. Tämän vuoden kohteeksi valitsimme Barcelonan. Hain kirjastosta Barcelonan opasvuoren ja aloitin hotellin etsimisen, www.tripadvisor.com on loistava apu hotellia etsiessä, eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

Onneksi kulinaristiystäväni on moninkertainen Barcelonan kävijä, joten sain loistavat ravintolasuositukset. Vesikielellä ajattelen vieläkin niitä ihania tapaksia ja mereneläviä, joita saimme nauttia. Niin ja viinit, yhden päivän pyhitimme viinitilavierailulle. Jo puolen tunnin junamatkan päässä on tutustumisen arvoisia viinitiloja.



Matkan täydellisin ateria oli kuitenkin tekniikan hajoamisen ansiota.
Kiipesimme bussiin ja lähdimme tutustumaan Gaudin arkitehtuuriin. Opastus tuli kuulokkeista, kunnes alkoi pitkä tauko joka jatkui ja jatkui, laitteet olivat hajonneet. Nousimme pois bussista ja lähdimme etsimään jo kauan sitten ohittamaamme Park Gũell -puistoa, halusin ehdottomasti nähdä Gaudin kuuluisat liskot. Matkan varrelta löysimme sunnuntainakin avoinna olevan pikku kaupan, josta ostimme mukaan juustoja, serranoa, sardiineja, simpukoita, tonnikalaa, oliiveja, patonkia, suklaata, viiniä ja kertakäyttöastioita.



Näkymät puistosta olivat upeat. Piknikpöytä odotti vain kattausta ja kuin tilauksesta saimme musiikkia. Anna Ly tuli kitaransa kanssa ja teki päivästämme täydellisen. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten nautimme menun pidemmän kaavan mukaan hitaasti nautiskellen. Voi miten hyvältä kaikki maistuikaan.

Onneksi artistilta sai ostaa levyjä. Kun kotona laittaa Anna Ly'n What a Wonderful Bossa World -levyn soimaan, on helppo palata ajatuksissaan Barcelonaan vaikka pyykkikasankin keskeltä.



Visualisti hellan ja viinilasin välissä                                                                                                     
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Huhtikuun kolumni


Pääsiäispainajainen

Pääsiäinen on meillä perinteisesti hirvi- tai peurapaistin aikaa. Tänä pääsiäisenä kaivoimme pakastimesta hirven paahtopaistin. Lauantaiaamuna avasimme vakuumin ja kas pussista putosikin 3 palaa. Sisäinen ääneni yskäisi. Maustoimme ”paistin” ja laitoimme sen uuniin. Vieraat saapuivat ja keittiöstä leijailivat ihanat tuoksut. Uuninkello pirahti ja siinä se oli - pääsiäispainajainen. Vakuumiin oli merkitty paahtopaisti ja totuus taisi olla lähempänä keittolihaa. Olohuoneessa vieraat odottamassa ja keittoliha juuri uunista tulleena, juuri sopivan sitkeänä ja kasvikset uunissa lähes valmiina. Onneksi alku- ja jälkiruoka olivat jo valmiina odottamassa. Yleensä suunnittelen menun niin, että osa ruokalajeista valmistellaan jo edellisenä päivänä. Tämä on hyväksi hermoille.
Onneksi jääkaapissa on aina kuohuviiniä. Kaadoin lasilliset vieraille, miehelleni ja itselleni. Otimme aikalisän. Sulamassa oli myös toinen lihapala, joka sattui olemaan sitä mitä siinä luki. Vieraamme saivat pääruoan, ei paistia vaan pihviä ja suunniteltua myöhemmin. Hyvin lähellä kuitenkin oltiin, ettei menu muuntunut makkarasipatiksi.
Millainen oli sitten pikku kokeilijani ja pikku epäilijäni pääsiäismenu? Ennakoluuloton poikani nautti kylmäsavulohisalaattia leivän päällä ja hieman vuohenjuustoa höysteeksi. Vitello tonnatoa rucolalla ja parmesanilla, passion-valkosuklaakakkua ja monen monta suklaamunaa. Ennakkoluuloinen tyttäreni ei syönyt näistä edellä mainituista kuin monen monta suklaamunaa.

Visualisti hellan ja viinilasin välissä                                                                                            
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Maaliskuun kolumni


Hellan ja viinilasin välissä

Olen saanut erittäin mukavan pestin kirjoittaa teille ruoasta ja siihen liittyvistä asioista kerran kuukaudessa ja ajattelin aloittaa kertomalla ensin hieman itsestäni.

Olen nainen, joka rakastaa sisustamista, musiikkia, matkustelua, ruokaa, ruokalehtiä, keittokirjoja, kaikkea mikä liittyy ruokaan ja tietysti viinejä; punaisia, valkoisia, roseita ja kuohuvia. Mielestäni matkustelunkin parasta antia on ihanien ruokapaikkojen löytäminen ja pitkät illalliset. Olen siis nautiskelija ja suurien tunteiden ihminen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Jalkani kuitenkin pysyvät maassa, sillä minulla 2 pientä lasta, 3 ja 5-vuotiaat armottomat pikku kulinaristit. 5-vuotias poika, joka on ennakkoluuloton kokeilija ja 3-vuotias tyttö, joka on ennakkoluuloinen epäilijä. Ja sitten mieheni, jolle on hyvin kiitollista tehdä ruokaa. Hän on aina valmiina kokeilemaan uusia makuja, syömään ja mielellään paljon.

Arvostan lähiruokaa, käytän luomua mahdollisuuksien rajoissa, yritän minimoida lisäaineita ja sanon ei kevyttuotteille. Välillä onnistun, välillä en jaksa, mutta useimmiten kuitenkin yritän. Kaikella kuitenkin tähtään mahdollisimman parhaaseen ja puhtaaseen makunautintoon. Yritän myös noudattaa hyväksi havaittua ohjetta: älä syö mitään, mitä isoisoisoäitisikään ei tunnistaisi ruoaksi. Koska he kuitenkin ovat olleet suomalaisia, poikkeuksena sallin etniset ruoat.

Vaikka kaappini pullottavat ruokalehtiä ja keittokirjoja, arkeeni kuuluu jokapäiväinen kysymys: mitä tänään syötäisiin. Miten helposti sitä tekeekään aina saman jauhelihakastikkeen tai uunilohen. Miten voi olla niin vaikeaa hakea ja myös käyttää uusia, helppoja, nopeita ”arkireseptejä” ja poiketa normaalista rutiinista. Yritän taas parantaa tapojani.

Meidän perheessä syntyy monenmoista soppaa ja hämmentäjiä riittää, mutta pääasia on: hyvä ruoka, parempi mieli

Visualisti hellan ja viinilasin välissä
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Elämää


Olen jo pitkään suunnitellut lifestyle-blogia, jossa on hyvän makuisia, rakkaita tai muuten vain kauniita asioita. Katsotaan millainen soppa tästä syntyy. Tervetuloa hämmentämään!
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :
.hidden {display: none !important;}

Follow @hellanjaviinilasinvalissa