Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Perjantain viinivinkki ja Kalastajan kerrosburger


Se on kuulkaas sellainen juttu, että huomenna on Viinipäiväntasauksen aika. Ilmat ovat sen verran koleat, että nyt pitää vaihtaa punaviiniin ihan virallisesti. Tänään kuitenkin vielä viinivinkkinä valkoinen Riesling.

Tämän päivän viinivinkki on poikkeuksellisesti kilpailureseptini viini. Reseptiä äänestämällä saatte lähetettyä minut Tukholmaan kilpailemaan muutaman muun skandinaavin kanssa Chilen matkasta. Joten laittakaahan ääntä menemään ja lähettäkää minut sinne missä pippuriset viinit kasvavat, niin pääsen kertomaan niistä lisää teille.

Kilpailun juttuna oli rakentaa skandinaavinen ruoka Cono Surin Rieslingille tai Pinot Noirille. Minä päädyin Cono Sur Bicicleta Riesling 8,98 € viiniin. Tuoksu on hedelmäinen, omenainen. Maku on kuiva, hedelmäisen raikas ja hieman hapokas. Viini sai kultamitalin Vuoden Viini -kilpailussa, klik.

Jostakin kumman syystä kilpailureseptien joukossa oli huomattava määrä erilaisia burgereita, lieneekö uusi skandinaavinen hitti. Tässä kuitenkin minun burgerini, joka on hyvinkin suomalainen.


Ihanaista viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!




 Kalastajan kerrosburger

Täyte:
200 g kylmäsavulohta pieneksi kuutioituna
150 g keitettyä perunaa kuorittuna ja pieneksi kuutioituna
3 dl tilliä hienonnettuna
4 rkl punasipulia pieneksi kuutioituna
n. 3/4 dl hienoksi raastettua piparjuurta
1 dl kurkkua pieneksi kuutioituna
1 rkl sitruunanmehua
2 dl smetanaa
suolaa

Pohja:
130 g Maalahden limppua tai vastaavaa
75 g voita

Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään ja laita hetkeksi jääkaappiin. Leikkaa leipä paloiksi ja laita tehosekoittimeen, pyöräytä tasaiseksi ja lisää voi paloina. Anna pyöriä kunnes massa on tasaista.

Rakenna burgerit tarjoilulautasille stanssin avulla. Alimmaiseksi leipää, sitten lohiseosta, leipää ja lohiseosta.
Voit myös tehdä sopivaan muottiin yhden isomman,  jossa on vain pohja ja lohiseos. Vuoraa muotti kelmulla, niin irrottaminen on helpompaa tai burgerin voi rakentaa vaikka lasiin.
Laita jääkaappiin vähintään 15-30 minuutiksi.

Koristele

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
1 Comments
Share :

Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? part II


Kirjoittelin viime viikolla kirjasta Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea. Nyt olen saanut luettua kirjan loppuun ja aloitettua oman projektini Pikku Murut kaikkiruokaiseksi.

Aloitin projektini ehkä turhan kunnianhimoisesti ranskalaiseen tyyliin - 3 ruokalajia päivälliselle. Ehkä ne kolme ruokalajia pitää jättää viikonloppuihin tai tosi rauhallisiin iltoihin. Nyt lapset kyselevät illalla, että mitä on alkuruoaksi. Noh....tänään ei taida olla alkuruokaa. Pitäisi siis miettiä mitä opettaa. Toisaalta kasviskeiton valmistaminen on niin nopeaa ja lapset saisivat reilusti kasviksia kerralla. Keittoa voi tehdä ison kattilallisen, että siitä riittää myös minulle seuraavan päivän lounaaksi. Näin olen tehnyt jo muutaman kerran, mutta koskaan keittoa ei ole ollut jäljellä seuraavan päivän lounaalle. Iso Muru pitää huolen tästä.
Jälkiruoasta on nautittu joka kerta, sen ei ole tarvinnut olla mitään isoa, mutta kuitenkin jotakin pientä herkkua. Jos ruokaa ei ole syöty, ei myöskään jälkiruokaa tarjoilla. Enkä tarkoita, että lautasen pitäisi olla täysin tyhjä, mutta että ruokaa on kuitenkin syöty hyvin. Jälkiruokaa on syöty joka ilta, se kertoo paljon.

Ruokailut on siirretty iltaan, kun harrastusrumbat ovat ohi ja kaikki voivat rauhoittua pöydän ääreen syömään ja kertomaan päivän tapahtumista, ilman kiirettä muualle kuin nukkumaan. Ja sinnehän lapsillla ei ole koskaan kiire. Tämä on sujunut erinomaisesti ja tästä pidetään kiinni. Miksi ihmeessä en ole aiemmin tehnyt näin?

Pientä ongelmaa aiheuttaa lasten erittäin aikainen kouluruokailu. Mielestäni on aivan käsittämätöntä, että lounas tarjoillaan klo 10.30, ei lapsilla ole nälkä siihen aikaan kunnon aamiaisen syötyään. Sen sijaan lapsilla on huutava nälkä, kun he pääsevät koulusta. Nälkä on sitä luokkaa, että silloin kuuluisi syödä kunnon ruokaa eikä 10 voileipää. Kun lapset ovat syöneet kunnon aamupalan, ruokailu voisi aivan hyvin olla aikaisintaan klo 12, jolloin päivän ruokarytmitys onnistuisi paljon helpommin yhdellä välipalalla.

Olen joutunut toteamaan, että suurin este pienimmän Murun kaikkiruokaisuudelle olen tainnut olla minä ja ennakkoluuloni siitä, ettei hän olisi kaikkiruokainen. Hän on vain epäilevä ja ei niin avarakatseinen ruoan suhteen kuin veljensä. Kaikki kasviskeitot ovat kadoneet lautasilta, erilaiset salaatit on kokeiltu, tomaattiakin on syöty. Nälkä on kova illalla, että jo pelkästään se ajaa syömään eikä sovi aliarvioida jälkiruoan vaikutusta.



Kun kokkaa vain yhtä lajia ruokaa koko perheelle, ruoanlaittokin on paljon mielekkäämpää. Syksy saa kaivamaan kynttilät, Andrea Bocellin musiikin ja kaikki ihanat keittokirjat esiin. Ihanaa laittaa ruokaa hämyisessä keittiössä. Siinä on muuten huikea ero tekeekö ruokaa kirkkaassa valossa ilman musiikkia vai musiikin kera kynttilän valossa. Ruoanlaittoon ei kulu aikaa yhtään pidempään kynttilän valossa, mutta kokemus on huomattavasti rauhoittavampi ja koska tekijä on rauhoittunut ruoasta tulee parempaa.




QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Zuccardi Wines


Viikonalut saisivat olla useamminkin viime viikon maanantain kaltaisia, kun sain nauttia Zuccardin viinintekijä illallisen Boulevard Social -ravintolassa. Kuuntelin kadehtien, kun charmantti José Alberto Zuccardi kertoili viineistään ja perheyhtiöstään. Olisinpa 20 vuotta nuorempi, niin en miettisi hetkeäkään lähtisinkö opiskelemaan alaa jonnekin viinimaahan. Sanotaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta ehkä sitten seuraavassa elämässä.

Zuccardi Wines on osa Familia Zuccardia, Argentiinan kolmanneksi suurinta viinintuottajaa. Perheyritys Familia Zuccardin ensimmäiset viinitarhat istutti Alberto Zuccardi vuonna 1963, ja nykyään viiniä viljellään jo kolmannessa polvessa. Isä José Alberto ja poika Sebastian ovat keskittyneet viinin viljelyyn Argentiinassa Mendozan, Uco Valleyn alueella, toinen pojista Miquel aloitti 2004 tilan oliiviöljybusineksen ja tytär Julia hoitaa tilan vierastoimintaa.

Boulevard Socialin ruoat räjäyttivät jälleen makunystyrät auki. Pidän edelleenkin Tomi Björckiä  makujen jumalana, eikä kukaan ole saanut horjutettua jalustaa viimeiseen kahteen vuoteen Farangin käyntini jälkeen, eikä mies myöskään lyönyt omaan nilkaansa tällä reissulla vaan pysyi jalustallaan. Jotta kotirauha säilyy pitää mainita, että Iso Muru tekee myös hyvää aasialaista, mutta ei ihan vielä pärjää ruoissa Tomille :)



Kymmenen ruokalajin illallinen oli ennenkuulumatonta jopa minulle, ruoan kanssa nautitut 10 viiniä oli 
valittu huolella sulamaan yhteen ruoan kanssa, mielestäni siinä oli onnistuttu erinomaisesti.  Testasimme myös Zuccardin kahta eri oliiviöljyä ja kuten viineissäkin makueroja löytyi. Palaan näihin oliiviöljyjen eroihin vielä myöhemmin eri postauksessa.

Alkuun tarjoiltu kuohuviini Zuccardi Blanc de blancs teki vaikutuksen, kuten myös Zuccardin Emma Bonarda 2011, viini on nimetty viinintekijä Sebastian Zuccardin isoäidin mukaan.

“Emma is an elegant woman of bright personality, charming, spontaneous and sophisticated at the same time”. 



Koska menu oli hyvin mausteinen ja täynnä erilaisia nyansseja, alkoi makuaisti olemaan loppua kohden  kyllästetty aromikailla Malbec-viineillä ja erilaisilla mausteilla, jolloin myös viinien "maisteleminen" kävi haastavaksi. Silloin oli pakko keskittyä olennaiseen eli pelkkään nauttimiseen, jonka viini ja ruoka yhdessä tekivät erittäin helpoksi. Boulevard Social oli täynnä iloista puheensorinaa, hymyä, viininystäviä ja kaikki näyttivät hyvin tyytyväisiltä, se kertonee paljon. 


 Pöytäämme sattui muutama muukin kameran mukaan ottanut ja eräs heistä oli ihana Stella, jonka kanssa olisin voinut puhua mäyräkoirien täydellisyydestä vaikka loppuillan, silloin kun ei puhuttu ruoasta, viinistä tai porilaisista.


  Valitettavasti näistä viineistä ei yksikään ole Alkon valikoimassa, mielelläni näkisin muutaman näistä sielläkin, varsinkin kuohuviinin ja Emman. Zuccardin viineihin kuuluvat myös merkit Santa Julia, Malamado ja Fuzion.

 Illan aikana maistetut viinit:
Zuccardi Emma Bonarda 2011
Tito Zuccardi 2010
Zuccardi Aluvional El Peral 2009
Zuccardi Soleria Vino Blanco Licoroso
Malamado Malbec

Ilta oli täydellinen; niin ruoan, viinin kuin seurankin suhteen.


Lämpimät kiitokset Fondbergille, José Alberto Zuccardille ja 
erityiskiitos Fondbergin ihastuttavalle Miialle, joka jaksoi vastailla väsymättä kysymyksiini.

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki - Matua Marlborough Pinot Noir 2012



Viinityyppi: punaviini
Rypäleet: 100 % Pinot Noir
Maa: Uusi-Seelanti
Hinta 13,99€ Alko

Tuoksu: Punaherukkaa, luumua
Maku: Keskitäyteläinen, kevyesti hapokas, yrttisyyttä, pehmeät tanniinit, lämmin


Tämä nautittiin timjami- ja valkosipulivoissa paistettujen kyyhkysen rintapalojen kera. Loistava yhdistelmä.
Sopii ruokaviiniksi vaikka possun, riistan tai kanan kanssa.


Syksyistä viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Lasagne auttaa sekasortoon


En sitten yhtään tiedä mitä täällä talossa on tapahtunut, mutta täällä näyttää siltä kuin kukaan ei olisi siivonnut puoleen vuoteen. Kaiken lisäksi joka paikka on täynnä puoliksi purettuja kasseja reissuista, mökiltä, koulusta ja vaikka mistä. Tänään kun katsoin ympärilleni ahdistus iski kunnon voimalla  ja katsoin parhaimmaksi pimentää valoja, siirtyä keittiöön, laittaa klassisen musiikin soimaan ja alkaa tekemään lasagnea. Kun keskittyy ruoanlaittoon, sitä unohtaa kaiken ylimääräisen kaaoksen, mutta ruokaa pitää tehdä rauhassa keskittyen. Kuten facen puolella kommentoinkin, nyt olo on rauhallinen ja on jo tarpeeksi pimeää, ettei sekasorto näy. Ehkä huomenna olen valmis kohtaamaan kaaoksen aikuismaisesti luuttu kädessä, mutta tänään ei ollut se päivä. Tänään oli juuri oikea päivä lasagnelle.

Resepti löytyi Jamie Oliverin sivuilta ja hieman sitä muunnellen syntyi ihana herkku, jota lapset kävivät kuolaamassa uunin takana. Tein lasagnen Semperin gluteenittomista levyistä, mutta alkuperäinen on tehty tavallisilla, joten toiminee myös niin.



Lasagne
6:lle

1 paketti pekonia
2 punasipulia hienonnettuna
3 porkkanaa pieneksi kuutioituna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 sellerinvartta pieneksi kuutioituna
300 g pakastettuja suppilovahveroita
2 rkl kuivattua timjamia
oliiviöljyä
500 g naudanjauhelihaa
800 g tomaattimurskaa
tölkillinen vettä
2,5 dl punaviiniä
basillikan lehtiä ja varsia silputtuna
suolaa, mustapippuria

lasagnelevyjä gluteenittomia tai tavallisia

valkokastikkeeseen:
1/2 punasipuli ohuesti siivutettuna
600 ml sinistä maitoa
pari oksaa tuoretta persiljaa
1/2 tl muskottipähkinää
mustapippuria myllystä
35 g voita
50 g gluteenitonta jauhoa tai vehnäjauhoa
70 g vastaraastettua parmesania

Leikkaa pekoni paloiksi kylmään pannuun ja paista kullanruskeaksi. Lisää paloiteltu porkkana, sipuli, valkosipuli, selleri, timjami ja sulatetut suppilovahverot. Anna kasvisten pehmentyä n. 10 minuuttia. Lisää tomaattimurska ja tölkillinen vettä, jauheliha, punaviini, mausteet ja basilikan varret silputtuna. Anna kiehua kevyesti n. tunnin verran kannen alla. Lisää lopuksi basilikan lehdet.

Valkokastike: Laita kattilaan maito, sipuli, persilja, muskottipähkinä ja kiehauta kevyesti. Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot koko ajan sekoittaen, lisää maitoseosta pikku hiljaa koko ajan sekoittaen. Lopuksi anna paksuuntua kevyesti, mutta varo ettei seos pala pohjaan. Lisää parmesanraaste, mutta jätä vähän vuoan päälle.

Rakenna lasagne kerroksittain niin, että alimmaisena on jauhelihakastiketta ja päällimmäiseksi jää valkokastike. Näillä määrillä sain kolmikerros lasagnen. Ripottele päälle loput parmesanraasteet. Laitan uuniin 200-asteeseen 20 minuutiksi folion alle. Ota folio pois ja laita uuniin kiertoilmaan 200-asteeseen tai tavalliseen 225-asteeseen 30 minuutiksi. Tarkkailee pintaa aina välillä, ettei pääse palamaan.


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki - Wolfberger Muscat 2012


Viinityyppi: valkoviini
Rypäleet: 100% Muscat
Maa: Ranska
Hinta: 10,99€ Alko
Nautitaan hyvin jäähdytettynä

Tuoksu: Mausteinen, rusinaa, kuivahedelmiä, kukkaketoa
Maku: Kuiva, mausteinen, rusinaa

Sopii loistavasti itämaisten tai muiden mausteisten ruokien kumppaniksi sekä kermalla pehmennetyn kasviskeiton kanssa.

Alsacen alueella viljellään kahdenlaista Muscat–rypälettä, varsinaista Muscat d’Alsacea, joka tunnetaan myös nimellä Muscat à Petits Grains, sekä Muscat Ottonelia. Muscat on niin hankala viljeltävä ja sen sato niin vaihtelevaa, että monet viljelijät ovat luopuneet siitä ja näin sen viljelyala on enää noin 2 % Alsacen viinialasta. Muscat d’Alsace, joka on mainittu kirjallisuudessa ensimmäisen kerran 1400-luvulla, on hyvin aromaattinen ja hapokas. Muscat Ottonel ilmestyi alueelle 1800-luvun puolivälissä. Se on varhain kypsyvä matalahappoinen lajike, vähemmän hedelmäinen, mutta myös vähemmän herkkä.

Muscat-rypäleet poimitaan käsin mahdollisimman varhain lokakuussa, jolloin ho­mehtuminen estetään ja saadaan rypäleiden herkullinen hedelmäisyys säi­lymään. Viini valmistetaan lämpökontrolloiduissa teräs­tan­keissa 18°C lämpötilassa ja pullotetaan varhain satokautta seuraavana keväänä.

Wolfberger Muscat on kirkas, vaaleankeltainen, hieman vihreään vivahtava. Tuoksu on he­del­­mäinen, raikkaalle Muscatille tyypillisen rypäleinen, mutta silti täysin kui­va. Se tuo mieleen tuoreena viinitarhassa käsissä murskattujen rypäleiden mehun. 

Lähde: maahantuojan sivut www.norex.fi

Mukavaa viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?


Sänkyni vieressä on valtaisa pino keittokirjoja, joita rakastan lukea itselleni iltasaduksi ja välillä lapsillekin. Valitettavasti minulla on loistavat unenlahjat ja kirja putoaa muutaman sivun jälkeen lattialle enkä aamulla muista lukemastani mitään eli sama kirjapino pysyy paikoillaan pitkään.
Tämä kirja ei pudonnut.



Eilen käsiini sattui kanadalaisen Karen Le Billonin uutuus kirja Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? Pelkästään kirjan nimi osui kuin metrinen halko päähäni. Kuten aiemmin olen kertonut perheessämme on yksi kokeilunhaluinen kulinaristi ja yksi epäluuloinen kokeilija. Jälkimmäisen pikku Murun kanssa keskustelut ovat kulkeneet rataa "en syö" "en tykkää" "täällä on kasviksia" "mitä nämä vihreät ovat". En ole onnistunut lapsen kasvatuksessa ruoan suhteen kovinkaan hyvin. Kun taas vanhempi lapsistani maistaa lähes kaikkea ja tykkääkin suurimmasta osasta. Salaattiannoksetkin katoavat, mutta kypsennetyt kasvikset eivät ole suosiossa. En voi olla miettimättä, että millainen merkitys sillä on ollut, että vauvana poikani sai enemmän kasviksista tehtyjä sosekuutioita ruoaksi, mutta vauvana tyttäreni on saanut enemmän teollista purkkiruokaa, ei suinkaan kokonaan, mutta enemmän kuin poikani. Tyttäreni on juuri se nirsompi.

Olen lukenut kirjan puoleenväliin ja nyt jo vannon aloittavani suuren totuttamiskampanjan eri ruoka-aineista lapsilleni. Tunnustan myös, että olen langennut siihen ansaan, että teen lapsille eri ruokaa. Karmeus valkeni alkuviikosta, kun tajusin että pojallani on menossa kasvupyrähdys ja hän syö kolme kertaa päivässä lämpimän ruoan (joista yksi koulussa) sekä aamiaisen, välipalan ja iltapalan. Kun sitten vielä teen lapsille eri ruokaa alkaa "ruoan laatu kärsimään" jos näin kiertäen sen ilmaisen.



Tästä päivästä eteenpäin lapset saavat samaa ruokaa kuin aikuisetkin. Aloitetaan pehmeällä alulla, mutta tavoitteena on että kaikkiin makuihin totutetaan, erityisesti erilaisiin kasviksiin. Ylimääräiset välipalat jätetään pois. Koska kaikilla on omat harrastuksensa illalla siirretään perheen yhteinen ruokailu niin myöhäiseksi, että kaikki ovat jo läsnä pöydässä ja harrastukset on harrastettu. Samalla ruokailu korvaa iltapalan. Saapa nähdä miten saan uuden järjestelyn käyntiin ja miten kauan tottuttautuminen kestää ja onnistuuko tämä ollenkaan? Ainakin aion yrittää.

Kirjassa käsitellään myös meille suomalaisille hyvin vierasta asiaa, ravintolaruokailua lasten kanssa normaaliin aikuisten tapaan. Suomessa lasten kanssa ei kuulu mennä ravintolaan illalla klo 20 jälkeen, ilman että saa valtaisan määärän paheksuvia katseita pöytään. Samankaltaisuutta oli huomattavissa myös kanadalaisessa ajatusmaailmassa, kun taas Ranskassa tilanne on kirjailijan mukaan täysin toinen. Ei ole mitenkään erikoista, että pienimmät lapsista saattavat nukahtaa ruokapöytään ravintolassa. Leikkinurkkauksista ei ole vielä puhuttu, mutta epäilen että sitä karmeutta ei edes nosteta kirjassa esiin. En ole koskaan voinut käsittää, että ravintolassa on leikkinurkkauksia. Kyseessä on kuitenkin ravintola eikä leikkikenttä. Miten ihmeessä lapsi voi oppia ravintolakäyttäytymistä sellaisessa paikassa?

Kadehtien olen lukenut juttua kolmen ruokalajin kouluruokailuista, joissa lapset totutetaan pienestä pitäen erilaisiin makuihin. Kuri on järkyttävää, mutta lasten edun mukaista. Nämä pienet ovat meillä kuitenkin lainassa vain hetken, jonka jälkeen he päättävät itse mitä lautaselleen laittavat, joten jos siihen mennessä on saanut opetettua nuo kuvassa olevat 10 sääntöä, takaa se lapsillemme paremman terveyden ja pikku kulinaristit jatkavat ruoasta nauttimista toivottavasti omien lastensa kanssa.

Olen kirjassa vasta puolessa välissä. Luulen, että palaan tähän aiheeseen koko kirjan luettuani, mutta nyt jo voin suositella tätä erittäin lämpimästi kaikille lapsiperheille ja erityisesti lasta odottaville. Aika monta hyvää vinkkiä, jotka olisin ottanut lämpimästi vastaan kun lapseni ovat aloittaneet ruokailujaan.

Myös Radio Aallon Dynastiassa keskusteltiin tästä kirjasta, klik
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
15 Comments
Share :

Destrooper sitruuna-inkiväärijäätelö


Jules Destrooper -jälkiruokahaaste on vihdoinkin toteutettuna. Pikkuleivät hupenivat rasiasta siihen tahtiin, hyvä etten joutunut ostamaan lisää ennen jälkkärin tekoa. Eilen päätin ottaa härkää sarvista, koska tänään on viimeinen päivä ja minähän en tunnetusti tee mitään ajoissa. 

Mietintähattuun mahtui monenmoista ajatusta jälkiruoasta, mutta yksi pysyi alusta saakka ja se oli sitruuna. Joten tässä resepti Destrooper sitruuna-inkiväärijäätelölle. Kuulostaa aika eksoottiselle, mutta oli juuri sopivan makea. Ehkä jopa aika makea, mutta eihän se jälkkärissä haittaa.

Nyt sitten vain odottelen tuomariston päätöstä, kuka onnekas pääsee Postresiin illalliselle ja kuka saa jälkkärinsä ravintolan listalle.


Destrooper sitruuna-inkiväärijäätelö

Lemon curd
6 luomumunan keltuaista
1 dl sokeria
1 sitruunan mehu (n. 1 dl)
1 tl raastettua sitruunan kuorta
10 cm pala inkivääriä raastettuna

Jäätelö
200 g tuorejuusto esim. Philadelphia
3 luomumunan keltuaista
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
pieni ripaus suolaa
3 dl kuohukermaa
3 luomumunan valkuaista
2 rkl tuoretta rosmariinia

1 ltk Jules Destrooper Butter Crisp -keksejä murskattuna

Koristeeksi suolattuja ja paahdettuja pistaasipähkinöitä murskattuna

Lemon curd: Pese sitruuna ja raasta kuoresta 1 tl. Purista sitruunasta mehut. Kuori inkivääri ja raasta se. Vatkaa keltuaisia ja sokeria vesihauteessa, kunnes seos paksunee. Lisää joukkoon sitruunanmehu, raastettua sitruunankuorta ja purista raastetusta inkivääristä mehu (älä siis lisää inkivääriä, vain mehu siitä). Vatkaa koko ajan. Seoksen paksuuntuminen kestää noin 10 minuuttia. Kun seos on sopivan paksuista, nosta kulho sivuun jäähtymään ja tee jäätelöseos.

Jäätelö: Vatkaa tuorejuusto, keltuaiset, sokerit ja suola. Vaahdota kerma ja kääntele se seokseen. Vatkaa  valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi ja kääntele sekaan. Lisää tuoreita rosmariininlehtiä pieneksi silputtuna.

Levitä vuokaa kerroksittain jäätelöä, keksimuruja ja lemon curd -tahnaa. Niin että päällimmäinen kerros on jäätelöä.

Laita vuoka pakastimeen. Seuraavana päivänä Destrooper sitruuna-inkiväärijäätelö on valmista tarjottavaksi. Ripottele tarjotessasi jäätelön päälle murskattuja pistaasipähkinöitä ja koristele rosmariinilla.

Bon Appetit!

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Perjantain viinivinkki- Trapiche Broquel Pinot Noir Game Season Edition 2012


Viinityyppi: punaviini
Rypäleet: 100 % Pinot Noir
Maa: Argentiina
Hinta: 12,50 Alko
Avaa vähintään 2 tuntia ennen nauttimista, useampikin tunti tekee hyvää

Tuoksu: Mausteinen, marjainen
Maku: Keskitäyteläinen, vadelmaa, karpaloa, puolukkaa

Ruokaviiniksi kanalle ja riistalinnuille, pastaruokien kanssa. Tämä avattiin eilen ja nautittiin kyyhkysen kera kynttilänvalossa.

Trapichen viinitalo on perustettu vuonna 1883 ja se kuuluu Argentiinan viinintuottajien kärkijoukkoon. 

Trapiche is located in Mendoza, Argentina at the foothills of the Andes Mountains. Trapiche is Argentina’s largest exported premium wine brand, exporting to more than 80 countries world wide.

Trapiche represents “the richness of diversity” in Argentina. Throughout its history, it has understood like no other the strength of the viticulture in Argentina and has specialized in obtaining the best from every vineyard to create unique wines.

This diversity is found in more than 1,000 hectares of its own vineyards and obtaining grapes from more than 200 independent producers in the best wine growing areas of Argentina.


Ihanaa viikonloppua hellan ja viinilasin välistä, nautitaan näistä lämpimistä päivistä ulkosalla, kun vielä tarkenee!

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Kookos-limeviipaleet


Mikä ihmeen leivontahimo minuun on iskenyt? Kolmas kerta viime viikolla, tässä saa alkaa heiluttamaan kuulia päivittäin, jos tämä meno jatkuu.
Kaivoinkin kuulat tänään esiin ja se tuntui todella hyvältä pitkästä aikaa. Selvennyksen vuoksi - hyvältä tuntui kuulailun jälkeen eikä suinkaan sen aikana. Tauko on tehnyt tehtävänsä...

Viikonloppu nautittiin mökkeilystä ystävien kanssa. Illan pimetessä kokkoja sytytettiin naapurimökeillä ja kirkas tähtitaivas oli kattona kun viimeisiä grilliherkkuja nautittiin. Täydellinen ilta!
Lupaan, että ensi keväänä vien kauniita astioita mökille ja tämä paperilautasten käyttö loppuu, jotta saadaan parempaa kuvamateriaalia tänne. Avohyllyt ovat valmiina, joten lautasille on vihdoinkin paikkansa. Hankintalistalle kuuluu myös kunnon grilli, mutta onneksi on koko talvi aikaa vertailla eri grillien ominaisuuksia :)

Tällaista herkkua tuli tehtyä venetsialaisiin ja se on todellakin täyttä tavaraa, kuten ainesmääristä näette. Olihan se hyvääkin, limen raikkaus kompensoi makeutta. Pellillisestä tulee valtava määrä, koska makeuden vuoksi nämä kannattaa leikata aika pieniksi paloiksi. Laitoin varmuuden vuoksi puolet piirakasta pakastimeen, etten syö kaikkea. Joku roti sentään pitää olla.

Edit: maistuvat muuten aika hyvältä suoraan pakastimestakin syötynä


Kookos-limeviipaleet

1 pellillinen

450 g pehmeää voita
5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
4 pestyn limen kuori
6 luomukananmunaa
7,5 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja (tein gluteenittomista)
5 dl kookoshiutaleita
1 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Limettikuorrute
125 g pehmeää voita
6 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
4 pestyn limen raastetut kuoret ja 1 limen mehu
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
Sitruunan ja limetin kuorta koristeluun

Kuumenna uuni 175-asteeseen. Vatkaa voi, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi, sekoita joukkoon limetin raastetut kuoret ja kananmunat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten.
Sekoita jauhot, kookoshiutaleet, leivinjauhe ja suola keskenään ja kääntele seos vaahtoon.
Aseta leivinpaperi reunallisen uunipannun pohjalle ja täytä pannu taikinalla.
Kypsennä kakkua uunin keskiosassa noin 25 minuuttia.
Jätä kakku jäähtymään ja sekoita kuorrute.

Valmista limettikuorrute. Vaahdota voi, tomusokeri, vaniljasokeri, raastettu limetinkuori, limettimehu ja tuorejuusto. Levitä kuorrute kakun pinnalle ja leikkaa kakku viipaleiksi. Raasta pintaan pestyn limen ja sitruunan kuorta.

Ohje: Vielä yksi pala - Leila Lindholm
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :
.hidden {display: none !important;}

Follow @hellanjaviinilasinvalissa