Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Kirje ravintoloille - joskus kysymys on elämästä ja kuolemasta


Tiedätkö tunteen kun ravintolaan mennessä mahaa alkaa nipistelemään jännityksen vuoksi? Kaikille tämä ei tule pelkästä innokkaasta herkkujen odotuksesta vaan osalle se tulee pelosta. Siitä, että jälleen kerran annat henkesi jonkun toisen käsiin. Ajattele, jos sinä joka kerta syödessäsi jonkun muun tekemää ruokaa antaisit henkesi tai lapsesi hengen toisen käsiin. Olisitko sinä valmis siihen?



Minulla on 10-vuotias tytär, joka on kärsinyt pähkinä- ja manteliallergiasta useamman vuoden ajan. Mukanamme kulkee adrenaalipiikki ja matkoilla monta adrenaalipiikkiä. Kun olemme "riskialueilla", joissa pähkinöitä käytetään enemmän, on mukana myös antihistamiinitippoja, jotka ovat matkan ajan jatkuvassa käytössä. Meillä on aina kirjallisena tieto allergiasta sekä englanninkielisenä että paikallisella kielellä. Emme myöskään voi syödä yli tunnin matkan päässä sairaalasta ja erittäin harvoin buffeepöydistä. Näistä kaikista jutuista huolimatta olemme olleet reissussa ympäri maailmaa. Kreikassa, Marokossa, Thaimaassa ja monessa muussakin paikassa.

Miten uskallamme matkustaa? Äitinä ja suurena kulinaristina pelkään enemmän, että jos en näytä esimerkkiä, ei tyttäreni uskalla aikuisena matkustaa tai syödä ravintoloissa. Tyttäreni pelkää, mutta on oppinut vuosien aikana, ettei pelolle saa antaa valtaa. Tarkka pitää olla, mutta ei saa pelätä liikaa. Silti joka kerta minäkin pelkään, että jotakin on jäänyt huomaamatta. Että olen sanonut tyttärelleni, ettei siinä ihan varmasti ole pähkinää, vaikka en voi tietää.

Pitää oppia tulkitsemaan ravintolahenkilökunnan ilmeistä ja eleistä, onko allergia muistettu, onko asia ymmärretty, onko tieto mennyt keittiöön ja onko annoksessa jotakin mikä voisi sisältää normaalisti pähkinää. Pitää kyseenalaistaa pestoja ja vihreitä jäätelöjä, leivonnaisten täytteitä ja suklaakuorrutteita. Olemme saaneet laivalla pasta-annokset pestolla eteen, johon kokki tuumasi, ettei tiennyt tämän valmispeston sisältävän mantelia. En tiennyt minäkään, mutta minä varmistin - kokki ei. Tällaista ei saisi ikinä tapahtua! Tyttäreni tietää myös, ettei pistaasileivonnainen käy, vaikka Marokossa se oli pähkinätön vaihtoehto tarjoilijan mielestä.

Joka kerta ravintolassa käydessämme nämä samat jutut tulevat esiin ja tuplavarmistelemme asioita. Äitinä en koskaan epäröi kävellä suoraan keittiöön tiedustelemaan asiaa, jos minusta tuntuu ettei tarjoilija ole ajan tasalla. Ulkomailla ollessamme joudun käymään asian läpi monen henkilön kanssa, koska usein kielimuuri on liian vahva eikä tietämyskään riitä. Uskon, että minun ei koskaan tarvitse perustella lapsille, miten tärkeää kielten opiskelu on ja että usean eri kielenkin perusteet ovat hyödyllisiä matkoilla.

Onneksi useimmiten ravintolat kuuntelevat asiakasta ja ottavat allergiat tosissaan. On kuitenkin yksi lause, joka saa niskavillat pystyyn niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kaikkien allergikkojen kauhulausahdus "ei siinä pitäisi olla". Tiedän, että sillä ei tarkoiteta pahaa, mutta "ei pitäisi" kuullostaa ylimalkaiselta, kun kysymys on vakavasta allergiasta. Miten paljon arvostankaan tarjoilijaa tai kokkia, joka ruokaa tuodessaan muistaa mainita, että annoksessa ei varmasti ole pähkinää tai mantelia, ilman että joudun sitä kysymään.

Kunnioitan tytärtäni suuresti. Hän uskaltaa antaa henkensä osaavan ravintolahenkilökunnan haltuun, joten sinä ravintolassa töitä tekevä, muistathan pitää siitä hyvää huolta, jotta hän voi jatkossakin tehdä niin ja kasvaa kulinaristiksi  - peloista ja allergioista huolimatta.

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass




QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
41 Comments
Share :

Kolumni - Hyggeillään vielä hetki


Olen unohtanut jakaa teille Satakunnan Viikkoon kuukausittain kirjoittamani kolumnit, mutta jos taas tästä eteenpäin yrittäisin. 

Poriin satoi eilen kaunis ja hohtavan valkoinen lumipeite, jota aurinko on tänään lämmitellyt kuin keväällä konsanaan. Toivottavasti lomaviikolle tulee muitakin aurinkoisia päiviä, koska monen yhteensattuman summana vietämme hiihtolomaa kotona. Niin, sitä minäkin, että mitähän ihmettä... Tällä on varmasti joku syvempi merkitys, jota en ole vielä ymmärtänyt.




---------

In English


Here is the column that I wrote to Satakunnan Viikko, unfortunately in Finnish. It tells how I found the spirit of spring at January and that is the coldest winter month. Maybe that is my way to survive through winter, cause I have been feeling very nice as the summer is just around the corner (in my dreams). Yes it sounds totally nuts but what can I do. I blame hormones.


I really don´t know what happened but it seems that we are at home and children are having their skiing holiday week from school. This propably has a deeper meaning which I still haven´t realised. Universe is trying to tell me something...

---------

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Unelmissa tänään


Unelmissa tänään - avomerimaisemat, ilman lunta ja jäätä (siis kokonaan) ja lämpöä enemmän kuin +1C. Nyt elämään tarvitaan väriä.



Koska avomerimaisemat eivät ole Yyterissä parhaimmillaan, ehdottaisin universumille diiliä jostakin lämpimästä paikasta kuten Thaimaa tai vaikka Espanja, mutta Naantali ei ole tarpeeksi etelässä (vaikka kaunis onkin).



En ole turhan tarkka vaikka lämpötila ei olisikaan hellelukemissa. Vaatimukseni eivät ole isoja vain hyvää ruokaa ja viiniä sekä kiva majapaikka, mutta se tärkein - meri, sen pitää olla vieressä.

Palmuista saat plussaa, ihania tuoksuja, kauniita maisemia, illan pehmeä lämpö, aamun pehmeät auringonsäteet, ulkoilmaravintolat, täysikuu (ei pakollinen), uima-allas, hiekkaa, kookospähkinöitä tai banaanitkin käyvät, hätätapauksessa mikä tahansa tuore hedelmä puussa on ok. Aurinkoa sen verran, että aurinkolaseille on käyttöä. Lämpöä sen verran, että juomaan tarkenee ottaa jäitä ulkona.

Sellaisia hyvän fiiliksen juttuja. Niin ja ottaisin perheen mukaan tai ainakin tuon mieheni. Tehdäänkö diili?

Ylin kuva Marokosta. Alimmaiset Yyteristä, kun lunta oli vähän enemmän.

-----

In English

Dear Universe, 

my demands are not so big. Just sun, good food and wine and a nice place to stay, but the most important thing - the sea, it has to be next and not frozen. Palms you get a plus, wonderful scents, beautiful landscapes, an evening of soft warmth, morning soft sun rays, outdoor restaurants, a full moon (not required), a swimming pool, sand, coconuts or bananas on a tree, any fresh fruit on the tree is ok. Sun rays, that is ok to use sunglasses. Warm enough to have a drink with ice outdoors. 

Good feeling things. Oh, and I would take the family with me or at least my husband. Is it a deal?

Photos from Marocco and Yyteri, Finland


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Dabbal, Tampere - Wine Makers Dinner


Viinintekijäillallisemme Lapland Hotels Tampereen Dabbal Kitchen & Barissa oli yhtä mieleenpainuva kuin koko hotellivierailummekin. Olimme nauttineet iltapäivän Tampereen Viinitukun -tastingissa ja samoja viinejä tarjoiltiin illallisenkin yhteydessä. Illallisvieraat oli jaettu 9 eri pöytäryhmään, joihin kaikkiin tarjoiltiin eri viinit.



Erehdyn usein ajattelemaan tietyntyyppisesti, kun puhutaan hotellien omista ravintoloista. Dabbal romutti kertaheitolla ajatusmaailmani ja miten hienoa se onkaan. Meillä oli Ison Murun kanssa hyvä viikonloppufiilis ja mulla synttärit, joten kun iki ihana Samuil Angelov kertoi meille viinintekijöiden ja tarjoilijoiden kanssa viineistä ja ruoista, oli ihmisen hyvä olla. You can´t beat the feeling -olo.



Wine Makers Dinner 4.2.2017 

Menu

Alkupaloja 
- Juve y Camps Reserva Familia Brut Nature Gran Reserva

Kuningasrapukeitto
- Gresser Duttenberg Riesling 2014

Inarijärven taimenta
- Bosio Arneis Blanche 2016

Sallan villiä poroa "Metsässä"
- Ama Chianti Classico 2014

Kuusenkerkkää ja sitruunaa
- Nittnaus Eiswein Exquisit

Petit fours
- Digestif Nardini la Tagliatella



Alkumaljana tarjottiin jo iltapäivällä hyväksi todettu cava Juve y Camps Reserva Familia Brut Nature Gran Reserva ja sen kanssa pöydässä oli pölkyllinen pikkuherkkuja alkupaloiksi. Olin tykästynyt tähän cavaan jo iltapäivän tastingissä. Kuiva, erittäin runsas mousse, paahteisuutta, erinomainen lapin pikkuherkkujen kanssa.




Alkuun tuotu kuningasrapukeitto oli räjähtävä. Kaffirlimemarinoitua fenkolia, meriruohoa ja kuningasrapua. Täyttä tavaraa ja liemen intensiteetti potkaisi sellaisella volyymillä, ettei arvailun varaan jäänyt mitään. Kaffilimemarinoitu fenkoli ja rapu maistuivat hienostuneelta voimakkaan liemen seassa ja pehmensivät vaikutelmaa juuri sopivasti.

Keiton kanssa nautittiin Gresser Duttenberg Riesling 2014, joka ei mielestäni täysin kompannut ruoan kanssa, mutta kun söi keiton ja sen jälkeen nautti viinin oli yhdistelmä juuri täydellinen. Viini oli kevyesti hapokas, yrttinen ja sitruunainen. Maistoin samalta tuottajalta iltapäivällä Wiebelsberg Riesling Gran Cru 2000, jonka makumaailma oli lievästikin ilmaistuna hyvin rikas. 




Seuraavaksi hienostunut Inarijärven taimen, joka oli kypsennetty 40 asteeseen katajaöljyssä, savutaimepuree, kalannahkasipsi, tilliemulsio, hiillostettu kurkku, jonka päällä kuivattua kurkkupölyä, purjotuhkaa ja pikkelöityä raitajuurta. Muistinkohan kaiken oikein. Keskityin enemmän nauttimaan huikeista mauista, viineistä ja seurasta. Hempeä annos, täydellisen koostumuksen taimen ja raitajuuri antamassa juuri sopivaa kirpakkuutta ja raikkautta annokseen, jotta se ei jäänyt liian hempeäksi.
Lasissa Bosio Arneis Blanche 2016, Arneis on Piemonten paikallinen rypäle. Viini oli kuiva, hedelmäinen ja hieman yrttinen. Näin herkälle ruoalle juuri sopiva viini.




Muistiinpanoni ohenevat, muistikuvat eivät. Seuraavana villi annos - Sallan villiä poroa "Metsässä". Taisipa olla elämäni ensimmäinen kerta kun söin sydäntä. Riistarouvana minua ei hetkauta sisäelinten syöminen, kunhan en ole missään tekemisissä metsästyksen kanssa - vain metsästäjän. Miltä sydän maistui? Se maistui hyvältä, se maistui melkein yhtä hyvältä kuin filekin. Hieman tiiviimpää, mutta ei yhtään sitkeää. Enpä olisi ikinä uskonut. Pikkelöityä puolukkaa, upeaa riistalientä ja selleripureeta. Upeaa ja pikkelöityä puolukkaa pitää kokeilla myös kotona.

Poron kanssa nautittiin Castello di Aman, Ama Chianti Classico 2014, jonka olin noteerannut jo iltapäivälläkin. Viini oli täydellinen match ruoan kanssa. Tämä viini menee kategoriaani, "tätä pitäisi olla varastossa laatikko, jotta voisin aina ruoan kanssa nauttia sitä". No okej, ihan niin huokea hinta ei ole, enkä voi aina nauttia ruoan kanssa viiniä - mutta, jos voisin. Samalta tuottajalta maistoin iltapäivällä Castello di Ama San Lorenzo Gran Selezione 2011, joka on upea ruokaviini.




Jälkiruoka ei jäänyt edeltäjiään huonommaksi vaan saattoi olla yksi illan vahvimmista tähdistä. Kerkkää marengissa, jäätelössä, creme bruleessa. Niin herkkiä ja kauniita makuja. Kun marenki rusahti suussa ja kuusen maku levisi...
Jos olisimme olleet kahden olisin saattanut tirauttaa pari kyyneltä, niin hyvää se oli. Onnekseni ympärillämme oli sen verran menoa, että tyydyin hymyilemään vastarakastuneen tavoin onnesta soikeana. Tänä keväänä kerätään kerkkiä ja hymyillään lisää.
Jälkkärin kanssa oli Nitthaus Eiswein Exquisit. Eisweinin upeat maut jätin jälkkärin jälkeen nautittavaksi. Se oli kuin toinen jälkiruoka ja erinomainen sellainen. Sopivasti hapokkuutta makeutta taittamaan, hedelmiä ja hunajaa. 

Viimeisenä vielä ylläriannos ja nyt mennään tosi hatarilla muistiinpanoilla. Älkäätkö epäilkö, että tämä tarkottaisi humaltumista tai ehkä omalla tavallaan - humaltumista  hyvästä olosta, upeasta päivästä, miehestäni, hyvästä pöytäseurasta, upeista viineistä ja eritoten käsittämättömän hienoista mauista. Siis puolukka-kataja financier ja se pieni suklaa-tattihässäkkä, joka sulasi suuhun.

Sen kanssa tarjoiltiin Digestif Nardinini la Tagliatella digestiivi, joka oli käsittääkseni sekoitus grappaa, kirsikkalikööriä ja mausteita. Suurena digestiivin ystävänä arvostin tätä. Ainoa miinus juomalle tulee voimakkaasti banaanin tuoksusta, joka ei sovi nenääni ollenkaan. 

Kokonaisuudessaan huikea illallinen, jonka Dabbal hoisi ammattitaidolla ja pohjoisen intensiivisiä ja herkkiä makuja ylpeydellä esitellen. Menisinkö uudestaan syömään, aivan varmasti!



Illallisen hinta oli 79,- sisältäen viinipaketin, joten sanoisin hinta-laatusuhteen olleen enemmän kuin kunnossa.

Kaikki jutussa mainitut viinit ovat Alkon vakio- tai tilausvalikoiman viinejä. Viime perjantain viinivinkki kannattaa kurkata blogin facen puolelta. Siellä on lisää tämän viikonlopun aikana tastingistä tehtyjä löytöjä.

Lapland Hotels Tampereesta aiemmin kirjoitettu juttu löytyy täältä.


Yhteistyössä Dabbal 
(ravintola tarjosi illallisen)


----------

In English

I have to admit that I´m getting suspicious everytime going dining to hotels own restaurant and often I´m right. This time I could´t have been more wrong. Lapland Hotels Tampere has an excellent gourmet restaurant Dabbal that offers pure tastes of Finnish Lapland.
Delicate and intensive tastes are mind blowing and together paired with wine maker dinners wines it was an exprerience to remember. I can highly recommend both Lapland Hotels Tampere and their restaurant Dabbal Kitchen & Bar. Here you can experience a bit of northern Finland if you are not able travelling there. 

I wrote before about the hotel. That you can find from here

------------

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass












QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
6 Comments
Share :

13 rakkausruokaa


Huomenna on ystävänpäivä ja blogit ovat tulvillaan makeita herkkuja. Jostakin kumman syystä ystävänpäivään ei mielessäni yhdisty mikään makea (no ehkä jotakin :)) vaan pelkästään ihanat suolaiset herkut ja hyvää viini. Olen aina ollut enemmän suolan kuin sokerin perään ja valitulla tiellä näytän pysyvän.

Olemme onnistuneet Ison Murun kanssa hankkimaan molemmille duunia huomiseksi illaksi, joten saa nähdä miten ruokien kanssa käy. Pärjäähän samppanjallakin pitkälle.

Hätätapauksessa tapaspöytä on aina hyvä vaihtoehto ja löysin edellispäivänä aivan järistyttävän hyviä italialaisia juustoja Lidlistä. Eihän niitä enää jääkaapissa ole, mutta jos kävisin varmuuuden vuoksi täydentämässä jääkaapin valikoiman. Pääasia on, että samppanja on kylmää ja sitä on riittävästi.

Keräsin tähän suolaisia herkkuja, jotka kelpaisivat minulle ystävänpäivänä tai oikeastaan minä päivänä tahansa. En laittanut mitään tuntitolkulla tehtäviä vaan suurin osa on nopesti valmisteltavia eli ehtii yllättämään rakkaansa ilman, että keittiössä menee koko ilta töiden jälkeen

Niin ja kuohuvia vinkkejä löytyy täältä.

Ihanaa ystävänpäivää !








































Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass




QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
4 Comments
Share :

Lapland Hotels Tampere kuplassa






Viikonlopun mittainen kahden hengen loma Tampereella. Paljon odotettu, kun vielä löysimme hotellin, joka poikkeaa ympäristöstään niin, että tekee oman kuplan. Tiedättekö sellaiset kuplat, joiden ulkopuolelle ei välttämättä tee mieli lähteä, kun sisällä on niin hyvä olla? Olen joskus viettänyt kupla-aikaa mieheni kanssa Kämpissä, mutta vastaaviin kuplahotelleihin en ole törmännyt Suomessa. Etsintä jatkuu.

Lapland Hotels Tampere vie Lappiin, sellaisella hienostuneella ja tyylikkäällä tavalla. Sellaisella, että perjantai-iltana saavuttuamme mietin oikeasti kaksi kertaa haluanko lähteä enää huoneesta vai tilaisinko huonepalvelusta ruokaa ja avaisin samppanjapullon. Karkit ja lehdet oli pakattu mukaan jo kotona. Iso Muru voitti, avasimme samppanjapullon ja kävimme syömässä kuplan ulkopuolella vain palataksemme nopeasti takaisin.








Synttäriaamu alkoi samppanjalla ja toisellakin lasilla, mutta juuri niin hitaasti kuin synttäriaamujen kuuluukin alkaa. Siunattu olkoon hotelli, jonka aamiainen on tarjolla 11.30 saakka. Täydellinen aamiaisaika ja mikä parasta aaminen kävi brunssista. Poron mustamakkaraa, blinejä, mustikkamehua, erilaisia eksoottisia lapin kaloja, savulihaa ja munakkaita valinnan mukaan. Ainoa huono puoli oli, että aamiaisen jälkeen teki mieli taas huoneeseen huilailemaan. Onko se oikeastaan huono asia, kun on lomalla?

Hotellilla järjestettiin lauantaina Tampereen Viinitukun suuri viinitasting, johon osallistui lähemmäs 40 eri tuottajaa ympäri maailmaa. Iltapäivämme kuluikin suuressa viinikuplassa, jossa oli aivan huiketa viinejä. Valitettavaahan näissä tastingeissä on, ettei niissä voi juoda, koska sen jälkeen ei arvioinnista tule mitään. Ei hätää, otin kaikki hyvät muistiin teitä varten. Onneksi huoneessa odotti riittoisa samppanjapullo, josta sain vieläkin lasillisen ennen illallistamme. Illallinen oli kuplan sisällä eli hotellin ravintolassa, joka tunnetaan nimellä Kitchen & Bar Dabbal. Kirjoittelen illallisesta vielä oman juttunsa, koska se sellaisen ansaitsee.

Ihania uusia tuttavuuksia, ehkä maailman suloisin nuoripari illallisella vieressämme. Suuria ruokakeskusteluja Oulun ravintoloitsijan kanssa ja persoonallisia viinintuottajia. Niitä oli lauantai-ilta ja yö tulvillaan. Aamuyöstä oli ihana käpertyä kullan kainaloon ja todeta syntymäpäivän olleen täydellinen.



Sunnuntaiaamu valkeni myöhään. Siunatut pimennysverhot ja myöhäinen aamiainen ja kerrankin hyvät unenlahjat myös hotellissa. Pienen sivistyneen seitin kevyen pääsäryn saattelemana starttasimme iltapäivällä auton kohti kotia, jossa pöydällä odottivat lasten onnittelukortit ja maailman parhaasta marengista tehty kakku. Olipa poikani leiponut Omarpäällysteistä masaliisaa. Parisuhdelomat tekevät niin hyvää kaikille!


Kenelle? Kuplaan haluaville pariskunnille ja porontaljojen silittelystä pitäville esteetikoille, mutta myös rauhoittavaa ympäristöä kaipaaville lapsiperheille.

----------


We had a most perfect birthday weekend at Lapland Hotel Tampere. This hotel took us to Lapland and made a bubble that I did´t want to leave from. The whole hotel is pure visual pleasure for eyes.

If you want to experience the feeling of Lapland and cannot travel there, I recommend trying Lapland Hotel Tampere. Even their excellent breakfast selection as their a la carte restaurant has a strong influence from Lapland.

For who? Couples that want to experience Lapland without travelling there. For families that want a relaxing atmosphere.



puh. (03) 383 0000
Yliopistonkatu 44
33100 Tampere
tampere@laplandhotels.com

------------



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass








SaveSave
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Share :

Runebergin torttu kookostwistillä


Runebergin tortut ovat jääneet perheessämme hieman katveeseen viime vuosina. Ensimmäinen ongelma on tullut pähkinäallergiasta ja toinen gluteenittomuudesta. Nyt oli aika ottaa härkää sarvista ja tehdä kuten Frederikakin aikoinaan teki. Ottaa kaapista vähän kaikkea ja katsoa mitä tulee. Näin sanotaan Runebergin tortun alunperin syntyneenkin.

Lapset kysyivät kuka ihmeen Runeberg, joten muistin virkistykseksi kaikille.

5. helmikuuta vietetään Suomessa Runebergin päivää. Suomenruotsalaisen runoilijan Johan Ludvig Runebergin (18041877) syntymäpäivää alettiin juhlia runoilijan täyttäessä 50 vuotta. Nykyään Runebergin päivä on liputuspäivä, ja silloin on tapana syödä runebergintorttuja. Päivä on suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä ja Svenska litteratursällskapetin vuosipäivä. Usein kuullun käsityksen mukaan runebergintortun kehitti J. L. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg, jonka tiedetään tehneen miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia. Tarina kertoo, että Runebergillä oli makean nälkä ja hän pyysi vaimoltaan jotain herkullista syötävää. Kun Fredrikalla ei ollut mitään sopivaa antaa, päätti hän tehdä leivonnaisen niistä aineksista, mitä hänellä oli. Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, joka kuitenkin lienee muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestarin Lars Asteniuksen 1840-luvulla luomasta tortusta. 

(lähde: wikipedia)

Jos kerran Frederika, niin kyllä minäkin. Ja kaapistahan löytyi oikeat ainekset, joista tuli ihan pirun hyviä Runebergin torttuja. Inspiraation tälle reseptille löysin Perinneruokaa prkl -blogista. Koska meillä ei mantelia syödä, niin päättelin että kookoslastuissa on samanlaista rakennetta ja pehmeää makua. Rakenne oli juuri täydellinen ja maku ei hävinnyt alkuperäiselle ollenkaan. 



Runerbergin torttu kakun muodossa


Taikina
200 g voita
2 dl muscovadosokeria
1/2 dl  appelsiinin mehua
2 kpl kananmunaa

2,5 dl seosta (sekoitus gluteenittomia Marie-keksejä ja gluteenittomia korppujauhoja)
1,75 dl paahdettuja makeuttamattomia kookoslastuja (ainakin Urtekremilta löytyy)
2 dl gluteenitonta jauhoseosta (Viljatuote, vaalea gluteeniton) tai vehnäjauhoa (gluteenillinen)
1 tl  leivinjauhetta

Kakun sisään
2 dl vadelmamarmeladia (paistonkestävää)

Kostutus
Aikuisille ei autoilijoille Amarettoa reilulla kädellä (sisältää mantelia)

Kuorrutus

tomusokeria
vadelman mehua


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää sekaan kananmunat yksitellen samalla vatkaten. Lisää appelsiinin mehu. Hienonna Marie-keksit ja sekoita yhteen korppujauhojen kanssa. Hienonna kookoslastut ja sekoita joukkoon. Lisää gluteeniton jauhoseos ja leivinjauho ja sekoita. Yhdistä taikinaan. 

Minulla oli kaksi pienempää kakkuvuokaa, mutta yhtälailla tämän voi tehdä yhteen isompaan. Laita taikinaa ensin vuoan pohjalle ja kaiva hillolle oja keskelle. Lisää hillo. Laitoin 1 dl molempiin vuokiin, mutta jos teet yhden saattaa vähän pienempikin määrä riittää. Lopuksi lisää loppu taikina päälle laita uuniin. 

175 astetta ja noin 45 minuuttia. 

Kun kakku on hieman jäähtynyt tee tomusokerista ja vadelmamehusta tai vedestä kuorrutus kakun päälle. Lisää muutama kotimainen vadelma koristeeksi. 



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass


QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

Spa & Sporthotel Alpina - täydellinen alppihotelli


Palataanpa takaisin Itävaltaan ja hypätään viimeiseen kohteeseemme St. Johann-Alpendorf im Pongau´hun, joka oli vajaan tunnin ajomatkan päässä Salzburgista.

Ensimmäinen matkamme Alpeille laskettelemaan, odotukset olivat korkealla ja niin olivat vuoretkin.  Niin paljon kuin rakastan merta, tykkään myös vuorista. Niillä on samanlainen meditatiivinen vaikutus minuun kuin merelläkin.


Alpendorf valikoitui kohteeksemme, koska se oli lähellä Salzburgia ja rinteitä oli jokaiseen makuun. Me emme etsineet vireää yöelämää hotellin ulkopuolelta vaan pääasia oli rinteiden läheisyys ja elämän keveys. Hotellimme Spa & Sporthotel Alpinan pihasta lähti gondoli ja hotellin alakerrassa oli InterSport, josta saimme vuokrattua sukset eli perusasiat olivat juuri niin helppoja kuin olimme toivoneet.





Spa & Sporthotel Alpina erityishuomioi lapsiperheet. Kids Club tarjoaa monenlaista tekemistä. Pikku Murut eivät olleet siellä, mutta mielestäni mainitsemisen arvoinen asia pienten lasten vanhemmille. Iso leikkitilat, pelihuoneet ja kylpylä. Olisin viihtynyt kokonaisen viikonkin samassa paikassa. Vaikka rinnepäivä jäisikin väliin, ei aika pääse käymään pitkäksi. Golf simulaattori ja tenniskenttäkin löytyi. Aamiaispöydästä löytyy joka aamu lehtinen, jossa kerrotaan mitä ohjelmaa hotellilla on päivän aikana. Liikunnallisia ohjattuja aktiviteetteja, lasten ohjelmaa ja tietysti illallismenu, jotta voi etukäteen miettiä mikä illalla maistuu. 

Hotelli toimii all inclusive -periaatteella eli kaikki ruokailut ja ei-alkoholittomat virvokkeet sisältyvät hintaan. Nyt pääsen lempiaiheeseeni eli ruokaan. Aamiainen oli loistava. Munakasasemalla kokki paisteli mieleisen munakkaan ja jälkkäriksi paistettiin lettuja.  Juustoja oli lähemmäs 20 eri laatua,  koneesta sai appelsiinien pyöriessä tuorepuristettua mehua ja jos mimosan halusi, niin kuohuviiniäkin löytyi. Plussapisteet alueen omasta kotitekoisesta voista. Aika lähellä täydellistä aamiaistarjoilua. 

Lounasaika oli pitkä ja seisovassa pöydässä oli keittovaihtoehto sekä muutamaa erilaista pastaa. Salaattipöytä täydensi lounasta. Lisäksi jälkiruoaksi oli aina useampaa erilaista kakkua. Lounas alkoi 11.30 ja kesti 16.30 saakka, jotta kaikki ehtivät rinteestä lounaalle. Illallinen alkoi 18.30 ja valittavana oli buffeetvaihtoehto tai 5 ruokalajin a la carte -ruokailu ja näitäkin sai sekoittaa, jotta varmasti mieleinen kokoonapano löytyi.


Muutama etikka ja öljyvaihtoehto salaatille









Tammikuun toisesta viikosta loppukuuhun saakka Itävallassa on matala sesonkia ja hotellissa olikin hyvin rauhallista. Myös hotellien ja hissilippujen hinnat ovat silloin halvempia. Kylpyläalueella sai polskutella rauhassa ja 7 erilaiseen saunaan mahtui hyvin. Kylpylässä todellakin oli vähintään 7 erilaista saunaa, mukaan lukien myös suomalainen. Suosikkini oli yrtti- ja höyrysauna. Yrttien höyryissä elämä tuntui mausteiselta ja uusi vuosi entistäkin paremmalta. Parasta kuitenkin oli hotellin katolla sijaitseva infinity pool, josta oli näkymät vuoristoon. Ajatelkaapa itsenne pimenevään iltaan, lämpimään veteen, viileään ilmaan katsomaan auringonlaskua Alppien taakse. Se oli vielä paljon ihanampaa kuin miltä kuullostaa. Kylmä alppi-ilma ja lämmin vesi laskettelupäivän jälkeen takasivat, että ruoka maistui taas illallisella ja uni tuli hyvin nopeasti syömisen jälkeen.

Mutta hei, jotta mikään ei olisi liian täydellistä, niin kerron tässä välissä, että yksi oli poissa koko ajan. Toinen Pikku Muruista oli kovassa kuumeessa huoneessa. Ei kylpylään, ei rinteeseen eikä edes ruoka tahtonut maistua. Harmitus oli iso, mutta onneksi kyseessä ei ollut mitään flunssaa vakavampaa. Vuorottelimme seuraneiteinä kuumepotilaalle, mutta onneksi you tube viihdytti suhteellisen hyvin, ehkä jopa seuraneitejä paremmin.






Hotellin huoneet olivat tilavia ja tyylillä sisustettuja. Neljä henkeä mahtuu ruhtinaallisesti ja oleskeluhuoneen sohva varavuoteena oli unelman pehmeä. Oleskeluhuoneen ja makuuhuoneen välissä oli liukuovi. Kylpyhuoneen suihkuun olisi mahtunut koko perhe samaan aikaan ja wc oli erikseen. Parvekkeelta aukesivat näkymät vuoristoon. Täältä näkyy hieman parempia kuvia huoneista.




Kertakaikkisen täydellinen hotelli Pikku Murujen kanssa ja tulisin tänne uudestaan ihan kaksistaan Ison Murunkin kanssa. Hotellista ulos mentäessä 20 metrin päässä on pikkuinen Sparkauppa hyvällä viinivalikoimalla ja pikku snackseillä, jos haluaa evästä illaksi. Hinnat ovat edulliset.

Vuokrasimme aikuisten sukset alakerran Intersportista ja buukkasimme samalla Pikku Murulle hiihdonopettajan opettamaan pöpperölumilaskua (ammattitermi tai sitten ei). Sukset meille vuokrannut mies oli todella ammattitaitoinen ja suksivalikoimaa todellakin löytyi. Harvoin on vuokraamossa tutkittu jalkojen holvikaaria niin tarkkaan kuin nyt tehtiin. Heiltä löytyy vuokrattavana laskettelulasit, joiden alareunaan tulee kartta ja neuvoja kahviloista yms. En kokeillut, koska pöpelikköön olisi menty. Otimme lasten kisasukset mukaan, mutta huomasimme vasta jälkikäteen, että toiset lasten sukset olisi saatu ilmaiseksi ja toiset puoleen hintaan. Hotellin asukkaat saavat myös 10% alen vuokrahinnoista.

Hotelli oli kertakaikkisen upea ja aika harvoin kirjoittelenkaan näin ylistäviä arvosteluja. Ehkä raikas alppi-ilma sekoitti pään lopullisesti. Hotelli on perheomisteinen ja hyvin arvostettu paikallisten laskettelijoiden majoituspaikkana.

Jos jotakin rakentavaa palautetta pitäisi antaa, niin ehkä ravintolahenkilökunnasta muutamalla oli hieman pelkoa englanninkielisiä asiakkaita kohtaan ja siksi he jättivät mielummin palvelematta kuin kohtasivat tilanteen. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut kuin muutaman kerran. Ei siis mikään yleinen ongelma.

Alpendorf Bergbahnen






Hotellin vierestä lähtevä gondoli vie 1740m korkeuteen 15 minuutissa ja sieltä voikin lähteä jo moneen suuntaan. Alpendorf kuuluu Ski Amade alueeseen eli samalla hissikortilla pääsee laskemaan viidellä eri alueella, joista Alpendorf on yksi. Alpendorfissa on rinteitä aloittelijoille, mutta myös haasteetta jo pitkään laskeneille. Toisin sanoen, minä pääsin alas kiertoteitä pitkin ja Pikku Muru suoraan. Mustat jäivät muille laskijoille. Rinnekahvioita on paljon ja ne ovat kohtuuhinnoiteltuja. Me kuitenkin laskeuduimme alas hotellille pitämään taukoa ja syömään. Alpendorfista on siirtymät myös muille alueille eli suksilla pääsee joka paikkaan.








Maisemat ovat upeita, mutta meille ei aurinko luonut säteitään vaan taivas tarjosi lisää lunta. Sinistä taivasta ei paljon kuvista näy, mutta kuka sitä nyt olisi ehtinyt katsomaankaan, kun piti tuijottaa suksien nirkkoja, ettei tulisi ylimääräisiä voltteja. Eikä sekään aina auttanut, kuvakreditit Isolle Murulle. Otti, vaikka en pyytänytkään!

Matkasta aiemmin kirjoitettua - Salzburgin ravintolat ja hotellit



-------

In English

We had a most lovely visit with children at Spa & Sporthotel Alpina. Hotel is situated just next to gondolstation so it is ski in & ski out hotel. Hotel has a marvellous kitchen and spa with splendid view to Alps. I couldn´t have wanted more only that I had more time to spend there.

Look back and read about Salzburg´s restaurants and hotels (translator on the right corner)

--------

ALPINA Family, Spa & Sporthotel

Alpendorf 8
5600 St. Johann im Pongau
Österreich

Fax: +43 (0) 64 12 / 81 44
E-Mail: info@alpina-alpendorf.at

----



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass




SaveSave
QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
1 Comments
Share :
.hidden {display: none !important;}

Follow @hellanjaviinilasinvalissa