Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Takapakkia


Viime viikon treenit jäivät vähiin. Tiistain treeneissä tuntui kuin olisin treenannut pelkillä keuhkoillani ja haukoin happea kuin ahven kuivalla maalla. Vähän ihmettelin itsekin, mutta laitoin huonon kunnon piikkiin.



Vaikka niin toivoin, että olin syönyt tarpeeksi marjoja, niin tulihan se flunssa minullekin ja "ahvenilmiön" syy selvisi. Karkoitukseen tarkoitettu inkivääri, kurkuma, sitruuna, hunajajuoma ja Echinaforce toimivat, mutta flunssa keräsi voimia yhden lisäpäivän ja juuri kun minä olin varma selvitymisestäni se iski uudelleen. Keuhkot ovat raskaat ja voimat vähissä, muita oireita ei olekaan. Olen päätellyt, että nyt on varmasti parempi ottaa rauhallisesti ja siitä syystä jätin viime viikolla kahdet treenit väliin ja pahasti näyttää siltä, että tauko jatkuu. Nämä ovat takapakkeja, joita väkisinkin tulee ja sehän on vain elämää. Siltikin ketuttaa! Ulkona on niin kylmä, ettei edes koira suostu lähtemään lenkille, joten ehkä uppoudun peiton alle tietokoneeni kanssa tekemään kaikki duunit, jotka ovat jääneet rästiin ja teen ruokalistaa parille seuraavalle viikolle.

Ruokailuista ei ole mitään syytä lipsua, vaikka selkeästi sairastaminen heikentää mielen vahvuutta. Minä kun kuulun niihin onnellisiin, että mikään ei koskaan tunnu vievän ruokahaluani, ei edes sairastaminen. Tosin ylimääräiset hunaja-annokset on otettu käyttöön ja valmistauduttu henkisesti, että painonlaskua ei tällä viikolla tule.

Vähän on huono fiilis, mutta onneksi olen kuitenkin tolpillani enkä kuumeessa.

Hyviäkin juttuja on, mulla oli eilen synttärit ja sain lahjaksi kuulokkeet, joilla voin luukkuttaa musiikkia täysillä kun taas pääsen juoksemaan. Kävin eilen pienellä kävelyllä koiran kanssa ja koekäytin niitä hieman. En ole aivan varma miten ne mahtavat pysyä korvissa ilman pipoa ja kuuluuko omien askelten kaikua noin rajusti kun napit ovat korvissa? Nämä olivat sellaisia ensimmäisiä huomioita. Minulle musiikki on voima, joka saa jaksamaan melkein mitä vain ja uskon, että lenkitkin kulkevat paremmin sen voimalla. Sitä tullaan tarvitsemaan kunhan tästä tokenen.

Tällä viikolla lupailen teille reseptejä ja juttua talvisesta Pariisista sekä instastoriesin puolelta löydätte   piakkoin tarinaa uudesta ystävästäni, joka saapui tänään postitse.


Toivottavasti te olette pysyneet terveenä ja ihanaa alkanutta viikkoa!



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu 






QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Share :

2 kommenttia:

  1. Ethän sinä sairaana taloakaan remppaa, armoa, sisareni, armoa itelles! Ota takapakit elämään kuuluvina; nyt tehdään loppuiäksi muutoksia ja siihen kuuluu tauot ja sivuaskeleet. Pääasia on suunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunta on oikea ja taas ollaan back in business. Se on vaan niin masentavaa, että just kun on saanut hyvän fiiliksen niin pakotetaan huilimaan ja seuraava liikuntakerta tulee olemaan taas niin järjettömän tahmeaa. Mutta tätähän tämä koko elämä on ;) Armo vastaanotettu, kiitos <3

      Poista

Kiitos kun jätit viestin minulle!

.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta